Joulukuun 1

Aamulla kun klo5 avasin koneen ja luin sähköpostin sähköpostin, oli joku todella kypsä lukija laittanut ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan taas niin järkevän kommentin, että se lensi roskakoriin aivan samantien. Kun aloitin kirjoittaa tätä tekstiä, olin vielä niin kahden vaiheilla blogin jatkon suhteen ja kieltämättä olisi tehnyt mieli kertaheitolla laittaa pillit pussiin lopullisesti tän kanssa. Nää harvinaiset älynväläykset ei edellenkään loukkaa mua millään tapaa, mutta kieltämättä oon alkanut miettiä, että haluanko ihan oikeasti, että tuhannet ja tuhannet täysin vieraat ihmiset tietävät mun elämästä näinkin paljon, eteenkin kun näidenkin ihmisten joukkoon mahtuu aina niitä, keiden kesken en haluaisi asioitani jakaa. Kieltämättä mua on lähiaikoina alkanut ehkä hieman ärsyttää ihmisten äärimmäinen uteliaisuus mitä nyt tulee mun henkilökohtaisiin asioihin. Tulee olo, että mikäli nyt en kerro, että puhuin poikaystävän kanssa puhelimessa, niin on ilmassa olettamus, ettei enää olla yhdessä, ihan vain näin yhden asian mainitakseni.

 Mun kaveri sanoi mulle tällä viikolla, että on vasta nyt tajunnut kuinka paljon oon haalinut itelleni kaikkea (turhanpäiväistäkin) hommaa ja että kuinka paljon Bixukin joutuu olemaan yksin. Mulle tuli ihan kamalan huono omatunto. Ensireaktio oli, että onhan mun pakko käydä töissä, että on varaa elää. Kuitenkin kaikki nää mun lisätyöt sun muut on kuitenkin ihan sananmukaisesti lisätöitä, jotka nyt ei sivutuloveron 40% jälkeen ihan kamalasti mun taloutta kohenna, eikä mulla rehellisesti sanottuna ole talodellisesta näkökulmasta mitään tarvetta muihin töihin kuukausipalkan lisäksi. Silti en ymmärrä miksi mulla on jatkuvasti joku tarve suorittaa enemmän ja enemmän, jotta mun elämästä tulisi vielä vähän haastavampaa ja hankalampaa. Oon viimeiset kuukaudet tehnyt töitä sen vähintään 38h viikossa, samalla tehnyt opparia noin 10h viikossa, muita kouluhommia (mistä näitä riittää?) sen muutaman tunnin viikossa, yrittänyt jossain välissä viettää aikaa ystävien ja koirankin kanssa  Ja sitten ihmettelen, kuinka en oo vieläkään 4kk muuton jälkeen saanut lähetettyä esimerkiksi osoitteenmuutos-kortteja, vaikka oon yrittänyt aina työpäivän lomassa saada ehkä aina yhden kortin kuukaudessa kirjoitettua. Puhumattakaan nyt tietenkään siitä, että olisi aikaa esimerkiksi pestä pyykkiä, tiskata tai siivota useammin kun sen kerran kuukaudessa, koska joskus on pakko saada nukuttuakin se muutama tunti. Ja kaiken tän keskellä päätän tietenkin käydä kirjoittamassa sen extra-sopparin ”sivutöihin”, koska onhan mulla illat ja viikonloput aina vapaita ja samalla salaa toivon, että saisin ruuhkautettua mun viikonloputkin ylimääräiselle työlle, luultavasti että voisin jollain tapaa sitten paeta näitä hommia, joita oon jo saanut itselleni kasatuksi.

Maanantaina olin yli 12h töissä, välillä 7-22 olin tunnin kotona, eilen olin töissä 9h. Jotenkin mulla on aina kamala tarve todistaa itselleni, että kykenen ylittämään itseni ja suoriudun yhä korkeammista tavotteista, jolloin ne aikaisemmat korkeat tavoitteet tuntuu uuteen haasteeseen verrattuna ihan pikkujutuilta. En kuitenkaan vaadi vain itseltäni paljoa, vaan myös muilta. Niinä viikkoina, kun käytän esimerkiksi ylityösaldoa ja teen lyhyemmän, vaikkapa nyt 34h työviikon, tulee mulle huono omatunto koska tunnen alisuoriutuvani, samoin jos lähden aikaisemmin töistä pois, jotta saisin muut asiat hoidettua. Kamalaa sanoa, mutta välillä mua ärsyttää, kun muut valittavat ettei nyt kiinnostaisi olla töissä ja 7h työpäivä on pitkä ja kuinka töiden jälkeen ei jaksa tehdä mitään, koska harvoin musta enää edes tuntuu työviikon päätteeksi, että olisin jotenkin henkisesti tai fyysisesti hajalla, lukuunottamatta sitä, että saan harva se ilta puolittaisen paniikkikohtauksen kun edes mietin sanaa opinnäytetyö. Pulssi nousee tällöin hälytyslukemiin ja toivon, että mulla olisi joku sihteeri jolle voisin delegoida sen ja tuhat muuta asiaa. Eri asia, jos tähtäisin siihen, että hoidan opinnot ja työt heittämällä läpi keskivertotuloksella, mutta kun en tyydy keskinkertaiseen tulokseen jotain tehdessäni. Toivon, että joku ostaisi mulle salaa ylläri-luksusmatkan ja yksinkertaisesti pakottaisi lähtemään lomalle.

Jotenkin ennen tätä viikkoa vielä kuvittelin, ettei mulla edes ole paljoa hommaa ja podin vielä huonoa omatuntoa siitä, kuinka joskus edes ehdin viettää töiden jälkeen pari tuntia vapaata telkkaria katsellen, enkä sitä opinnäytetyötä työstäen. Mulla on tapana suunnitella kaikki tosi tarkasti etukäteen ja teen aina ”sitten kun”-suunnitelmia. Mulla oli viimeksi yli viikon loma viime helmikuussa. Tällöin ajattelin, että pidän seuraavan kunnon loman ”sitten kun on joulu”. Nyt tää on siirtynyt näihin ”lepään sitten kun oon saanut opparin valmiiksi” tai ”lepään sitten kun jos tai kun talvella saan vakituisen sopimuksen”, ”lepään sitten kun oon kerännyt täydet lomapäivät, etten joudu ottamaan palkatonta”.. Ja samalla pelkään, että herään joku kaunis päivä keski-ikäisenä ja oon viettänyt koko elämäni asettamalla näitä ”sitten kun”-tavotteita.

Ja sitten tulee joku kommentoimaan tänne esimerkiks näin: ”voisit säkin joskus vaikka kirjoittaa tänne…”, ”joo vois sitten vaikka lopettaa tän blogin lukeminen kun ei oo koskaan mitään uutta…” jonka jälkeen tekis mieli lähinnä huutaa ääneen, että tule itse kirjoittamaan tän kaiken muun ohella ja katsotaan kuinka kauan sun aika ja energia riittää kaikkeen, unohtamatta tietenkään sitä, että saisi päässä pyörimään jotain muutakin kun blogin ulkopuolella olevia asioita. Olisikin elämän sisältö vaan jotain kuvakollaasien väkertämistä, nettikaupoissa surffailua ja muuta muotihömpötystä, saisi ajatukset edes joskus muualle ”isojen ihmisten asioista”. I wish.

Huh, pahoittelen jo etukäteen ehkä maailman sekavin avautuminen..

Ps. Otetaan mielellään se loma lahjoituksena, en saa aikaiseksi edes nimittäin suunnitella semmoista tällä hetkellä.

47 vastausta artikkeliin “Joulukuun 1”

  1. Kiva kuulla, että oot vielä hengissä 🙂 Älä missään nimessä lopeta! Kirjotat sitten kun kirjotat. Eihän se nyt ole kenenkään mielestä kivaa jos blogin kirjottaminen tuntuu pakkopullalta. Kyllä me lukijat jaksetaan odottaa 🙂

  2. Voi Iines. Työnarkomania ei oo pahasta, mutta kohtuus kaikessa. Lähetän turusta sulle isot pikkujoulu terveiset ja kaikkea hyvää. Muista että aika sulle itselles on kuitenkin tosi tärkeetä. Olet kuitenkin itsesi paras ystävä.
    Tyttö_Turusta

  3. "välillä 7-22 olin tunnin kotona", oliko Bixu oikeesti yksin muuten koko päivän? ja mulle tulee huono omatunto jos mun koira joutuu olemaan yli 8h yksin..

  4. Sie oot hyvä just tuollasena ku oot kirjotat tänne ku siltä tuntuu ja jos ei tunnu niin sit elä kirjota. Mielummin mie ainakin luen sellasia kirjotuksia mitkä ei ole kirjoitettu hirveessä kiireessä ja ajatus miljuunien galaksien päässä.

    Tsemppiä siihen opparin tekemiseen 🙂

  5. Irtisanoudu sivutyöstäsi!

    Minä en voi kun katsoa sinua ihaillen ja ihmetellä, että mistä teitä oikein tulee? Minusta ei olisi koskaan tuollaiseen menoon. Ja en todellakaan pidä itseäni laiskana. Silloin kun olen koulussa tai töissä, niin teen muidenkin työt ja painan hikihatussa… Mutta itse en jaksa näitä päiviä montaa viikossa… Opiskelu ja työnteko samaan aikaan tuntuu mahdottomalta ja pelkkä asiakaspalvelu/kauppatyö jo aivan liian raskaalta. Olin vuoden lukion jälkeen todella raskaassa asiakaspalvelu/myymälä työssä, jossa alkuun olin vain 3 vuoroa viikossa (paskat työajat kylläkin) ja sitten kesän tein vähintään 5 vuoroa viikossa. No tästä seurasi sellainen Burn out, että irtisanoin itseni ja nyt olen yhä saikulla. Nyt tammikuussa aloitan koulun ja pohdin jo kauhulla sitä kaikkea ahdistusta ja posettamista, mitä se aiheuttaa!

    Itse siis olen maailman pahin huolehtija ja esim. edellisessä työpaikassani yksi vuoro viikossa aiheutti 2 viikon tuskapaniikit, joten lopulta olisi ollut ihan sama, vaikka olisin sen 2 viikkoa ollut töissä 24/7…

    No anyways. Itse olen silti ihan ylpeä siitä mitä olen saavuttanut ja tehnyt! 🙂 Sinä nyt voit ainakin olla, vaikka vähentäisit töitäsi puoleen… Minä suosittelen ehdottomasti vähentämään sivutyötä ja keskittymään työharjotteluun ja opinnäytetyöhön. Sitten pian voitkin aloittaa tuossa alasi työssä ja jättää kaiken muun pois ja nauttia elämästä 🙂 Nauti siitä, olet nuori, älä heitä sitä hukkaan!

  6. Älä ihmeessä lopeta blogiasi, sillä ainakin minä tykkään tästä kovasti! tsemppiä <3

  7. Mä olen taas niin sun vastakohta ja vaikka siinäkin on toki hyvät puolensa, niin myös ne huonot puolet. 😀 Mä en ikinä varmaan tekisi vapaaehtoisesti yhtään ylimääräisiä töitä ja olen just sellanen, joka on ihan paskana seitsemän tunnin jälkeen. Tuntuu että kaikki muu tässä elämässä kiinnostaa enemmän kuin työnteko ja jos en saisi rahaa töistä, en varmana tekisi yhtään mitään työkseni….. Hävettää myöntää, mutta se on vaan totta. 😀 Ei mua kiinnosta yhtään edetä uralla tai tehdä enemmän kuin on tarvetta.

    Ehkä voisin sulle siirtää siis vähän rentoutumisen jaloa taitoja, ja sä voisit mulle vähän sitä ahkeruutta… 😀 Mutta yritä jookos rentoutua, ei se työnteko saa olla hyvinvoinnin ja terveyden esteenä!!

  8. I so feeeel you, kuulosti niin tutulta!! Mäkin ootan koko ajan sitä seuraavaa "sitten kun" etappia ja välillä sitä miettii, että kuka hitto on keksinyt, että vuorokaudessa pitää muka olla vaan ne 24 tuntia tai että ihmisen pitää vielä nukkuakin..:D Ihana kuulla susta, mutta valtaosa meistä kyllä ymmärtää vaikka ei kuuluisikaan; aikuisia ihmisiä kun tässä ollaan, niin elämässä on pakosti muutakin kuin yksi blogi..Jaksamista<3

  9. Tää oli mahdollisesti paras kirjoitus tän blogin historiassa. Ihan mielettömän hieno analyysi tilanteesta, jossa varmaan jossain määrin oon itsekin, mutta tajuan sen vasta kun luen siitä sun kirjoittamana.

    Toivottavasti muistat ottaa vähän vapaata, ja jättää nyt ainakin ne lisätyöt pois. Ei tässä maailmassa kenelläkään mihinkään ole kiire. Elämistä varten täällä kuitenkin ollaan. Itse olen yrittänyt välillä ajatella koko olemista sellaisena elämän mittaisena lomana. Ikäänkuin olisin tullut jostain toiselta planeetalta tänne ihmiselämän mittaiselle lomalle. Ja pyrkinyt sitä kautta sitten miettimään mitä haluaisin täällä ollessani tehdä. Onko kenellekään mitään hyötyä siitä, että käytän 4/5 osaa lomaviikoistani suorittamiseen, jotta viimeisellä viidenneksellä voisin tehdä mitä haluan, jos vielä jaksan. Tai sitten voisin vaan nauttia koko lomasta. Suorittaa sen verran, jotta saan tuntea itseni tärkeäksi, tarkkaillen kuitenkin motiivejani, ettei niitä ohjailisi raha, tai muiden mielipiteet.

    Toivon kaikkea hyvää.

  10. Voi! Toivotan sinulle jatkamista! Tykkään jutuistasi vaikka olisi minkälaista valitusta tahansa! 🙂

  11. Voi sua:( En nyt tiiä mitä muuta sanoisin kun hirveesti haleja ja tsemppiä ja koita saada nautittua elämästäsi<3

  12. Olen huomannut jo kauan kun olen blogia lukenut ettet haluaisi paljastaa kauheasti elämästäsi… en ymmärrä miksi blogin oot tehnyt kun on niin hirveen kauheeta kertoa elämästään 😀

    Luen tätä blogia siksi koska tämä on hyvä blogi, mutta en ymmärrä miksi on niin kauheaa kertoa asioitasi elämästäsi, mitä sitten jos kerrot? Mitä se ketään haittaa? En usko että ketään kiinnostaa edes tietää hammasharjasi väriä.

    Mitä pelottavaa on kertoa elämästään lukijoille? Miten kukaan lukija voisi niillä tiedoilla tehdä kun kukaan ei tiedä missä asut, mikä sun koko nimi on.

    Lopeta blogi jos et halua kertoa elämästäsi tai ala pitää suljettua blogia tai pidä vaikka jotain kukkablogia.

  13. Nyt ei oo mikään tarkotus heittää vettä myllyyn mutta jos kello 7-22 välillä olet tunnin kotona, pitäis sun koiran omistajana tajuta hommata koiralle päivähoitopaikka. Vaikka kuinka rakastaisit koiraasi ja olisit sille muutoin hyvä, ei koira sovi tuohon elämäntilanteesi, ja sillä olisi parempi olla muualla. En tietenkään tiedä jos olet jonkin hoitajan tai hoitopaikan jo hommannut, sittenhän asia on kunnossa. Mutta tuo kohtelu ei ole hyväksi koiralle.

  14. jaksamista ihan hirveästi! muistan ite oparin tekemisen niin vahvasti (valmistuin viime joulukuussa) ja oon niiiiin onnellinen, että se on takanapäin. se helpottaa varmasti sen oparin valmistumisen jälkeen.

    oon ite kans näitä "sitten kun.." -ihmisiä ja yritän jatkuvasti päästä siitä eroon. se vaan ei oo ihan niin helppoa ja jatkuvasti on pelko siitä, että elämä menee vaan ohi, kun koko ajan miettii "sitten kun.." -asenteella..

  15. Voi Iines, kovin paljon tsemppiä sinulle! Harmi näitä tämmöisiä ilkeitä kommentteja.

    Tiedätkö, mä käyn aika ajoin läpi ihan samoja juttuja. Teen nyt palkkatyötä sekä lisäksi ohjauksia säännöllisesti yhdessä paikassa ja epäsäännöllisesti muissa paikoissa (ja ainiin, teinhän mä sen maisterintutkinnonkin viimein loppuun :D). Ja silti tunnen huonoa omaatuntoa, jos kieltäydyn jostain keikasta. Tosin, olen myös oppinut höllentämään ja lepäämään mutten selvästi riittävässä määrin vielä. Sitä opetellaan edelleen 🙂 Ihminen kyllä jaksaa melkoisen paljon asioita pitkänkin aikaa mutta mä luulen, että jossain tulee se stoppi vastaan.

    Minäkin tietenkin kaipaan välillä sun kirjoituksia, mutta tiedän, että blogi tulee niiden monien muiden juttujen, kuten työn, opiskelun ja ehkä muiden harrastustenkin jälkeen.

  16. Kirjotin sulle just tosi pitkän kommentin, ja se katos jonnekki bittiavaruuteen. Lyhyesti sama siis uudelleen, koska asia oli tärkeä: tiedän tasan miltä susta tuntuu ja mitä käyt läpi. En avaudu tässä nyt sen enempää, mut tein itekki hampaat irvessä gradun omien töideni sekä 2-4 sivutyön ohessa. Kun vihdoin ja viimein valmistuin, lopetin muut työt ja keskityin siihen yhteen ja vaativimpaan, joka vie kyllä mehut ihan yksinäänkin… 🙂 Mutta illalla on aina välillä aikaa käydä salilla, siivota, nähdä kavereita, halia koiraa ja vaan olla! Annan edelleen itsestäni töissä 150%, mutta osaan myös sanoa ei ja jäädä sipsipussin kanssa tv:n ääreen illalla, jos siltä tuntuu, ilman huonoa omaatuntoa siitä.

    Tää on mun lempiblogi monesta syystä, mutta ymmärrän täysin jos sua ei enää nappaa tai et vain ehdi päivittää blogia.

    Lähetän sulle ison virtuaalisen halauksen ja voimia! Olet tärkeä, ihana ja ainutkertainen juuri tuollaisena. Sun ei tarvi olla mitään enempää, ehtiä enempää tai antaa itsestäsi enempää. Sä riität. Oot ihan huippu tyyppi.

  17. "Tulee olo, että mikäli nyt en kerro, että puhuin poikaystävän kanssa puhelimessa, niin on ilmassa olettamus, ettei enää olla yhdessä, ihan vain näin yhden asian mainitakseni. "

    Näitä juttuja vois listata loputtomiin. Jos et bloggaa välillä siitä, että olit töissä niin oot työtön/saanut potkut. Jos et kerro opiskeluistasi, oot lopettanut koulun ja jos et tee opintojen ohella töitä niin sillonkin on muka työtön vaikka opiskelijan työ on just se opiskelu :D.

    Sitten jos et välillä bloggaa lemmikistäsi = et välitä siitä. Tolle repesin joskus eräässä blogissa. Eiköhän siitä lemmikistä huolehtiminen kerro enemmän välittämisestä, kuin se että bloggais siitä. Sitten tietty jos bloggaa lemmikistä, siitä kirjottaa blogiin ihan liikaa. Koskaan ei oo mikään hyvin :D.

    Näitä juttuja vois jatkaa ihan loputtomiin. No voisin jatkaa vielä sillä, että kun kirjoittaa vaikka muoti- tai kosmetiikkablogia ym.. niin tietenkään ei elämässä oo mitään muuta kuin just vaikka ne meikit :D. huoh.

    Toi on ihan järkyttävää miten jotkut kommentoi kommenttiboksiin tai sähköpostiin jos bloggaaja ei ole just tietyllä sekunnilla kirjoittanut blogiin, siis kirjoillaan ja suorastaan haukutaan bloggaaja pystyyn. Tai bloggaaha on sanonut, että palataan huomenna ja kirjoittaakin vasta sitä seuraavana päivänä. "kun sä lupasit" :D. Jotkut ei ymmärrä, että voi tulla vaikka jotain ihan muuta tekemistä tai vietävä esimerkiksi koira, kissa jne.. eläinlääkäriin.

  18. Hmmmm… Toiset "harrastaa" työntekoa ja toiset tekee sitä ansaitakseen rahaa. Mä olen sitä mieltä, että jos ei huvita, ei töitä tarvitse tehdä. Sama juttu on blogin kanssa, jos ei huvita sitä pitää ja kirjoitella, ei kukaan pakota. Itselläni ei tulisi pieneen mieleenkään kertoa edes facebookin 200 ystävälle, missä vietän lomani tai viikonloppuni. Täytyy muistaa että elämä on valintoja ja jokainen tekee ne omat valinnat ihan itse, koska ihan itsehän sitä omaa elämäänsä elää.

    Eläinystävänä toki toivon ja uskon, että olet koirasi olot järjestänyt niin, ettei hän kärsi siitä, että syystä tai toisesta teet paljon töitä ja olet pois kotoa.

    Mitä tulee ystävien tapaamiseen, sekään ei ole pakko. Aikuinen ihminen pärjää hyvin ilman jatkuvaa "istumista kahvilla" ja "juoruamista" ystävien kanssa.

    Joskus on elämässä tilanteita, että asiat vaan joutuu priorisoimaan ja taas toisinaan on downshiftauken aika! Elämälle voi myös tehdä jotain, paljonkin. Jos ei ole tyytyväinen, järjestää asiat niin, että on, eikä aina vaan valita. Sinä päätät!

  19. Tää on kiva blogi, kirjoita sillon kun ehdit mutta älä nyt ainakaan idioottejen takia lopeta.
    Kyllä ne kiireetkin hellittää, mutta muista ainakin päivä viikossa varata itsellesi rentoiluaikaa!

  20. Hei!
    Aika paljon teet kyllä töitä. Varoitan sua että mulle tuli itelle liiasta työstä sydänlihastulehdus ja se oli viimenen niitti kun sain itseni rauhoitettua. Eli mä en kuiteskaa halua että kukaan muu kokee ees tuommosta herätystä, se pitää tulla jo ennemmin! Sua ei kukaan kiitä siitä että teet niin paljon töitä ja kukaan ei sulle nosta hattua vaikka vetäisit yöt läpeensä. Itses pistät vaan piippuun ja mietit tosissaan sillo keski-ikäsenä että mitä oot saanu elämässäs aikaseksi ku läheisetki on kaikonnu,koska sulla ei ole aikaa. Tätä en sii starkoittanut todellakaan pahalla vaan ihan sun omas ittes parhaaksi. Rauhotu hyvä nainen! 🙂 Ja jatka blogia kun ehdit :)Mukavaa joulunodotusta.

  21. Voi ei, sun ylisuorittaminen ei kuulosta enää yhtään fiksulta. :/ mun mielestä elämässä jokaisesta päivästä on otettava kaikki irti ja ehdittävä tehdä jotain ihanaa mistä nauttii, itselleni se on urheilu ja läheisten seura. Tingin mistä vain saadakseni harrastaa, viettää laatuaikaa läheisteni kanssa ja vaalia terveellisiä elämäntapoja. Hellitä ennen kun olet totaalisen lopussa, ei tuo rehkiminen tee sinusta yhtään parempaa ihmistä! Tsemppiä kuitenkin opinnäytetetyön tekoon ja ihanaa joulun odotusta 🙂

  22. Nyt kyllä osui aivan naulan kantaan tää sun kirjoitus! Ihan kuin ois lukenut suoraan omasta elämästä kirjoitettua tekstiä. Eli täällä myös,joka opiskeelee AMK:ssa, ja oon juurikin tällä hetkellä työharjoittelussa, joka kestää sen 5kk. Työharjoittelu ei oo palkallinen, joten teen harjoittelun ohella kahta työtä vielä lisäksi. Ja opintotukeakaan ei pysty nostamaan kun tuloraja ylittyi jo ajat sitten 😀 Siinä kun pisimmillään oot 8.30-23.00 välisen ajan töissä, yhden tunnin tauolla niin sitä alkaa vähitellen miettimään että millon mun elämästä tuli tällästä..Pakko siis tehdä leipänsä eteen töitä.
    Mutta kun positiivisesti ajattelee, niin tämä vaihe elämässä on (toivottavasti) vain väliaikaista! Tsemppiä siis sinne ja mukavaa Joulun odotusta! 🙂

  23. Tapanani ei yleensä ole blogeihin kommentoida, vaikka niitä luenkin. Mutta tähän postaukseen oli aivan pakko kommentoida. Kuten jo muutama on aikaisemmin kommentoinut, niin tunnistan itseni sun tekstistä: olen myös samanlainen "pakko tehdä kaikki paremmin kuin riittävän hyvin ja kyllä sitä ehtii lomailla myöhemminkin". Sain juuri myös opinnäytetyöni valmiiksi tuskaisen kuuden kuukauden jälkeen samalla töitä tehden. Vaikka nyt sain tuon yhden stressin aiheen pois mielestä, niin tässä vaiheessa mielessä pyörii vakituisen työpaikan etsiminen sekä mahdollinen muutto toiselle paikkakunnalle. Kuitenkin olen tässä vaiheessa ymmärtänyt sen, että välillä on vain rentouduttava, vaikka tuntuukin siltä ettei mitenkään pystyisi. Joten Iines, älä ota lisästressiä siitä, ettet ehtisi kirjoittaa blogia joka päivä. Kirjoittele fiiliksen mukaan ja kyllä niitä lukijoita silti löytyy, vaikkei joka päivä ehdi/löydy kiinnostusta kirjoittaa. Rentouttavaa tulevaa itsenäisyyspäivää ja rauhallista joulunodotusta! 🙂

  24. Yhden burn outin jälkeen mä olen osannut hillitä ja sanoa ei kun pyydetään jäämään vaik ylitöihin. Eihän se ole kenenkään etu, että on ihan poikki ja tekee töitä niin hulluna? Mä lähdin burn outin aikana vuodeksi maailmalle ja vuoden kiersin ja olin erittäin onnellinen. Nyt olen ollut työelämässä taas muutaman kuukauden ja teen 6 tunnin päivää pääosin. Myös yhden loman olen pitänyt ja menin heti reissuun, että ei tule tehtyä turhia töitä loman aikana.
    Sun kannattaa nyt vaan karsia osan ylimääräisistä töistä pois. Pidät vaikka luovan paussin blogin suhteen, ja kun palaat Jyväskylään kullan kainaloon niin sitten teitä on taas kaksi, jotka pyörittää arkea. Ei tarvi myöskään Bixun olla yksin pitkiä aikoja.

    Koitahan saada elämä järjestykseen ja ylimääräiset työt/menot vaan pois. Hurja käsky, mutta muuten se burn out kolistelee ovella liiankin pian…

    Tiina

  25. En halua kritisoida sun työtahtia tai muitakaan tavoitteita mutta oletko koskaan miettinyt mistä se johtuu, että haluat suorittaa niin paljon ja yli keskitason? Onko sinulla joskus ollut tunne, ettet kelpaisi jollekin sellaisena kuin olet? Etkö kelpaisi keskivertona? Jos taloudellisesti et tarvitsisi lisätyötä, niin miksi teet sitä? Ei täällä valitettavasti kenellekään kruunuja jaeta ahkeruudesta tai suorittamisesta. Enkä halunnut sanoa tuota ilkeilläkseni. Sinulla on aika monta rautaa tulessa. Entä jos viikon ajan keskittyisit päivätyösi ohella vain yhteen asiaan, esimerkiksi Bixuun tai ystäviin? Miltä sellainen levähdys kuulostaisi? Joskus rentoutumista ja hetkessä elämistä täytyy vaan ihan opetella… Tsemppiä arkeen!

  26. Tsemppiä ihan hurjan paljon Iines! Onneksi näiden kommenttien perusteella näyttää olevan niitäkin lukijoita, jotka ymmärtää tilanteen. Mä toivon, että sä saat jossain kohtaa otettua itsellesi aikaa ja lepoa, ettei kävisi huonosti. Tehokkuutta arvostetaan, mutta rajansa kaikella. Mä itse olen pian 2 vuotta ollut sairaslomalla poltettuani itseni sekä fyysisesti että henkisesti loppuun. Alkuun olin viikkokausia käymättä ollenkaan ulkona kun jalat ei yksinkertaisesti kantanut. En kuuna päivänä toivo samaa sinulle tai kenellekään!

  27. Heips, kommentoin tuohon edelliseen postaukseen toiveen videopostauksista, mutta toivottavasti et ottanut sitä negatiivisena?
    Tykkään blogistasi ja toki ymmärrän kiireesi, eiköhän jokaise elämään mahdu sellaisia ajanjaksoja.
    Tuli vain sellainen välähdys, että ei olekaan pitkään aikaan näkynyt niitä videoita! Ne oli jotenkin mukavaa ajanviihdettä. Ja vaikka moni valittikin videoiden "masentuneesta" äänensävystä, niin kassallasi vierailleena tiedän sinun olevan ihanan hymyilevä ja pirteä!

  28. Mä halusin vaan sanoa, että sä teet niinkun sulle on parhaaksi ja me kyllä odotetaan täällä. Ei kenelläkään lukijalla ole oikeutta kiukutella jos bloggaajalla on muutakin elämää ja tekemistä, etenkin kun sulla on just niitä hommia jotka pitää tehdä.

    Toivottavasti et vedä ittees ihan piippuun kuitenkaan. Ja siis, jätä tyhmät kommentit sikseen. <3

  29. Sinuna ottaisin paussin töistä ja tekisin melko nopeasti sen opinnäytetyön ja miettisin sitten asiaa uudestaan. "Roikkuvat" asiat on raskaimpia!

  30. Voi nainen! Mahtava kirjotus, niinkun joku aikasemmin sanoikin varmaan parasta antia koko blogin olemassaolon aikana! 🙂 koita jaksaa.

  31. Onko sun koira yksin kotona tuon ajan 7-22 minkä olet poissa sitä yhtä tuntia lukuunottamatta?

  32. Blogin ylläpitäminenhän ei ole velvollisuus ja jos se alkaa oikeatsi stressaamaan niin varmaan kannattaa siinä vaiheessa laittaa blogi kiinni. Ihmisethän julkisilla sivuilla saattavat kommentoida mitä vaan, mutta jos se tuntuu liian henkilökohtaiselta niin ei ehkä kannata aiheuttaa itselleen liikaa stressiä pakkopäivittämällä blogia. Oikea elämä kun kuitenkin on hieman eri asia kuin internet.

  33. Kannattaa myös muistaa että varmasti yksi tärkeimpiä juttuja aikuistumisessa on tunnistaa se mikä oikeesti on tärkeää ja mihin kannattaa uhrata aikaa. Niitä velvollisuuksia kyllä ilmaantuu aina loputtomasti jos ei itse pidä huolta itsestään ja omista rajoistaan. Esim jonkun asian ihan vaan suorittaminen ei välttämättä ole aina maailman kamalin asia, vaikka ei kaikkea huippuarvosanoin tekisikään. Yllättävän paljon on kuitenkin omasta suunnittelusta ja priorisoinnista kiinni.

  34. Hei!

    Kehottaisin miettimään seuraavaa ihan itseäsi ajatellen. Monet muutkin oli samantyyppistä huomanneet tämän blogin kohdalla enkä usko että kellään erityisesti on ilkeät motiivit, asia vaan pistää silmään.

    Eli jos ensin valitat siitä miten hirveästi sinulla on hommaa jota ei kaikkea edes tarvitsisi tehdä (lisätyöt ja bloggaus) ja samalla sinua "ärsyttää" ihmiset jotka tekevät normaalia työpäivää ja sanovat olevansa väsyneitä, niin ketä varten sitten itse painat kaksisataa lasissa ja teet aina kaiken huippusuorituksella ja asetat itsellesi tavoitteita yli oman jaksamisen? Kukaan kun ei pakota näin piippuun itseään vetämään eikä se ole kenenkään etu. Kun kuitenkin itse sanot että olet ylisuorittaja mutta olet jatkuvasti suuressa stressissä niin kannustan kyllä ottamaan aikalisän ja miettimään, ketä varten ylisuoritat. Ei ainakaan varmaan kannata muiden ihailun takia itseään polttaa loppuun, vaan keskittyä niihin asioihin, jotka on itselle oikeasti merkityksellisiä. Jos sitten vaikka tarvitsee vaan sitä telkkarin katselua. Jos taloudellisesti et esimerkiksi tarvitse lisätöitä, niin ei niitä varmaan kannata tehdä. Eihän siitä kukaan muu hyödy kuin sinä. Eli omaksi parhaaksesi kehotan sinua miettimään, ketä varten teet elämäsi valintoja.

    Lisäksi tunnut ottavan aika henkilökohtaisesti blogiisi tulevaa kritiikkiä. Jos sinulla on päivätyö eikä esimerkiksi taloudellista pakkoa pitää blogia, mutta kuitenkin olet päättänyt pitää sen vielä julkisena, niin ehkä hieman paksumpi nahka tai kevyempi suhtautuminen olisi tarpeen. Suurin osa blogien lukijoista on kuitenkin huomattavasti nuorempia, joilla ei vielä ole "aikuisten päivärytmiä" ja velvoitteita, ja heiltä sitten varmaan tulee näitä "miks et ole kirjoittanut joka päivä"-kommentteja. Eli suosittelen kyllä maalaisjärkistä suhtautumista blogin pitoon, jos julkisuuden on itse valinnut. Ja ainahan sen blogin voi laittaa kiinni ettei käy liian stressaavaksi.

    Itseä varten täällä kuitenkin ollaan niin turha stressailla liikaa siitä millainen kuva itsestä välittyy ulospäin. Siihen ei kannata keskittyä liikaa.

  35. Moi 🙂

    Mä käyn töissä 8.15 h joka päivä, ja must se on ihan liikaa. Et sä oot kyllä superahkera! Voisinpa siirtää osan laiskuudestani suhun 🙂 Luen sun blogia usein, ja kyllä me jaksetaan venailla, vaikka välillä et ehtiskää kirjoitella!! Älä ota painei meist, tä o kuitenki vaa harrastus tä blogin pito, eiks je?

    t.vakilukija

  36. tuli niin tippalinssiin kun luki tätä tekstiä, jotenki tuli sellanen "sun puolesta paha fiilis"! tottakai mäki tajuun et on hankalaa tollanne työ ja kummiskin nuori nainen. välillä tulee sellanen olo et haluis auttaa sua jotenki vaikka tekemällä puolet sun töistä kun täällä blogissa kummiskin aika usein kirjottelet että teet töitä ja töitä.. sitten tulee välillä olo kun sulla ei ole omaa ikaasi yhtään. mutta sen toivon ettet lopettaisi missään nimenssä tätä blogin kirjottamista sillä tämä on ihailtavan ihana blogi jota jaksaisi lukea vaikka 24/7.. ja se miksi mäkin välillä ihmettelen että sulla voi olla vaikka monta viikkoa kun et kirjottele niin en ehkä sellanen "huoli" kun on tottunut että sun juttuja lukis suunnilleen joka toinen päivä tai sillaij. mutta tämä on yksi paha elämän vaihe, kyllä sä iines siitä pärjäät! voimia sulle sinne ja bixulle! anteeksi tämä iso romaani!

  37. Kiitos kaikille teille ihanille kommenteistanne! Olen todella kiitollinen jokaisesta, vaikken kaikkiin ehdi tällä kertaa yksitellen vastatakkaan! 🙂

    Yhden asian haluaisin kuitenkin selventää:

    "Anonyymi sanoi…

    Olen huomannut jo kauan kun olen blogia lukenut ettet haluaisi paljastaa kauheasti elämästäsi… en ymmärrä miksi blogin oot tehnyt kun on niin hirveen kauheeta kertoa elämästään 😀

    Luen tätä blogia siksi koska tämä on hyvä blogi, mutta en ymmärrä miksi on niin kauheaa kertoa asioitasi elämästäsi, mitä sitten jos kerrot? Mitä se ketään haittaa? En usko että ketään kiinnostaa edes tietää hammasharjasi väriä.

    Mitä pelottavaa on kertoa elämästään lukijoille? Miten kukaan lukija voisi niillä tiedoilla tehdä kun kukaan ei tiedä missä asut, mikä sun koko nimi on.

    Lopeta blogi jos et halua kertoa elämästäsi tai ala pitää suljettua blogia tai pidä vaikka jotain kukkablogia."

    Hyvä lukija, nimenomaan siksi koska TODELLA MONET täällä nimenomaan tietävät koko nimeni (jota nyt ei ole kovin vaikeaa selvittää, löytyy kyllä useaan otteeseen ihan tämänkin blogin sisällöstä), syntymäaikani, senkin missä asun, sen missä ennen olin töissä ja lähestulkoon kaikkea muutakin maan ja taivaan väliltä elämästäni tän viimeisen 3v ajalta. Huomaan, ettet ehkä itse pidä blogia parillekymmenelle tuhannelle ihmiselle. Joten miltä sinusta tuntuisi jos noin iso joukko ihmisiä tietäisi sinusta noinkin paljon, tietäisi miltä kotisi, ihmisen kaikkein henkilökohtaisin paikka näyttää? Tämän vuoksi minua on alkanut ahdistaa kertoa asioistani tänne, koska olen blogin historiassa kertonut TODELLA henkilökohtaisia asioita elämästäni.

  38. Ei kannata välittää noista ajattelemattomista ja ei-kypsistä kommenteista. Nuori, jolla ei ole muuta kuin aikaa koulun lisäksi ei ymmärrä tilannetta, jossa vaikka sinä olet kun on monta rautaa tulessa. Mutta lopputyö on vaan väliaikainen stressi ja kun saat sen tehtyä niin helpottaa paljon! Kyllä sun vakilukijat jaksaa sua odottaa vaikka et vastaisikaan kommentteihin niin usein kuin nuo jotka ovat ottaneet blogia varten ylimääräistä vapaata ja päivittävät blogiaan monta kertaa päivässä. Heillä on aivan eri tilanne. Ehkä pidemmän päälle on kannattavampaa panostaa opiskeluun ja työntekoon kuin vain ulkomailla lorvailuun tai ajan tappamiseen eri nettisivuilla. Mutta ei kannata vaatia itseltään kuitenkaan liian paljon. Kun pidät kunnon loman vihdoinkin niin maailmakin näyttää paljon valoisammalta ja jaksaa taas paremmin. Tsemppiä ja kiitos asiallisesta ja kivasta blogista!

  39. okei, no en ymmärrä vaikka ihmiset tietäisivätkin etu ja sukunimesi, sen että olit glitterissä töissä jyväskylässä, ja nyt olet töissä jossain paikassa jota et kerro, helsingissä, ja tiedämme pari kuvaa asunnostasi, niin mitä se missään hyödyttää?:D

    Miljoonilla on blogi jossa on ihan yhtä paljon tietoa! Järkee pitää blogia jonka idea on juuri kertoa elämästään, jossei halua kertoa.

  40. Anonyymi: no jos sitten yritän vääntää tämän asian sitten rautalangasta.. Mikäli JOSKUS olisinkin kertonut täällä elämästäni vuosikaudet, mutta jossain vaiheessa iskeekin semmoinen ahdistus, enkä oikeasti HALUAISIKAAN jakaa omia asioitani uteliaiden ihmisten kanssa? Kaiken kiireen ohella, enkä todellakaan halua ottaa blogia taakkana kaiken muun ohella. Todella harmillista, ettet ymmärrä.. Tiedätkö joskus vain tulee semmoinen olo, ettei oikeasti vain kiinnosta, että sun asiasi kuuluvat enää yhtää kellekkään. Rajanvedonhan aloitin juuri tuolla uuden työpaikan sulkemisella pois blogin ulkopuolelta, samoin kun muut asiat. IHminen joka ei kirjoita blogia suurelle ihmisjoukolle, ei ehkä ikinä pysty käsittämään tämmöisiä asioita.

    "Miljoonilla on blogi jossa on ihan yhtä paljon tietoa! Järkee pitää blogia jonka idea on juuri kertoa elämästään, jossei halua kertoa."

    JA en nyt ihan tosissaan ymmärrä tätä pointtiasi, koska JUURI tämän vuoksi blogin jatko ON vaakalaudalla! Huoh.

  41. Voimia sulle Iines!<3Kyllä niitäon tärkeämpiäkin asioita kuin blogi,ja vapaaehtoistahan tämän pitäminenon.Olisi kuitenkin kiva jos silloin tällöin kirjoittelisit:)

  42. Musta tuntuu että ei sitä voi blogiton ihminen ymmärtää miltä se tuntuu kun kertoo julkisesti asioita. Vaikka asiat nyt olisi ihan mitättömiä mutta tavallaan silti. Ja ainahan sitä varoitellaan kaikesta joten koskaan ei ole kait liian varovainen yksityisyyden kanssa. Jos bloggaisin niin en varmaan edes kertoisi nimeä 😀 Eli siinä mielessä mun mielestä blogilliset kertoo kyllä jo aika paljon jos kertoo nimen, ammatin, työpaikan, kaupunginosan jossa asuu yms.

    Ikinäkoskaan ei voi tietää kuka omaa blogia lukee joten kyllä mulle ainakin välillä voisi tulla pienoinen "paniikki" tms jos siis bloggaisin. Ja ymmärrän kyllä täysin että ei sitä viitsisi ihan kaikille kertoa asioistaan ja julkista blogia kun ei voi mitenkään seurata että kuka sitä lukee.

    Tän tarkoituksena ei oo siis mitenkään peloitella sua mutta halusinpa vaan kertoa oman näkemykseni. Toivon silti ettet lopettaisi koska sun blogi on kyllä ainakin yks mun suosikeista. Jotenkin semmoinen maanläheinen ja kiva kun kaikesta kaikkea täällä eikä rajaudu mihinkään tiettyyn aiheeseen.

    Koeta vaikka vähentää kirjoittamista, kerta viikkoon tai jotain sinnepäin ja vain aina silloin kun itsestä tuntuu siltä.

    Ja ihan oikeasti, hengähdä nyt välillä, oot niin nuori ja ei ole kiva lukea tällaista noin nuorelta. Sulla on koko elämä aikaa tehdä töitä. Rentoudu ihmeessä, elämästä pitää nauttia! Ymmärrän että elämässä on ajanjaksoja jolloin on kiirettä ja hektistä mutta ne ei saa olla mitään pysyviä ajanjaksoja.

    Tsemppiä kaikkeen! Ja toivon, että kiireesi hellittää ja palaat vielä blogimaailmaan etkä lopeta tätä! 🙂

Vastaa käyttäjälle Iines Aaltonen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.