Jaksaa, jaksaa! Työssä nimittäin.

Hellurei! Enää viikko töitä ja koittaa LOMA! Ja voin kyllä sanoa, että tulee loma kyllä todella tarpeeseen. Jotkut tykkäävät pitää yksittäisiä lomapäiviä siellä täällä esimerkiksi vaikka pidennetyn viikonlopun muodossa. Aikalailla kaikki mun työkavereista on syksystä eteenpäin pitänyt tämmöisiä tiputtaisia pikkulomia pitkin matkaa. Itse en näe sitten taas järjen häivää noissa pikkulomissa, toki jos on jotain erityistä menoa suunnitellut. Ei nimittäin aivan ensimmäiseksi tulisi mieleen tuhlata lomapäivääni siihen, että saan kuhnata keskellä talvea päivän kotona, sitä kun ehtii tehdä aivan tarpeeksi viikonloppuisinkin. Ehkä sitä vanhempana alkaa arvostamaan kotona oloakin enemmän ja olisihan se tietysti mukava joskus nukkua arkisin vähän pidempään tai käydä keskellä viikkoa kiertelemässä aamupäivällä keskustassa kaupoissa..
Tuppaan itse jotenkin hamstraamaan noita lomapäiviä kun mitäkin aarretta ja pidän sitten ennemmiin parin viikon lomia putkeen, ei sen lyhyemmissä ehdi oikein työstä palautua.. Ja onhan se kiva sitten päästä reissun muodossa näistä arkikuvioista pois. En nimittäin tiedä mitä tekisin jossen pääsisi paria kertaa vuodessa ulkomaille! 😀 Koukussa kun on..
Mentaliteetti nykypäivän työelämässä varsinkin yksityisellä sektorilla on aikalailla se, että halutaan (molemmilta tahoilta) saada enemmän aikaan pienemmillä resursseilla. Varsinkin nuoret työntekijät haluavat edetä urallaan mahdollisimman nopeasti ja haluavat näyttää että heistä on johonkin. Ylitöitä ilman korvauksia, ylisuorituksia ilman kiitosta. Työnantajan taholtahan tämä on otollisinta, koska saadaan ja pyritäänkin saamaan enemmän aikaan vähemmällä ajalla ja pienemmillä resursseilla. Kun työntekijät tekevät perässä, tavoitteita vain kiristetään, eikä kukaan pian enää pysy leikissä mukana. Varsinkin nyt kun säästäminen ja budjettien kiristäminen on tapetilla joka puolella. Työurien pidetessä pitäisi keksiä konkreettisia keinoja auttaa työntekijöitä jaksamaan, aina sinne 70 ikävuoteen asti. Jos pari vuotta työelämässä ollut 20-vuotias jo kokee itsensä uupuneeksi, on tuskin ainakaan parempia näkymiä edessä. Firman virkistyspäivät kerran vuodessa nyt ovat yhtä tyhjän kanssa jos mietitään aivan todenteolla jaksamista tehdä työtä. Pidetään kivaa yksi ilta vuodessa vain koska niin on päätetty ja kuvitellaan lapsellisesti, että jokainen puurtaa saamallaan energialla täysillä seuraavan vuoden. Tyhmästi sanottu, mutta eikö se vähän näin mene. Tokihan yhteisellä tekemisellä on tärkeä asema sen yhteishengen luomisessa (jolla on suuri arvo jaksamisessa), siihen en voi väittää vastaan.
Omasta mielestäni varmin tapa kuluttaa yksilö ammattillisesti ja henkisesti loppuun on pysyä liian pitkään väärässä työssä. Esimerkiksi luovalle ihmiselle ei välttämättä jatkuva suorittaminen ole se paras tehtävä, puuhata päivästä toiseen, viikosta toiseen ja kolmanteen, vuosia samoja tehtäviä ja työtä jossa ei oikeastaan pääse käyttämään luovuuttaan tai aivokapasiteettiaan. Tällöin turtuu. Tiedättekö mitä tarkoitan? Suurin vastuu on tietysti myös ihmisellä itsellään tiedostaa tilanne ja hakea siihen muutosta. Eihän kukaan sitä puolestasi tee, ainakaan niin pitkään kun päääset ammatillisiin tavoitteihisi ja kannat kortesi yhteiseen kekoon. Oli se sitten oman henkilökohtaisen jaksamisesi uhalla.
Ihmisiä on tosiaan erilaisia. Toiselle luova kehittämistyö on maailman tylsin asia, toinen taas turruttaa luovuutensa jatkuvan suorittamisen parissa. Meitä on moneksi ja jokainen on hyvä jossain ja ehdottomasti maailman paras juuri omaksi itsekseen! 😉 Voiko joku muka väittää toisin? Jokaiselle on olemassa juuri se maailman paras työpaikka itselleen. On kuitenkin mentävä sisälle vähän itseenkin ja omiin kykyihinsä sen keksimiseksi, mikä voisi olla itselleen se ”maailman paras juttu”. Pahinta mitä loppujen lopuksi voi tapahtua, on että elää vuosikaudet tilanteessa johon ei ole tyytyväinen ja josta valittaa jatkuvasti, ilman että yrittää hakea minkäänlaista muutosta asiaan. Tällöin valitus ei mielestäni ole oikeutettua! Go on and do something about it!! Hyvällä esimiestyöllä on merkittävä osa siinä, että pyritään löytämään juuri sinulle se oikea urapolku ohjaamalla oikeille urille yksilön tahdon, kykyjen ja osaamisen pohjalta, eikä sitten väärille urille johdon toiveen mukaan esimerkiksi niihin tehtäviin joihin osaamista tarvitaan, mutta jotka eivät tue työntekijän halua ja kykyjä. Ei näin.
Esimerkiksi tämän vuoksi en koe näitä ”pikkuvapaita” millään tapaa hyödyllisiksi. Jos lomaillaan, niin sitten lomaillaan oikein kunnolla ja otetaan siitä kaikki irti! 😉 Työstä irtautuminenhan loman tarkoituksena on.

Lakkasin viime viikolla Chanelin keltaista alle ja päälle sitä hilelakkaa (tiedän että olette jo aivan riittämiiin siitä kuulleet :D). Seuraavan työpäivän jälkeen ei ollut toisessa kädessä enää yhdessäkään kynnessä Chanelit jäljellä, että semmoista laatua! Oon huomannut, että ne kyllä karisevat aivan ensimmäisenä, vaikka kuvittelisi hyvän merkin olevan laadukas.. Jep.

Puhuttiin eilen suomisurffista aivan piruttain kun mietittiin että voisiko asua muualla kuin Helsingissä. Ja ihan oikeasti, kuinka herroiksi asuisikaan esimerkiksi asumisen suhteen 150 000 euron asuntolainalla kun sillä ei saa Kanta-Helsingin alueelta edes yksiötä.. Yksiö irtoaisi jostain jo helposti 50 000 eurolla, eikä lainaakaan välttämättä tarvitsisi ottaa, aivan kreisiä. Missä muualla monet pariskunnat kituuttelevat ihan oikeasti yksiöissä kun Helsingissä?! No mutta.. jutun pointti oli se, että siinä unessa surffasin Lauttasaaressa jossain aivan jättimäisissä aalloissa 😀
No mutta näin! Nyt sinne töihin!

2 vastausta artikkeliin “Jaksaa, jaksaa! Työssä nimittäin.”

  1. Olen hyvin pitkälti samaa mieltä kanssasi tuosta työnteosta, vaikka itse olenkin sellainen, joka pitää pidennettyjä viikonloppuja.. En tiedä, olenko liian jyrkkä, mutta viimeisimmästä työpaikastani opin ainakin sen, että enää en tee muiden töitä, ellei mulle anneta siitä rahallista korvausta tai ellei se näy palkassa.. Koska olen ehkä liiankin tunnollinen työntekijä, joskus kävi niin, että omat työni siirtyivät tai pahimmassa tapauksessa jäivät kokonaan tekemättä, koska tein muiden töitä..

    1. Juu ei todellakaan kannata tehdä muiden töitä!! Tai siis pitää puolensa 🙂 Itse olen ainakin ylitöiden suhteen todella tarkka ja merkitsen kyllä kaiken ylimääräisen ylös työvuorosuunnitelmaan mitä teen! Tuo asia olisi varmaan pitänyt ottaa puheeksi esimiehen kanssa.

Vastaa käyttäjälle Erika Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.