Työhyvinvointi ja työssä jaksaminen, nyt ja tulevaisuudessa

Eräs lukija heitti ilmaan ehdotuksen, että kertoisin omia näkemyksiäni työhyvinvoinnista. Olen aikaisemmin kirjoittanut aiheesta esimerkiksi täällä, mutta päätin nyt vielä toistamiseen kirjoittaa ajatuksiani aiheesta.
Työskentely julkisella ja yksityisellä sektorilla eroavat toisistaan varmasti ainakin joltain osin. Itse olen aina työskennellyt yksityiselle työnantajalle, joten kovin objektiivista näkemystä en omalta kannaltani osaa tähän kertoa, ainoastaan ystävieni kokemuksia. Yksityisellä sektorillahan tarkoitus on tehdä tulosta ja voittoa osakkeiden omistajille. Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että yleensä tavoitteet työelämässä ovat kovat ja on tehtävä kovasti työtä päästäkseen työn vaatimiin odotuksiin. Tässä taloustilanteessa tämä nyt varmasti kärjistyy, kun palveluita supistetaan, ulkoistetaan ja monien työnkuvat muuttuvat entisestään ja enemmän työtä pyritään tekemään vähemmällä henkilöstömäärällä, oli sitten kyse kaupan kassoista tai myyjistä taikka peruskoulun luokkakokojen kasvamisella. Alkaa taas miettimään niitä ”vanhoja hyviä vuosia” kun palvelualoilla oli vielä ihmisiä töissä koneiden sijaan, eikä joka paikkaan joutunut odottamaan ikuisuutta, tiedättekö? Ymmärrän tilanteen hyvin myös yritysten kannalta; jos taloustilanne on huono ja tulos vaarassa, on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin.

En väitä, että työhyvinvoinnilla olisi julkisilla aloilla yhtään sen vähempi merkitys, mutta voisin sanoa, että yksityisellä sektorilla tähän tulisi panostaa entistäkin enemmän. Tiedän useita henkilöitä, jotka ovat joutuneet pitkille sairauslomille mm. liian suuren työtaakan vuoksi. Ja tässä tietysti nousee esiin varsinkin ennaltaehkäisevän ja varhaisen välittämisen malli esiin, kun näitä huolestuttavia merkkejä alkaa työyhteisössä nousta pintaan.

Osavastuun kantaa myös kuitenkin tietenkin myös työntekijä. Suurta roolia pelaa tietysti oma persoonallisuus, paineensietokyky ja se kuinka työhönsä suhtautuu. Onko kykyä jättää työasiat sinne työpaikalle antamatta niiden vaikuttaa henkilökohtaiseen elämään. Toki nyt esimerkiksi työuupumus on vakava asia, joka tahtomattaankin vaikuttaa vahvasti myös henkilökohtaisessa elämässä jaksamiseen. Loppujen lopuksi työ on vain työtä ja ainoastaan osa elämää. Työtä tehdään (useimmiten, työtehtävästä riippuen) pääasiassa työpaikalla työajan puitteissa ja jätetään se kaikki taakseen kellon lyödessä 17:00. Tilanne, jossa työaika ei sitten enää riitäkkään työtaakan hoitamiseen on sitten eri asia, johon tulee aina puuttua työyhteisössä.

Avain asian selvittämiseen on tietysti asian ottaminen esille esimiehen ja työyhteisön ammattilaisten, kuten työterveyden kanssa yhteistuumin, jolloin sopivat jatkotoimenpiteet saadaan laitettua käyntiin. Ei kenenkään tulisi joutua uhraamaan terveyttään työn vuoksi, sehän nyt on aivan selvä asia. Eniten kuitenkin huolestuttaa näiden viime vuosina työelämään astuneiden nuorten työntekijöiden tilanne. Työntekijät ovat usein sairauslomilla, monessa tapauksessa juurikin työuupumuksen vuoksi, mikä on todella hälyttävää. Jos selviä uupumuksen ja jaksamattomuuden merkkejä alkaa ilmaantua jo työuran alussa, kuinka he mahtavat jaksaa työskennellä vielä seuraavat vuosikymmenet? 

Voi olla, ettei yksilö edes itse tunnista hälyttäviä merkkejä, vaan pyrkii tsemppaamaan viimeiseen asti ja tällöinhän se yleensä on liian myöhäistä. Vakavissa uupumustiloissa paraneminen vie kauan aikaa ja pahimmassa tapauksessa se voi invalidisioida jopa lopullisesti. Onko vika kenties sitten työntekijässä, koska hän nyt vain oli kykenemätön suoriutumaan halutulla tavalla? Asia tulisi aina ottaa puheeksi, ennenkö tilanne äityy liian pahaksi. Useinhan merkit eivät ole ulospäin näkyviä, joten esimerkiksi esimies ei osaa asiaan puuttua, ellei asia ole tullut esille. Oma terveys on jokaisen tärkein asia ja itse koen, että näissä tilanteissa pitäisi unohtaa turha ylpeys ja ajattelutapa siitä, että ”kyllä minä pärjään”, vaan ihan tosissaan tehdä asialle jotain.
Työmaailma on mullistunut vuosikymmenten aikana todella merkittävästi ja näinhän se maailma tuppaa menemään eteenpäin. Vaatimukset ovat kasvaneet joka alalla. Sinulla tulee olla koulutus, pelkkä hyvä asiakaspalvelutaitokaan ei useimmiten enää riitä, vaan on osattava tehdä sitä tätä ja tuota. Ja kehityshän on jatkuva prosessi, joten nähtäväksi jää, millainen työelämä mahtaa 10 tai 20 vuoden kuluttua. Jos nyt tehdään kahden tai kolmen ihmisen edestä samalla palkalla töitä kun parikymmentä vuotta sitten, pelottaa mikä tilanne jatkossa sitten on. Nykyään valtaosa ”vanhan kansan töistä” on ulkoistettu halvan tuotannon maihin ja osa sitten taas teetetään koneellisesti. Palkkakaan ei nykypäivän tulotasoilla mikään aivan järjetön kannuste ole.
Työtaakan tai työtilanteen lisäksi työhyvinvointiin vaikuttaa toki myös työyhteisö ja esimiehen johtamismetodi. Hyvällä ja kannustavalla johtamisella nyt on suuri merkitys työssä viihtyvyydellä ja siinä kuinka oman työnsä kokee. Kokeeko olevansa aivan yksin kasaantuvien töiden parissa vai antaako esimies sinulle kaiken tarvitsemansa tuen? 

Toinen aspekti on toki myös työtehtävän laatu. Onko työtehtävä semmoinen, joka saa sinut lähtemään intoa puhkuen joka aamu töihin vai onko aamulla töihin herääminen aina yhtä täyttä tuskaa? Voisin väittää, että tässä maailmassa on jokaiselle olemassa juuri se oma ja mieleinen työ, mutta lopulta jokainen on itse vastuussa omasta urakehityksestään ja mahdollisista työtehtävien vaihdosta. Toki taas palataan tähän taloustilanteeseen, jossa työn vaihtaminenkaan ei ole enää aivan yksinkertaisesta.

Vielä kun ei ole mahdollista ainakaan lähitulevaisuudessa lukea ihmisten ajatuksia ja harvoin niitä unelmatöitä tullaan nenän eteen tyrkyttämään. Omasta mielestäni avoimuus työntekijän ja esimiehen välillä on avain parhaaseen kehitykseen. Kun esimies on tietoinen haluistasi, tilanteestasi ja kiinnostuksestasi, voi hänkin antaa parhaan mahdollisen tuen, jotta niihin unelmatavoitteisiin olisi mahdollista päästä.

Yksi tekijä, joka vaikuttaa nykypäivän työelämässä on jatkuva epävarmuus. Jatkuvat YT-neuvottelut luovat pelkoa ja epävarmuutta oman työn kohdalla. Supistetaan budjeteista ja työntekijöistä, joka myös on tullut osaksi tätä nykymaailmaa. Toki tämänhetkinen taloustilanne pelaa suurta roolia tässä asiassa, mutta muutosta ja talouden kohenemista ei käytännön tasolla ole odotettavissa ainakaan vielä hetkeen, koska talouden elpyminen ja siihen liittyvät toimenpiteet vievät aikaa. Itse koen kuitenkin, ettei saa antaa epävarmuuden ja mahdollisten pelkojen vaikuttaa omaan työntekoonsa, vaan keskittyä siihen omaan tehtäväänsä niin hyvin kuin vain osaa 🙂
Toivottavasti nämä ajatukset vastasivat edes jollain osin sitä mitä tältä postaukselta toivottiin ja niitä toiveita saa edelleen esittää, ilahdun niistä aina kovin! 🙂 Varsinkin tämä aihe kiinnostaa juuri itseäni kovin ja olisin voinut kirjoittaa tästä vielä vaikka loputtomiin, haha. Ja tosiaan, nämä ovat vain omia näkemyksiä ja mielipiteitäni eivätkä suinkaan mikään absoluuttinen totuus.
Tänään mentiin vähän painavammalla aiheella. Mun piti aamulla kuvata pitkästä aikaa videopostaus, mutta arvatkaa vaan riittikö aika taas..

10 Replies to “Työhyvinvointi ja työssä jaksaminen, nyt ja tulevaisuudessa”

  1. "
    Yksi tekijä, joka vaikuttaa nykypäivän työelämässä on jatkuva epävarmuus. Jatkuvat YT-neuvottelut luovat pelkoa ja epävarmuutta oman työn kohdalla. Supistetaan budjeteista ja työntekijöistä, joka myös on tullut osaksi tätä nykymaailmaa. Toki tämänhetkinen taloustilanne pelaa suurta roolia tässä asiassa, mutta muutosta ja talouden kohenemista ei käytännön tasolla ole odotettavissa ainakaan vielä hetkeen, koska talouden elpyminen ja siihen liittyvät toimenpiteet vievät aikaa." -> juuri näin!

    Olen hakenut viime vuoden lopusta tähän päivään asti töitä yli 10 paikasta ja päässyt vain kahteen työhaastatteluun, joista molemmista sitten on tullut kieltävä vastaus. Ensin mietin, onko mussa jotain vikaa, koska en kelpaa minnekään.. Mutta sitten aloin pohtia asiaa myös muulta kuin oman napani kannalta; ja totuus on, että työllisyystilanne Suomessa on tällä hetkellä surkea! Työttömyys (varsinkin nuorten) on noussut viime vuodesta, ja varmasti lomautukset ja YT-neuvottelut liittyvät suurelta osin siihen.

    Siksipä minusta onkin huvittavaa, että taas kaavaillaan eläkeiän nostamista – samalla, kun tuhannet nuoret ovat ilman työtä. Ei ole mikään ihme, että nuorten syrjäytyminen ja masentuneisuus ovat kasvaneet.

    Mitä sitten tulee työterveydenhuoltoon, mielestäni se on yksityisellä puolella parempi. Tuntuu, että julkisella puolella asioita ei tutkita kunnolla, vaan annetaan heti saikkua, kun joku vaan näyttää vähänkin sairaalta.. Asiaan pitäisi perehtyä kunnolla myös julkisella puolella.

    1. Hei Erika, jos oot hakenu 10 työpaikkaa ja päässy kahteen haastatteluun niin se on tosi hyvin! Oot selvästi tehny hyvän hakemuksen ja sulla on ehkä kokemusta jo?

      Työn saanti avoimilta markkinoilta hakemuksia lähettämällä on ihan tosi vaikeaa ja tiedän taitavia ja fiksuja tyyppejä, jotka on hakenu 100 paikkaa ja päässyt kahteen haastatteluun. Tsemppiä, ihan varmasti vielä onnistuu!

    2. Erika, olet aivan oikeassa ja kuten Polly kertoikin, niin 2 haastattelua kymmenestä hausta on jo tosi hyvin! Tilannehan on tosi huono ja voi olla, että yhteen työpaikkaan on satoja hakijoita, joten yritäppä sitten erottua siitä joukosta. juuri tuon nuorisotyöttömyyden tiimoilta pitäisi kyllä ryhytä päättäjien osalta ihan tositoimiin, ollaanhan asian eteen jotain yritetty tehdä, mutta.. 😀

    3. Kiitos kannustuksesta, Polly ja Iines! 🙂 Itse asiassa mulle soitettiin eilen yhdestä työpaikasta, ja haastattelu on maanantaina! 🙂

  2. Ottaisin huomioon myös työympäristön. Liian moni työskentelee rakennuksissa joissa on sisäilmaongelmien. Elinikäinen altistuminen kaikenlaisille itiöille ja kaupan päälle astma ei ole kauhean houkuttelevaa …

  3. Jos tää aihe kiinnostaa sua enemmänkin, niin harkitse ihmeessä niitä kasvatustieteen/aikuiskasvatuksen opintoja, kun muistaakseni mainitsit jotain sellaisista suunnitelmista joskus aiemmin. Meillä (opiskelen itse siis kasv.tiedettä) on tosi paljon käsitelty juuri näitä nykytyöelämän haasteita.

  4. Paljon hyviä pointteja, mutta en kyllä yhtään ymmärrä miksi tässä pitää edes erotella julkinen ja yksityinen puoli. Ihan kuin julkisella puolella olisi niin paljon rennompaa. Kuten ehkä arvaat, olen julkisella puolella töissä ja kyllä on meilläkin kunnon tulostavoitteet, joihin ei todellakaan päästä vain sormia pyörittelemällä.

    1. Jep, kuten tuossa mainitsinkin niin tämä oli vain oma käsitykseni aiheesta eikä tosiaan mikään totuus. Perustuu siis ainoastaan omiin kokemuksiini ja ystävieni kokemuksiin siltä pohjalta mitä he ovat molemmilla sektoreilla työskennelleenä huomanneet 🙂 ja toki varmasti alakin vaikuttaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *