Nuorempana, tai no puhutaan tässä ajasta n. 5v sitten takaperin, oli minulla kovinkin selkeät suunnitelmat tulevaisuuden varalle. Valmistuminen–> vakituinen kokopäivätyö –> pari vuotta ja uusia haasteita –>lisää töitä –> lisäkoulutusta. Nyt kun on saatu koulu tältä osin pulkkaan ja jo hetken saanut keskittyä ihan pelkkään työntekoon ja nykyiseen työtehtävään, alkaisi olla pikkuhiljaa ajankohtaista laatia itselleen sitä 5v tai +5v suunnitelmaa elämälle.
Pidän työstäni, mutta valehtelisin jos väittäisin, että haluaisin tehdä tismalleen tätä samaa montaa vuotta putkeen, saati sitten koko loppuelämääni. Haasteet ovat kuitenkin jotain, mikä saa innostumaan työstä päivästä toiseen. Jos työ ei taas enää tarjoa sen suurempia haasteita, voi tulla eteen ammatillinen turhautuminen ja totaalinen kyllästyminen omiin työtehtäviinsä. Jokaiselle haasteita janoavalle pitäisi mielestäni antaa mahdollisuus loistaa uusien tuulten parissa, jos vain halua ja innokkuutta riittää.
Toisaalta herää myös kysymys siitä, onko tämänhetkinen ala tosiaan se, jolla haluan työskennellä pidemmällä tähtäimellä vai voisiko vielä olla mahdollista harkita alanvaihtoa tai uudelleen kouluttautumista? Hankalia kysymyksiä ja vielä hankalampia päätöksiä tehdä, mutta koskaan ei yllä niihin omiin unelmiinsa, jossei ole valmis tekemään kovasti töitä ja tekemään uhrauksia asian eteen. You only live one, you know 😀 (Vihaan muuten tota YOLO:a hahaha, mutta tottahan se on!)
Isojen konsernien hyviä puolia ovat etenemismahdollisuudet puoleen ja toiseen, vaikka ala olisi x, on työtehtäviä lähestulkoon yhtä paljon kuin ihmisiä talossa. Helpoin tehtävä on kenties saada pähkäiltyä, että mikä se itselleen sopiva polku voisi olla. Itse en näe konkreettisesti vaihtavani työpaikkaa tai yritystä, vaan ennemminkin pohtivani mikä voisi olla talon sisällä ”uutta ja ihmeellistä”.
Et ole ainut. Kinkkisyyttä lisää se että tässä iässä (27) olisi hyvä jo miettiä perheenperustamis asioitakin mikäli lapsia haluaa.
Joo no sekin vielä 😀
Muistan niin pohtineeni näitä juttuja lukion lopulla ja nyt 4 vuotta myöhemmin yhden kandin kirjoittaneena voin kertoa, etten vieläkään tiedä mitä tulevaisuudeltani haluan!
Se mikä tosin on parantunut, on usko tulevaisuuteen 🙂 Ei sitä aina tarvitse nykymaailmassa tietää mitä haluaa tehdä loppuelämänsä, koska nykyään on mahdollista kouluttautua ja vaihtaa alaa vielä keski-ikään asti! Eli koita valita jotain, minkä opiskelu kiinnostaa ja tsekkaa onko se se sinun juttusi 🙂 Itse vaihdoin kesken opiskelujen alaa eikä työelämään siirtyminen lykkääntynyt kuin vuodella eli tällainenkin mahdollista!
Toivottavasti löydät sen oman juttusi <3
❤: Lotta / My Happybubble
Tuo on aivan totta, työelämä on niin mullistunut. Tuskin kukaan pysyy samassa tehtävässä koko elämäänsä, kun se taas ennen oli aivan perusjuttu 🙂 Onneksi Suomessa voi todella hyvin itse vaikutttaa esimerkiksi juuri jatkokouluttauaumiseen, niin ei ainakaan tarvitse sitten ruikuttaa kun ei tehnyt mitään asian eteen 😉
Ja kiitos kovasti <3 Ihanaa kevättä sinulle!
Musta tuntuu, että varmaa on nykyajan työelämässä vain epävarmuus. Kannattaa hankkia itselle hyvältä tuntuva koulutus ja sitten toivoa, että sillä irtoaa mielekkäältä tuntuvia töitä – jos ei onnista, voi aina vaihtaa alaa. Toisaalta jatkuvassa muutoksessa pääsee varmasti tekemään monenlaisia hommia, mikä on itselleni helposti tylisistyvänä tyyppinä vaan hyvä juttu. 🙂 Toi YOLO on tosiaan nolo mutta pitää oikeesti paikkansa. xD Ja hyvä postaus!
HAhah 😀 Jep, YOLO 😀 Ja tosiaan tuo epävarmuus, jatkuvat YT:t saa lähes jokaisen pelkäämään oman paikkansa puolesta, oli sitten kuinka pätevä tahansa omassa tehtävässään. Onneksi kuitenkin on mahdollisuus aina vaihtaa alaa, jokainen on kuitenkin itse vastuussa omasta tulevaisuudestaan 🙂
Olen itsekin tradenomi, yritysviestinnän sellainen. Olen valmistunut v. 2010, jonka jälkeen olen ollut vain ja ainoastaan pätkätöissä.. Tosin asun niin pienellä paikkakunnalla, ettei täällä ole kaupallisen alan töitä juuri tarjolla. Ja kun niitä on, hakijoita on miljoona.
Alan vaihto on käynyt mielessä, mutta toisaalta en tiedä, mikä toinen ala olisi niin kiinnostava, että sitä kannattaisi alkaa opiskella.
Parisuhdetilanteen takia muuttokaan toiselle paikkakunnalle ei tällä hetkellä ole mahdollinen..
Tuo on tosiaan pienien paikkakuntien miinuspuoli kun töitä ei yksinkertaisesti ole 🙁 Itsekkin muutin töiden perässä Jyväskylästä Helsinkiin 3v sitten ja monet ystäväni ovat muuttaneet perässä, koska Jyväskylässä ei yksinkertaisesti ole töitä tarjolla!
Itse olen kanssa tradenomi ja miettinyt alan/työpaikan vaihtoa. Täytän tänä vuonna 30 ja olisi ne lapsetkin hankittava varmaan jossain vaiheessa. Sitten taas en tiedä mitä tekee, kun en haluaisi jäädä äitiyslomalle tästä nykyisestä firmasta, mutta jos vaihdan uuteen työpaikkaan en kehtaa heti alkaa lapsia tekemään…taas kerran olisi helpompaa olla mies kun ei tarvitsisi mitään ikäjuttuakaan lasten suhteen mietiä ja muutenkin. 😛
Niinpä.. Jeps, samojen ongelmien kanssa täällläkin painitaan 😀 Mutta mietin, että mikä sinua mietityttää nykyisessä paikassasi äitiysloman suhteen? Onhan alanvaihto mahdollinen myös sen jälkeen, kun uudessa paikassa ei ole "odotettavissa" että ainakaan heti perhettä perustaisit? Miehillä on kyllä niin paljon helpompaa. IHanaa kevättä sinulle!
No kun siis en oikein viihdy siellä nykyisessä työpaikassa. Se ei ole edes mikään kovin iso, ja tuntuu että jotkut työkaverit tyyliin suuttuisivat minulle 😀 En oikein osaa selittää, mutta kaikki ihmiset eivät ole tosiaankaan mistään ystävällisemmästä päästä. Se on kuitenkin vakituinen työpaikka ja vastaa omaa alaani (olen 3 vuotta ollut töissä siellä), ja asun pienellä paikkakunnalla joten en ihan heti uuttakaan paikkaa löydä…
Mutta kiva kun jaksat myös kuunnella muiden ongelmia, ja toivottavasti saisit ne huimaukset yms.pois päiväjärjestyksestä! 🙂 Ihanaa kevättä ja kesää sinullekkin! 🙂