Positiivisuushaaste kaikille!

Voisin vannoa, että melko moni on kanssani samaa mieltä siitä, että nykymaailma on muuttunut viime vuosikymmeninä etenevissä määrin yhä hektisemmäksi. Ollaan kiireisiä työelämässä, ollaan kiireisiä vapaa-ajalla. Yhteiskunta luo paineita asioiden saavuttamisesta ja suorittamisesta. Panostetaan niin palvelun, tuotannon kun oman elämänkin kehittämiseen. Vaaditaan enemmän oman henkisen pääoman kustannuksella. 
Kuulostaa aikamoiselta oppikirjalöpinältä, mutta minusta tuntuu että tämä kaikki on johtanut putkiajatteluun. Tarkoitan tällä sitä, että ihmiset ajattelevat yhä enemmän vain sitä mitä oman navan ympärillä tapahtuu ja samalla unohdetaan kaikki se mitä maailmassa ympärillä tapahtuu. Myönnän sortuvani tähän usein myös itse. Toki tuota kiirettä myös pidetään tekosyynä monelle asialle. Varmasti tämän vuoksi mindfulness on nykyään päivän sana, ettei tietoisuus itsestään ja muusta maailmasta täysin katoaisi. Olen itsekkin huomannut, että esimerkiksi sosiaalinen media ja internet ovat ihan todenteolla laiskistaneet. Jotenkin tuntuu, että on pikkuhiljaa alkanut tyhmentyä kun aivoille ei ole enää todellisia haasteita, ei ole enää aikaa ajattelulle ja pohdinnalle kun kaikki on tehty valmiiksi. Mielummin selailee aamubussissa Instagramia kun lukisi mielenkiintoista kirjaa. Tiedättekö mitä ajan takaa? 😀 Toki ajatellaan paljon, muttei oikeastaan kunnolla keskitytä asioihin.

Nykyään pidetään myös itsestäänselvyytenä, että palvelu pelaa ja kaikki kulkee kuin pitääkin. Otetaan esimerkkinä tästä nyt sitten vaikka omalta kohdaltani tuo Karibian risteily. Pähkäiltiin nimittäin reissussa Ronjan kanssa sitä mitä resursseja ja organisointia kokonaisen risteilyaluksen pyörittäminen sujuvasti vaatii. Joku noutaa likaiset pyyhkeet pesuun, toinen silittää ne, neljäs viikkaa ja kuljettaa asiakkaille käyttöön. Toisaalla joku kuorii ja pilkkoo porkkanat, joku pesee kannen ja järjestelee aurinkotuolit. Asiakashan kiinnittää huomion johonkin vasta sitten kun pyyhkeet ovat loppu, kansi on likainen tai porkkanoita ei olekaan tarjolla. Tarkoitan sitä, että vasta sitten kun jokin asia on huonosti, kiinnittyy huomio siihen ja moitteettomuutta pidetään itsestäänselvyytenä. Tuskin kovin moni antaa positiivista palautetta ristelyn päätteeksi siitä, että pyyhkeitä oli aina hyvin saatavilla tai ettei munakas loppunut aamupalalta. Palataan sitten taas siihen tietoisuuteen ja ettei tämmöisiin asioihin nykyään pahemmin tule kiinnitettyä huomiota. Suomalaiset ovat muutenkin huonoja kiittämään asioista, ellei joku yllätä sitten aivan yltiöpositiivisesti jos silloinkaan. Pointti nyt ei tosiaankaan ollut pohtia hyvää palvelua vaan lähinnä sitä, kuinka pieniin hyviin asioihin kiinnitetään nykyään harvoin huomiota. Kuinka hyvän mielen voisikaan antaa aamuruuhkassa sujuvasti ajavalle bussikuskille tai lähikaupan kassalle edes kiittämällä tätä tai toivottamalla hyvät päivänjatkot?

Olen parina aamuna ennen lomaa mennyt normaalia aiemmalla 3-sporalla aamulla ja sporakuski tervehti kaikkia kyytiin nousevia ja kiitti poislähtijöitä. Jotenkin tämmöisestä tuli niin hyvä mieli heti aamusta. Toisella kerralla tämän kuskin kyydissä äiti ja pikkupoika mun takanakin juttelivat keskenään ”kivasta kuskimiehestä” 🙂 Toki itse myös näinä kahtena kerralla poistuin etuovesta, kiitin ja toivotin hyvät päivänjatkot. Tuommoisia kuskeja pitäisi olla enemmän!
Haastan kaikki blogilukijani huhtikuun ajan antamaan kuun jokaisena päivänä edes yhdelle henkilölle odottamattoman kiitoksen, kehun tai positiivisen palautteen. Oli se sitten ystävä, bussikuski, lähikaupan kassa tai työtoveri. Pistetään huhtikuun ajaksi hyvä kiertämään ja kiinnitetään huomio niihin pieniin positiivisiin asioihin! 🙂

2 Replies to “Positiivisuushaaste kaikille!”

  1. Olipas hyvä postaus! Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Kiitosta ei anneta, mutta haukkua kyllä osataan.. On surullista, että nykyään edes kassamyyjät kaupassa eivät tervehdi; palvelevat vain hiljaisina ja suut mutrussa. Kannattaisi muistaa, että ellei muista tervehtiä / kiittää / kehua muita, ei varmaan itseäkään tervehditä / kiitetä / kehuta..

  2. Vuosi sitten aloin kulkea pitkästä aikaa taas bussilla Helsingissä ja otin tietoisesti sellaisen asenteen, että joka kerta bussiin noustessani tervehdin kuljettajaa välittämättä siitä katsooko kuljettaja edes päin tai tervehtiikö itse. Ensin homma tuntui tyhmältä silloin kuin kuski ei katsonut edes päin, mutta nykyään en edes ajattele koko asiaa vaan "moi" bussiin astuessa tulee jo ihan automaattisesti. Mulla tulee siitä tervehtimisestä vaan itelle jotenkin positiivisempi olo, tervehtiminen kuuluu kuitenkin hyviin tapoihin ja sillä jollain tavalla (ihan pikkiriikkisellä) huomioi toista ihmistä. Olen kyllä huomannut, että suurin osa kyytiläisistä nousee bussiin tervehtimättä ja edes vilkaisematta kuljettajaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *