Läheltä piti

Äh, eilen kävi ihan kamala juttu töiden jälkeen. Tulin kotiin, lähdin käyttämään koiria ulkona ja viemässä samalla roskat sisäpihan roskapönttöön. Jouduin nostamaan toisella kädellä pöntön kantta ja heittämään pussin sinne, jonka ajan jouduin huterasti pitämään toisella kädellä kiinni koirien hihnoista.

Maui oli niin innoissaan pihalle menosta, että riuhtaantui irti otteesta mun heittäessä roskia ja lähti juoksemaan aivan täyttä sisäpihalta pihan portille ja kadulle päin. Talossani on siis semmoinen rautaportti, joka erottaa sisäpihan ja sen alla on semmoinen 40cm rako. Maui juoksi tietysti vielä enemmän innoissaan kun hädissäni juoksin sen perässä ja huusin, eihän tuommoinen pikkupentu vielä mitään ymmärrä pysähtyä käskystä. Olimme 2m päässä portista ja yritin hypätä Mauin talutushihnan päälle jalalla ja pysäyttää koiran, kaaduin tietty itse perseelleni maahan ja koira juoksi tottakai sen portin alta suoraan autotielle ja sporaraiteille. 

Ette tiedä sitä tunnetta kun näin tuon pikkuhauvan istuvan siinä keskellä tietä punaisen talutushihnansa kanssa, kävi siis siihen istuen meitä odottamaan. Kuulin jo auton lähestyvän jommasta kummasta suunnasta ja kaikki kävi niin nopeasti, mutta päästyäni itse portista ulos, Maui kuin ihmeen kaupalla juoksi häntä heiluen takaisin mun ja Bixun luokse kävelytielle ja sain siitä otteen. Juuri ja juuri sain kädet täristen vietyä koirat takaisin kotiin ja romahdin lattialle itkemään shokissa.

Poikaystävä on välillä pitänyt Mauia irti puistossa ja varoittelin tätä jo aiemmin, että mitä jos pentu lähtee karkuun johonkin ihan toiseen suuntaan. Bixu saattoi nimittäin joskus pentuna tehdä juuri samoin ja lähteä juoksemaan jonkun jäniksen sun muun perässä ties minne ollessamme heittämässä palloa ja mulle on jäänyt tästä ihan kamalat traumat. Pahin pelkoni on aina ollut se, että jompikumpi koiristani jostain syystä juoksee auton alle ja tällä kertaa se oli niin lähellä. Ette tiedä kuinka onnellinen olen, että pikku M kaikesta vaarasta tietämättömänä päätti pomppia into pinkeänä takaisin tieltä meidän luokse aivan viime sekunneilla ennen autoa :'(

7 Replies to “Läheltä piti”

  1. Huh, onneksi selvisit säikähdyksellä!
    Mä en oo uskaltanut pitää omaa koiraa oikeastaan koskaan kunnolla irti, vaikka se varmaan ihan hyvin pysyisi jossain metsässä missä ei ole muita. Kun se saa hajun päästä kiinni korvat unohtuu hyvin herkästi.. Joskus se on lähtenyt itsenäisesti kiertämään pururadan ja tullut sitten takaisin kotiin, mutta se tunne rinnassa on jotain niin traumatisoivaa kun pelkää pahinta.
    Pennuilla onneksi yleensä auttaa se että lähtee eri suuntaan juoksemaan jolloin vauva säikähtää ja juoksee perään.

    1. Noniinpä.. Tuo on hyvä vinkki ja noin koulutin toisen koiran aikoinaan, myös "säikäyttämällä" jsokus menemällä piiloon turvallisella alueella kun se ei suostunut kutsusta tulemaan. Menin kuitenkin niin shokkiin tuossa tilanteessa, etten edes pystynyt kirkkaasti ajattelemaan…

    2. Joo toi piiloonmeno on hyvä tapa. 🙂 Eipä siinä tositilanteessa pysty miettimään muuta kun että apua nyt käy huonosti mitä mä teen..

  2. Hyi toi on munkin pahin pelko, koiranomistajana Töölössä vielä ihan realistinen 🙁 Kylmät väreet meni kun luin tätä…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *