Aamu

Mulla oli aina ennen tapana herätä aamuisin aina ihan yliaikaisin, jopa 2,5h ennen töihin lähtöä, jotta aamupuuhiin jäi aina niin riittävästi aikaa ja ehti puuhailla kaikki mahdollisimman rauhallisesti ilman kiirepaniikkia. Vaikka menen nykyään myöhempään töihin kun esimerkiksi vuosi sitten, vitkuttelen nykyään heräämisen kanssa aivan viime tippaan asti ja uskokaa tai älkää, olen alkanut välillä torkuttamaan! 😀 Minä, joka en ikinäikinä ennen torkuttanut koskaan! On tullut tosiaan huomattua, että näköjään vähemmälläkin ajalla ehtii aamuisin tehdä kaikki aamutoimet, mutta kun on vähentänyt tätä mun pakollista aamuista datausaikaa, niin huomaa ettei niitä aamupostauksia enää ehdi raapustaa yhtä ahkerasti kun ennen.. Pitäisi jaksaa kantaa pädiä mukana työmatkoilla, puhelimella postaus on nimittäin jotain niin raivostuttavaa, varsinkin jos täytyy lisäillä kuvia. On tämä bloggailu rankkaa puuhaa 😀

Mutta pointtina kai oli se, ettei kannata huolestua siitä, vaikkei tänne nykyään tasaisesti tulisikaan tekstiä kiireiden vuoksi. Joskus kaipailee niitä opiskeluaikoja, kun oli opinnot ja osa-aikatyöt, sekä mahdollisuus ainakin pääosin vaikuttaa omaan ajankäyttöön, nukkua välillä arkisinkin pitkään, olla viikolla vapaalla yms..  Niinhän se on, ettei koskaan ole asiat tarpeeksi hyvin, vaikka saakin olla tyytyväinen, että saa olla kaikki illat ja viikonloput vapaalla. Mutta puolensa kaikella, nyt osaa arvostaa eri tavalla iltavuorojakin, kun ei ole niitä enää aikoihin tehnyt.

Lauantaina lähdössä dinnerille Soul Kitcheniin..

Eilen simahdin jo yhdeksän jälkeen kesken Housen katsomisen, tuli mieleen ihan vanhat ajat kun menin aikaisimmillaan jo Salkkareiden jälkeen tutimaan kun tein joustavaa työaikaa aamuseitsemästä eteenpäin. Mutta välillä on kiva vedellä pitkiä yöunia viikollakin, niin jaksaa pakertaa! 

Olipas taas tosi mielenkiintoisia juttuja, mutta näin 😀 Nyt sinne töihin!