Ikäkriisiä ja meksikolaista

En tiedä olenko ainut, mutta jotenkin tuntuu että nämä helteet ovat tavalla tai toisella lähiviikkoina laiskistaneet ihmistä. Enkä missään nimessä aio valittaa lämmöstä tai auringosta, päinvastoin! Tuntuu kuitenkin, että lämpöaallon myötä myös mun aivot ovat menneet jotenkin hetkellisesti epäkuntoon, en nimittäin oikein esimerkiksi meinaa enää muistaa mitään. Aamulla töihin pirteänä ja mielessä sata asiaa jotka täytyy hoitaa ja sitten työpäivän aikana ehtii unohtaa kaiken, tulee aivan zombiena kotiin. Ja makaa putkiaivona loppupäivän. Huhhui. 

Näillä keleillä pitäisi säätää lakiin kaikille loma, en nimittäin usko että kenelläkään onnistuu suoriutua töistään täysin panoksin kun lämpötila lähenee sisätiloissakin kolmeakymmentä astetta. Kerrankin ei kukaan pääse ainakaan valittamaan siitä perinteisestä ”Suomen kesästä”.. 😉

Ollaan edelleen pähkäilty tulevan keittiön osalta mustan ja valkoisen välillä, itse toki kannatan sitä valkoista, mutta onneksi ollaan samoilla linjoilla edes tiiliseinän suhteen. Jotenkin odottaa koko ajan ensi viikon kauppoja ja sitä että saa vihdoin asunnon avaimet, sekä pääsee tekemään mittauksia ja vihdoin aloittaa remontin. Ei vielä jaksa liikaa innostua kun ei pääse konkreettisesti mitään tekemään. 

Täytyy siis vain kärsivällisesti odotella vielä viikko kun tuntuu että aika matelee tuskaisen hitaasti. En malta odottaa, että pääsee muuttamaan ja purkamaan tavaroita. JA kaivamaan mun oman valkoisen telkkarin laatikosta ja katsomaan makkarin sängystä telkkaria illalla! JEE! 😀

Laitoin tällä viikolla likaisen tukan keskijakauksella päätämyöten letillä kiinni ja näytin pomon mielestä aivan eri ihmiseltä. Pakko myöntää, että myös omasta mielestä näytin peiliin katsoessa myös erilaiselta 😀

Mulla on muuten Yves Rocherin aivan ehdoton uusi lemppari kynsilakka!! Täytyy esitellä pikimmiten!! Tämä sävy nimittäin (pinkkipunainen Rose Cocktail). Paras lakkalöytö aikoihin, myös kestävyydeltään.

Täytin keskiviikkona !!27!! vuotta ja käytiin tiistaina Patronassa juhlimassa samalla ystävän loman aloitusta ja toisaalta myös ihan muuten vain. Olen halunnut päästä Patronaan jo lähes 3 vuotta ja vasta nyt sain aikaiseksi. Pitäisi ihan oikeasti tehdä lista asioista, joita on halunnut jo kauan toteuttaa, ettei tarvitsisi jälkikäteen harmitella että miksei ole tehnyt sitä tai tätä. No mutta kotitekoiset tortillasipsit, guacamole ja salsa olivat kyllä tosiaan kokeilemisen arvoiset, joten suosittelen lämpimästi. Tosin ei pääruoassakaan ollut muuta vikaa, kuin että olisi saanut olla aavistuksen isompi. Pienet annokset ovatkin eat.fi:n palautteiden mukaan tuon paikan vitsaus. Ruoan laadussa ei tosin mitään vikaa.

Samalla muhun on iskenyt paniikki siitä, että täytän kolmen vuoden päästä kolmekymmentä. Apua! Täytyy vissiin alkaa rustaamaan jotain listaa siitä, mitä asioita haluaa elämässä saavuttaa ennen kolmeakymppiä. Tuskaileeko kukaan muu ennenaikaisen kolmenkympin kriisin kanssa?! 😀