Loistava tulevaisuus edessä? Vai eikö sittenkään?

Ei hitto tämä mun blogi pitäisi varmaan kohta siirtää Kauppalehden tai Taloussanomien alle pitämään jotain amatööriblogia (haha), niin usein nykyään höpöttelen täällä mitälie työelämä- ja talousasiaa. Itseasiassa mun lempilehtikin on nykyään Kauppalehti Optio hahah 😀

Hassua miettiä toisaalta kuinka kirjoittaja kasvaa vuosien varrella blogin rinnalla ja mua kauhistuttaisi itseänikin käydä lukemassa niitä aivan ensimmäisiä kirjoituksia vuodelta 2009. Silloin kun kirjoittelin lähinnä kaikkea mitä päähän saattoi juolahtaa, sen koommin piittaamatta siitä kuinka tyhjäpäisen kuvan lukijat musta välillä saivat. 

Blogi kun tuolloin oli väylä päästää höyryjä ulos ja kirjoitella niitä höpöhöpöjuttuja ajankulukseen. Nykyään taas koen, että ehkä lukijoidenkin kannalta mielenkiintoisempaa ainakin välillä valita aivan konkreettisia aiheita, joista kirjoittaa ja keskustelun herättäminen nyt toki on blogin pitämisen parhautta, samoin kun lukijoiden mielipiteiden kuuleminen!

Väittäisin, että oman blogini lukijakunta on kenties aavistuksen verran ”vanhempaa” kun useissa puhtaissa muotiblogeissa. Tai ehkäpä juuri siitä syystä, että pelkään ettei kovin moni ihan oikeasti jaksa välillä lukea näitä mun laatimia pitkiä analyysejä. Toivottavasti joku edes.

No jokatapauksessa. Näimme tällä viikolla pitkästä aikaa erään entisen työkaverin kanssa ja keskustelu kääntyi taas kerran tähän Suomen tilanteeseen. Molemmilta löytyy tuttuja, joilla on hyvä koulutus, halua työskennellä, mutta töitä ei yksinkertaisesti vain löydy. Esimerkiksi nyt vaikka vuosi työttömänä on todella pitkä aika ja voin kuvitella, kuinka se varmasti ottaa henkisesti koville.

Arkirytmi on kuitenkin jotain, mikä ainakin itselläni pitää ”elämän kasassa”. On jotain minkä vuoksi herätä aamulla, työtoverit taas täyttävät ainakin osin päivän sosiaaliset tarpeet, aivot pääsevät hommiin työtehtävien parissa ja näin edespäin. 

Se tilanne, että nyt vaikka hypoteettisesti lähettäisi muutaman kuukauden sisällä kymmenkunta työhakemusta pääsemättä edes haastatteluun, aivan varmasti alentaa huomattavasti itsetuntoa ja usko omiin kykyihin alkaa rapistua. ”Miksi edes enää yrittäisin, kun en kuitenkaan kelpaa minnekkään?”
Itse olen aina nuoresta asti joko työskennellyt tai opiskellut (tai molempia yhtäaikaa) ja ollut virallisesti työttämänä Työkkärin listoilla muistaakseni kerran 3kk lukion jälkeisen kesän, kun en Jyväskylässä onnistunut kesätöitä löytämään. Näin jälkeenpäin ajateltuna en varmasti tosin edes kovin aktiivisesti yrittänyt, tuolloin nuorena kun oli tottunut siihen, että kesät ovat lomaa ja mikäs siinä loikoillessa kun siitä vielä maksetaan. Hyvä jos osasi edes tosissaan otettavaa työhakemusta laatia 😀

Onneksi on hieman muuttunut ajattelumaailma tuosta 18-vuotiaasta. Muistan kuitenkin tuolloin, kuinka tuo ”vain oleminen” alkoi ottaa todella koville jo kuukauden jälkeen, joten voin vain kuvitella miltä pidempiaikainen työttömyys mahtaa tuntua!

Moni (en tosiaankaan yleistä, että kaikki) työtön saattaa kuitenkin muuttua nirsoksi työn suhteen, eikä välttämättä edes halua hakea niitä paskahommia, koska ylpeys ei siihen riitä. Oma mielipiteeni on kuitenkin, että kaikki työ on arvokasta ja oman käsitykseni on se, että työhön palkataan helpommin ne, jotka jo ovat työelämässä.

Tarkoitan tässä sitä, että niiden ”paskahommien” vastaanottaminen kertoo uusia töitä hakiessa kuitenkin lähinnä hakijan sinnikkyydestä ja siitä, että intoa tehdä työtä löytyy, vaikkei ala olisikaan se mieluisin tai työ vastaisi koulutusta. Joku työpaikka alla on kuitenkin parempi kuin ei mitään ja aina voi katsella samalla muita hommia 😉 Voin toki rehellisesti sanoa, etten itsekkään korkeakoulutettuna ottaisi sentään mitä vain työtä vastaan vain päästäkseni töihin, vaikka varmasti rimaa laskisinkin.

Pointti oli lähinnä paneutua taas tähän, että mihin tämä Suomen talous onkaan matkalla. Eikös siihen nuorisotyöttömyyteenkin pitänyt puuttua jo ajat sitten? Nämä asiathan toki vievät aikaa, mutta jotenkin tuntuu, että kaikki vain menee yhä huonompaan suuntaan.

Suomen väestöjakaumahan on poikkeuksellinen, jossa enemmistö on niitä vanhuksia, joiden kohdalla työelämä on jo ohitse. Toki töitä tulee riitämään nyt esimerkiksi siellä vanhustenhoidon saralla, mutta jos Suomi on jo nyt nopealla tahdilla pahimmassa lykyssä sukupuuttoon kuoleva laji, eikä töitä siltikään riitä kaikille työikäisille, mistä ihmeestä niitä työpaikkoja tullaan tulevaisuudessa saamaan lisää kun yritys toisensa jälkeen siirtää toimintonsa halvemman tuotannon maihin?!

Toki tässä maassa on paljon hyvääkin, kaikilla on kuitenkin perustoimeentulo turvattuna, eli kenenkään ei ihan oikeasti tarvitse asua kadulla, perusterveydenhoito ja koulutus ovat ilmaisia, joista esimerkiksi Jenkeissä, jossa korkeakoulututkinto voi maksaa jopa satoja tuhansia, on varmasti useampikin kuin muutama ihminen kovin kateellinen ja hämmästynyt.

Itse näen tämän tilateen hyvänä saumana kouluttautua tai uudelleenkouluttautua. Herää vain kysymys, että kun tuotanto automatisoidaan, ulkoistetaan ja työtä tehdään vähemmillä henkilöresursseilla, mistä näille kouluttautuneille mahtaa tulevaisuudessakaan löytyä töitä? Toisaalta, onhan meillä maailman koulutetumpana kansana mahdollisuus lähteä evakkoon sitten jonnekkin muualle 😉

Toki työpaikkoja on tälläkin hetkellä tarjolla, mutta hakijoita on aivan hurjasti yhtä paikkaa varten ja ”perustallaajaa” kohden löytyy aina joku kenellä on juuri täsmentävää työkokemusta kyseiseen tehtävään tai osuvampi koulutus.

Hakemusten vuoresta satojen hakemusten seasta ei enää oikein voida palkata ketään ainoastaan sen perusteella, että on ”hyvä tyyppi, ahkera ja halukas oppimaan”, koska jotkut rajat on vedettävä, jotta tehtävään löydettäisiin juuri se sopivin henkilö. Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta esimerkiksi tässä nousee taas esiin sen lisäkoulutuksen tuova mahdollisuus.

Itselläni kävi ensimmäisen työpaikan suhteen tuuri ja sain sen
suhteilla, joka taas sitten auttoi eteenpäin. Useamman työpaikoistani
olen saanut kontakteilla, tai että joku yrityksen esimesasemassa on
vinkannut paikasta ja suositellut minua rekrytoijalle. Tämähän nyt on
otollisin keino saada se oma hakemus loistamaan valtavirrasta. Eli ei koskaan kannata polttaa siltoja takanaan, työelämässä luodut suhteet voivat olla tulevaisuudessa todella ratkaisevassa osassa oman uran suhteen! 🙂

kuvat täältä ja täältä

15 Replies to “Loistava tulevaisuus edessä? Vai eikö sittenkään?”

  1. Muistan lapsena ja ylä-asteikäisenä, kun aina hoettiin että kun nämä suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle, niin Suomessa vapautuu todella monia työpaikkoja. Joo, eipä ole kyllä näkynyt niitä paikkoja että mikäköhän meni pers****eelleen sitten 😛

    1. NO jepjep muistan saman.. Huhhei, ei näy tosiaan 😀 Mutta nykyään kaikki tehdään Kiinassa ja jos ei, niin koneet tekevät senkin vähän 😀

  2. Kivaa kun kirjoitat jotain "asiaakin" (muiden juttujen ohella tietysti). Anna tulla vaan jatkossakin, mielelläni jaan ajatuksia kanssasi 🙂

    Huolestuttaa tilanne täälläkin. Vaikka pidänkin tukijärjestelmää tärkeänä ja veronmaksajana mielellään osallistun tukien ja etuuksien maksamiseen, niin käytössä voisi olla myös joitain tehokkaampia keinoja osalistuttaa työttömät työelämään, kun passivoittaa ne kotiin elämään kelan avustuksella. T. Kissi

    1. No juu!! Koska noista erinäisistä "työssäoppimisjaksoista" (vai mitä niitä kutsutaan) voi käsitykseni mukaan kuitenkin työttöämänä jokseenkin luistaa ja eihän sitä nyt varmaan kovin montaa kiinnosta pakertaa täyttä päivää "ilmaiseksi" kun oikeita töitä ei vain löydy, mutta kotiin lojumaan jääminenkään ei totta tosiaan ole ratkaisu, päinvastoin. Nyt olisi todella käyttöä niille meidän kaikille verorahoille!!! 😀 (Minnekkähän lienevät uponneetkaan :D)

  3. Hyvä sattuma, että satuit taas kirjoittamaan työelämästä! 🙂 Mulle nimittäin soitettiin eilen paikasta, jossa oli työ auki ja jonne olenkin jättänyt hakemuksen talvella, ja jossa olen ollut aiemminkin töissä. Menen haastatteluun maanantaina! 🙂

    Tämä osoittaa mulle taas kerran sen, että vaikka määräaikainen työsoppari voikin päättyä jossain vaiheessa, samasta työpaikasta voidaan olla yhteydessä suhun myöhemmin! 🙂 Tosin tämä vaatii sen, että ihan oikeasti pitää paikasta ja että tulee toimeen siellä työskentelevien kanssa. Kaikki lähtee aina siitä omasta itsestä; jos omaa negatiivisen asenteen, ei varmasti löydäkään työtä..

  4. En tiedä mitä tarkoitat "paskahommilla", mutta harva työnantaja haluaa palkata ylikoulutettua tyyppiä ainakaan mihinkään vakihommaan, jossa se viihtyisi tasan niin kauan kunnes saa sen paremman? Lisäksi Suomessa on helpompaa olla työtön kuin todella huonosti palkatussa duunissa, koska rahnuskaa tulee saman verran (tai jopa enemmän).

    1. No jep, mutta omasta mielestäni "alentumalla" yhtä tasoa koulutustaan alempiin tehtäviin viestii kuitenkin siitä, että on motivaatiota tehdä töitä ja mitä kauemmin on ollut työttömänä, sitä hankalampaa töiden saamisesta voi tulla. Tarkoitin "paskahommilla" siis sitä, että en itse ehkä lähtisi pikaruokaravintolaan tai metroja siivoamaan, vaikka ne ehdottomasti tärkeitä töitä ovatkin 🙂 Mun mielestä pitäisi panostaa siihen, että osa-aikatyötä tuettaisiin enemmän,, koska useinhan se juuri on näin, ettei voi ottaa vastaan osa-aikatyötä menttämättä tukia, vaikka haluaisikin, koska saa silloin vieläkin vähemmän käteen kuin mitä "täysin työttömänä" 🙂

  5. Mielenkiintoinen postaus – nämä ovat aina tervetulleita. Luin aamulla yhden ruotsalaisen lehtijutun, jossa 11-vuotias poika kertoi pelkäävänsä jäädä aikuisena työttömäksi. Aika surullista luettavaa kyllä. Yhteiskunta kehittyy koko ajan, lainsäädäntö + päättäjät eivät oikein taida pysyä vauhdissa mukana.
    "Paskahommista" puheen ollen, itse en koskaan ole tehnyt koulutustani vastaavaa työtä, eikä se haittaa minua pätkääkään. Uskon, että jokaisessa työssä voi kehittyä kunhan on oikea asenne ja kaikessa on hyvät puolensa. Opiskelen sitten vapaa-aikanani vielä enemmän ja pidän pääni virkeänä 🙂

    1. Voiei, musta on nykyään myös todella huolestuttavaa että jo noin nuoret joutuvat kantamaan huolta moisista aikuisten huolista. Unohtamatta nyt esimerkiksi näitä, että jo ala-asteikäiset kokevat ulkonäköpaineita sun muita! Ja pointtisi on totta, oma mielipiteeni on myös se, että tekemällä sen hetkisen työtehtävänsä niin hyvin kuin vain osaa, on paras polku menestykseen ! 🙂

  6. Kommentoin jo aikaisemmin suht saman aihepiirin postaustasi, mutta kommentoin tätäkin, koska en ole enää varma mitä viimeksi kirjoitin. 😀 Mulla on maisterin paperit ja hain töitä puoli vuotta. Lähettelin paljon hakemuksia ja mut myös kutsuttiin haastatteluihin, jotka menivät hyvin, mutta silti en vaan ikinä saanut työpaikkaa. Oli todella turhauttavaa. Hain siis myös niitä "alemman tason" töitä kuten sihteerin paikkoja, mutta mulle paristi haastattelussakin sanottiin, että olen ylikoulutettu eivätkä he oikeastaan halua ketään maisterin papereilla palkata sihteeriksi. Että se siitä "paskahommien" hakemisesta :/

    Onneksi sitten lopulta puolen vuolen jälkeen onnistuin työn saamaan ja vieläpä tosi mieleisen sellaisen! Tosin tähänkään paikkaan mua ei alunperin valittu, vaan soittivat mulle myöhemmin toisesta paikasta, joka sattui avautumaan pari viikkoa myöhemmin. Onni oli siis matkassa! Ehkä se puolen vuoden työnhaku sitten oli sen arvoista, kun lopulta löysin hyvän duunin, mutta kyllä se pitkä työnhaku tosiaan turhauttaa. Tulee sellainen "no ei kukaan mua varmaan haluakaan ikinä palkata" -fiilis, vaikka kuinka pitäisi itseään hyvänä tyyppinä.

    Loppuun vielä, etten asu Suomessa vaan Itävallassa, joten toki tällä "mamu"-taustallakin varmasti tekijänsä työnhaun vaikeuttamisessa oli. Silti olen hyvin samanlaisia kokemuksia kuullut kavereilta niin Suomesta, Itävallasta kuin Saksastakin – olit sitten paikallinen tai et, tällä hetkellä työnhaku on korkeakoulutetuille(kin) ihan älyttömän vaikeaa!

    1. Moikka! Muistankin kommenttisi silloin aiemmin 🙂 Kuten sinunkin tapauksessa, niin sinnikkyys tosiaan palkitaan. Itse toki asut ulkomailla, mutta aivan älytöntä että Suomessa jossa korkeasti koulutettuja löytyy pilvin pimein, ei systeemiä kuitenkaan kehitetä, että näille fiksuille ja sinnikkäästi opiskelleille ammattilaisille ei sitten löydy niitä koulutusta vastaavia hommia. Todella toivon, että tämäkin saadaan lähitulevaisuudessa korjattua!! Olen edelleen todella onnellinen puolestasi, että onnistuit lopulta löytämään mieleisen työn 🙂 IHanaa kevättä ja kesää sinulle!

  7. Mä olen myös ollut 15-vuotiaasta saakka aina töissä ja yleensä myös opiskellut samaan aikaan. Nyt tänä kesänä, kun päätin hakeutua täysin koulutustani vastaaviin (valmistun joulukuussa) hommiin, niin totuus iski vasten kasvoja, ettei niitä töitä niin vain saadakkaan, koska päteviä hakijoita on niin paljon jokaista paikkaa kohti. Olin kyllä jo aika maani myynyt, mutta onneksi lopulta sain juuri sen paikan, josta on mielettömät mahdollisuudet lähteä luomaan uraa. Ja jatkossa täytyy miettiä myös ylemmän korkeakoulututkinnon, tai maisterin papereiden hankkimista, että jatkossakin pääsen etenemään haluamiini tehtäviin. Olen aina arvostanut kovaa työntekoa ja tehnyt töitä hyvällä motivaatiolla, joten täytyy myöntää, että olen tosi tyytyväinen tilanteeseeni ja äärettömän kiitollinen mahdollisuuksista. Mutta niinhan se menee, että avaimet unelmien tulevaisuuteen on jokaisen omassa kädessä 🙂

    1. Aivan loistavaa, että onnistuit löytämään kuitenkin lopulta loistopaikan! Pääasia on, että vaikkei paikka juuri sillä hetkellä ole se mitä haluaa loppuelämäänsä tehdä, löytyy kuitenkin hyvät etenemismahdollisuudet! Ystäväni haki juuri hetki sitten amk-taustaisena myös muita hommia ja muutamaan paikkaan johon haki, oli hakijoita ollut lähes 300!!! Siis yhtä paikkaa kohden! Aivan älytöntä. Siinä pitääkin sitten aikamoinen mäihä käydä että pääsee edes haastatteluun. Ja jep, jokainen luo itse oman tulevaisuutensa! Ihanaa kevättä sinulle 🙂

  8. Hei! En nyt tällä kertaa kommentoi postauksen varsinaista sisältöä, muuten kuin että ihan mielenkiintoista luettavaa. Olen tiennyt blogisi olemassaolosta jo pidempään, mutta olen jotenkin mieltänyt tämän pelkästään sellaiseksi shoppailu&päivän asu -blogiksi. Nyt kun olet välillä kirjoitellut enemmän tällaista "oikeaa asiaa", niin olen enemmän alkanut seuraamaan blogiasi. Mun puolesta siis näitä tämäntyylisiä postauksia saa olla useamminkin! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *