maanantai 16

Hellurei, eilen palattiin takaisin Helsinkiin Kuopiosta. Oli itselleni ensimmäinen kunnon kerta Kuopiossa, yövyimme Hotel Atlaksessa ja tuli torillakin pyörittyä. Reissu oli henkisesti melko rankka, isäni sydän pysähtyi nimittäin leikkauksen jälkeisenä komplikaationa lähes vartiksi, eikä ennuste aivojen selviämisestä tosiaankaan ollut hyvä. 
En ole koskaan joutunut näkemään ketään läheisistäni noin huonossa kunnossa, lukuisten letkujen ja koneiden ympäröimänä. Kaikkein pahinta oli kuitenkin parin päivän odotus pitkän elvytyshoidon aikana siitä, että palaako isi enää koskaan ennalleen. En ole viime öinä nukkunut kovin kummoisesti ja heräillyt joka yö useasti ja joutunut tarkastamaan puhelinta, että onko sairaalasta soitettu taas akuuttipuhelua, viimeksi nyt viime yönä.
Onneksi ei sentään ja toipuminen on ollut tähän asti ennätyksellisen hyvää, silti pelkään koko ajan että mitä jos. Ahdistaa kun ajatus koko ajan harhailee asiaan ja olen koko ajan yrittänyt keksiä muuta aktiviteettia, joka ajaisi ajatukset pois murehtimisesta.
Nyt vain odotellaan miten toipuminen etenee ja toivotaan parasta!

31 Replies to “maanantai 16”

  1. Voi Iines, olen todella pahoillani. Toivottavasti kaikki vielä kääntyy parhain päin, tsemppiä <3

  2. hei laita tarinoita ja kuvia Kuopiosta. Jee joku eksyy joskus meikäläisenkin kotikaupunkiin:)

  3. Ihanan lämmin ja hieno kuva teistä. Näkee että teillä on siinä hauskaa. Olet rohkea ja vahva kun uskallat kertoa myös ikävistä asioista ja osoittaa ettet ole pinnallinen. Asiat aina kääntyy lopulta parhain päin ja ihmeitä tapahtuu kuten tässäkin. Terveisiä sinne Helsinkiin ja hyvää jatkoa upealle blogillesi.

  4. Paljon lämpimiä toivotuksia ja voimia! Tuollaiset pysäyttävät omankin elämän täysin hetkeksi mutta toivottavasti kaikki sujuisi hyvin 🙁
    Veronica

  5. Paljon voimia ja jaksamista Iines! Toivotaan, että kaikki menee hyvin ja isäsi parantuu täysin. Itku tuli, kun luin postauksesi. Väistämättä ajattelin asian omalle kohdalleni ja en voinut kyyneleilleni mitään.

    -Anna

  6. Paljon voimia ja jaksamista! Itse menetin isäni äkillisesti aika tarkalleen 5 vuotta sitten eli osaan samaistua tunteisiisi. Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin! <3

  7. Tosi harmillinen juttu… Paljon myös täältä jaksamista ja voimaa! Elämä potkii välil päähä vähän rankemminkin ja sitä ei koskaa kenellekään toivoisi. Tsemppii!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *