muinaisia kirjoituksia osa 1

Siis mulla oli oli joskus nuorempana (eli 10-12-vuotiaana) tosi selkeät suunnitelmat mun tulevaisuuden varalle. Musta piti tolloin vielä tulla joko taiteilija, muotisuunnittelija tai palkittu kirjailija. Olin lapsena tosi luova ja voitinkin tosi monissa piirrustuskilpailuissa, joihin mua joskus pikkutyttönä aina tyrkytettiin. Tosi monta vuotta tuli ravattua viikottain myös Jyväskylän kaupungin kuvataidekoulussa, johon innostus kuitenkin sitten (yllättävää) laski yläasteelle mentäessä. Vielä lukiossa kävin vuoden-pari samaisessa kuviskoulussa digi-ja kuvankäsittelykurssilla, jossa mm. väsäiltiin photarilla kaikenlaista ja pari mun upeaa teosta pääsi ihan näyttelyynkin asti ja sai ostotarjouksenkin, hah 😀 Eli ilmeisesti vanhemmat elätteli vielä siinäkin vaiheessa toivoa, että ehkä Iineksestä sittenkin vielä saadaan jollain keinolla taiteilija.. Ehkei sentään kuitenkaan.

No, tää mun toinen intohimo oli ihan alaluokista asti kirjoittaminen ja olin vielä 11-vuotiaana aivan varma, että saan kirjoitettua upean mestariteoksen vielä ennen 12v-synttäreitä (mm.Sweet Valley High-kirjojen inspiroimana tottakai, hehe) ja hyvä etten lähettänyt jonnekkin Otavalle niitä mun hienoja maksimissaan neljän sivun mittaisia kirjan alkuja, tuppasi nimittäin aina juonenkäänteet etenemään vähän turhan vikkelään.. Näppäilin äitin 90-luvun silloin niin upealla läppärillä noita mun tarinoita ja kuvittelin vissiin olevinani, kun mikäkin nuori Carrie Bradshaw. En muista näytinkö näitä mun ”kirjan tynkiä” koskaan kenellekkään, mutta nyt kun luin läpi pari noista ainoista tallessa olevista jutuista, niin noihan on itseasiassa tosi hyviä, jos otetaan huomioon kirjoittajan ikä, noin 11v..

Ainiin ja en suosittele ensimmäistä heikkohermoisille tai turhan herkille, enkä ota vastuuta yöunien menettämisestä, semmoinen trilleri on nimittäin tiedossa, hahah! 😀
(klikkaa allaolevat toki suuremmiksi)

Huomatkaa kuvailut päähenkilöon upeasta elämästä, ulkonäöstä, täydellisestä perheestä, roomalaisesta puutarhasta ja isän amerikkalaisesta tietokone-firmasta 😀 EI LUOJAAAAA! Mutta torstaina tätä lukiessa yllätyin itseasiassa ihan itsekkin, miten oon mun mielikuvituksella saanut 11-vuotiaana näinkin sujuvaa tekstiä aikaan? Ottaen huomioon, etten osannut ennen yhdeksättä ikävuotta käytännössä lainkaan kirjoittaa suomeksi (tai ainakaan kovin virheettömästi), koska kävin ensimmäiset kaksi kouluvuottani ruotsalaisessa koulussa. Ois varmaan pitänyt jatkaa näiden mun tarinoiden raapustelua, niin oisin ehkä tähän mennessä saattanut saavuttaa sen mun haaveen omasta kirjasta..

Luin näköjään myös Bertin päiväkirjoja ja tein hienon kirja-arvostelun..

Mun lempparikohdat on tästä noi: ”..joka pitää päiväkirjaa, vaikka onkin poika”, ”Pikku-Erik on lyhyt, hieman lapsellinen ja uskoo vielä pääsiäispupuun” ja ”(Mutta en suosittele vanhempien ihmisten luettavaksi!)”, hahahah! Miksiköhän?

Seuraavaksi aika jyrkkiä mielipiteitä kotimaastamme 11-vuotiaan viidesluokkalaisen suusta 😀

Suomalainen ruoka on varmaan ihan terveellistä ja jokseenkin ihan hyvää.” HAHAHA! ”Markka on kiva raha, mutta nyt kun tulee euro niin kaikki menee pipariksi!” Ei tainnut tulla ennustukset toteen? 😀 Näitä kirjoittaessa elin varmaan vielä sitä vaihetta, kun vannoin muuttavani pois Suomesta vähintäänkin Floridaan tai ainakin Los Angelesiin heti, kun on tarpeeksi ikää. No, täällä vielä ollaan!

Seuraavassa osassa tiedossa vielä lisää huvittavuuksia, stay tuned!

10 Replies to “muinaisia kirjoituksia osa 1”

  1. Hehhee, aivan huippuja! Ja ah, täällä ilmoittautuu yks Sweet Valley High- kirjojen lukija kans! Metsästin niitä pienenä Hämeenlinnan antikvariaateista pää kolmantena jalkana ja melkein kaikki kirjat mulla sit olikin! Nyt oon lahjoittanu mun aarteen jo pikkusiskolle, mutta jostain kumman syystä ei iske sille 😀

    Heidi

  2. Hahahaha ihan parhaita! 😀 Mä kirjottelin kans todella paljon joskus ala -ja yläasteella kaikkia tarinoita. Ne oli just tollasia! Piti aina ottaa jotain luksuselämää niihin mukaan. 😀

  3. Hahaha, luin myös SVH-sarjaa ja kummasti sekin näkyi mun tarinoissani. Kaikki oli kauniita, hoikkia, hiukset oli auringon kultaamat, iho eebenpuun (?) värinen jne 😀 Muistan kans kun ne kaksoset oli 170 senttisiä ja sillon ihailin niitä kun ne oli niiiiin pitkiä. Noh, oon ite nykyään 170 eikä tää nyt ihan päätä huimaa ;D

  4. Hahhah, ihan huippuja!!! 😀 Piristit päivääni tällä postauksella huimasti, nousi nimittäin melkoinen hymy huulille ja nauru ilmoille. 🙂

  5. hahaha, ihania !! oot ollu kyllä oikeesti tosi hyvä kirjottaan noin pienenä. ja mikä mielikuvitus! toi suomi-arvostelu on kyllä huippu 😀

  6. Aivan loistavaa Iines! 😀 Hyvin kyllä huomaa kirjotuksessa tosiaan tuon Sweet Valley High-kirjasarjan vaikutuksen 😀 "heilautti vaaleita hiuksiaan"… Oisitko mahdollisesti tykänny katsoo myös Sabrina teininoitaa? 🙂 Itsekin kirjailijaks tahdoin pienenä, kirjotin suoranaisia kopioita Neiti Etsivistä haha 😀

  7. Saara: haha nii 😀

    AnsQ: yhaha 😀

    Hemppa: siis joo mulla oli kans ne kaikki! 😀 tosin myin joskus ala-asteen lopussa kaikkii just jonnekkin antikvariaattiin rahapulassa.. ois ollu aika legendaarista lukea niitä uudestaan tässä iässä 😀

    Tiia: JOO luxuselämä kunniaan!! 😀

    Anonyymi: joo toi eebenpuu tais olla niissä myös hahah! joo toi pituus oli tosi wow ja kauhee kun jessica oli semmonen kamala pahis-kieroilija ja Liz aina joutui auttamaan sen pulasta 😀

    Victoria: haha, no onneks piristi jonkun päivää, kieltämättä kyllä omaakin 😀

    Meri: <3

    Laura: haha nii 😀

    marbe: sabrinaa en kattonu, mut siskoni on noita oli sitäkin kovempi juttu! 😉 sun pitää kans penkoo, jos sun kirjan tyngät vielä löytyisi jostain 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *