elämän pieniä kriisejä

Tää päivä on mennyt aikalailla untsikkapeiton alla niiskutellen, finrexiniä juoden ja muuten vaan dataillen. Heräsin muuten aamulla kuumehoureissa aivan jäässä uneen, jossa mulla oli nukkuessa lapaset kädessä, ei sillä että niille oli melkein tarvetta kun palelin untuvapeiton alla, vaikka päällä oli paita, pitkät kalsarit ja villasukat.

Oon myös tänään kehittänyt koko vuoden suurimman kriisin siitä, oonko menettänyt loputkin uskottavuuden rippeeni nyt, kun päätin ryhtyä taas pitkästä aikaa superblondiksi. On mulla ongelmat..

Oon ollut yksinkertaisesti tänään ja itseasiassa koko viikonlopunkin flunssan vuoksi niin poikki, etten oo sen koommin ees ehtinyt tai jaksanut stressailla mm. oppariasioita tai puhumattakaan muista urakuvioista. Lisäksi nää mun kaikki stressailut ovat yleensä aivan turhia ja sen jälkeen, kun asiat kääntyvät mitä parhaimmin, löydän aina uusia stressin aiheita. Kamalaa olla näin vaativa itselleen. Ehkä ensi viikolla jaksan avautua vähän tännekkin näistä mun ”ongelmista”, kun oon saanut vähän selkoa tähän mun pieneen elämään. Onneks tän päivän kauhein asia oli kuitenkin se, kuinka kamalalta näytän flunssassa ja ihan muuten vaan taas kertaalleen tää hius-asia. Saan aina pienen kriisin, kun koen tämmöisiä radikaaleja muutoksia 😀

Uujee, kerrankin aikaa seurata mun lemppariohjelmaa Australian Rajalla!
Oon niin innoissani tästä uudesta tuottiksesta, vähän eri luokkaa sen Lentokentän kanssa … 😀

Tein äsken ihan superhyvää sekamelska-ruokaa kaikenmaailman jämä-aineksista (tai siis kaikesta lopusta mitä mun kaapissa viime viikon jäljiltä oli)! Mun kaveri oli kerran tehnyt tän tapaista ja se näytti niin hyvältä, että kysyin siltä mitä se oli siihen mössöön tunkenut. Ei se muistanut, mutta ei voi kamalasti mennä mönkään, jos pääainekset ovat kana, pekoni ja riisi. Eli ensin laitoin kananfileepihvit paistumaan margariiniin, kunnes olivat lähes kypsiä, heitin sekaan pekonipalat (leikkasin saksilla) ja sipulia+valkkaria. Otin kananfileet leikkuulaudalle, heitin sekaan keitetyn pitkäjyväisen riisin (keitetty kanaliemikuutiossa), leikkasin fileet palasiksi ja kaikki sekaisin. Hyvää oli!

Mielenkiintoinen päivä siis takana, nyt seuraava jakso ABS:ää..

7 Replies to “elämän pieniä kriisejä”

  1. iines sun pitää tehä sellanen 2011 vika videopostaus ja sit sellanen joululahja videoposaus :DD

  2. Moikka Iines!

    Muistelen, että oot aika paljon kirjotellu solkkujuttuja täällä, niin ajattelin sulta kysellä vähän 🙂 En ole koskaan siis solkussa käynyt, mutta nyt tuntuu siltä että on päästävä! 😀 Mitä asioita ensikertalaisen olis hyvä tietää? Kuinka kauan ekoilla kerroilla kannattaa olla? Entä kuinka usein käyntiä vaaditaan, jotta päivetys alkaisi näkymään? Tossa tuli muutama kysymys mieleen, KIITOS ihan hirmusesti jos jaksat vastailla! 🙂

  3. Karla: joo se edellinen joululahjapostaus oli aika legenda :DD

    Suvi: se oli kyllä namia! 🙂

    Jonna: moi! 🙂 en uskalla tosiaan ihan terveyssyistä antaa mitään tiettyjä neuvoja sinulle, koska en tiedä ihotyyppiäsi yms 🙁 josset ole aiemmin käynyt solessa, niin kannattaa aloittaa ensin ihan lyhyillä muutaman minuutin kerroilla ja katsoa miten oma iho reagoi! ja tämän jälkeen sitten pidentää kertoja, solkuissa kyllä onneksi on yleensä semmoiset suositus-taulukot, jossa on eri ihotyypeille suositellut minuuttimäärät 🙂

    Pipari: niinpä :(( 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *