Aamuihmisiä vai iltaihmisiä?

Eräs raivostuttava juttu on herätä aamulla seitsemän jälkeen vain sen vuoksi, että ehtii käyttämään koirat ja pesemään hiukset ennen kello kahdeksaa, jolloin alkaa joku meidän seudun yhteinen lämminvesikatkos! Perhana, luulin päässeeni näistä vesikatkoista Alppilasta muuttaessa kun meille on putket tehty, mutta kai tämä liittyy sitten joihinkin lähitienoon taloihin tai taloon, tai no ihan sama mihin. Pointti oli jokatapauksessa se, että kerrankin kun olin eilen menossa töihin vasta myöhempään, niin ei sitten saakkaan nukkua yhtään sen pidempään. (Tai no tunnin, kun yleensä kello soi jo kuudelta :D)
Musta on kuitenkin ihana heräillä kaikessa rauhassa ja edetä toooodella rauhallisesti aamurutiinien kanssa. Puhutaan siis siitä, että herään 2h ennenkö lähden töihin jotta ehdin tehdä kaiken rauhassa. Jotenkin aamu heijastuu koko loppupäivään ja ainakin omasta mielestäni on tärkeää saada aloittaa aamu sillä ettei ole sitä paniikkikiirettä. Mua ei saisi nimittäin ikinä lähtemään töihin sillä ”kello soimaan 15min ennen lähtöä, vaatteet päälle ja menoksi”-tyylillä, saisin varmaan jonkun sydärin siinä tohinassa ja olisin pirun äkäinen loppupäivän. Jo pelkkä kahvin juontikin vaatii sen oman ainakin 20minuutin rauhoittumis- ja nautintohetken you know 😀
Ihmiset kyllä jakaantuvat tosi vahvasti aamu- ja iltaihmisiin, eli juuri niihin ketkä torkuttavat herätyskelloa ennemmin kuin nousevat heti ylös, mutta puuhailevat juttuja puoleenyöhön saakka ja ketkä saavat illan tunteina enemmän aikaa. Ja sitten niihin, jotka eivät koskaan torkuta ja heräävät ensimmäisellä kellonsoitolla ylös, ovat useimmiten pirteinä jo aamun tunteina (itse saan esimerkiksi juuri töissä aamuisin eniten hommia aikaan), mutta väsähtävät jo sitten yhdeksän-kymmenen maissa ja ovat sitten iltaisin äkäpusseja. Tai ainakin itse kuulemma olen haha!

Juttelin juuri tässä yksi päivä erään työtoverini kanssa, joka kuuluu näihin iltaihmisiin ja kokee varsinkin talvisin heräämisen aamulla todella hankalaksi. Tämä työtoveri kertoi toivovansa, että voisi olla enemmän aamuihminen, herätä aamuisin aikaisemmin puuhailemaan hommia rauhassa, mutta ei vain pysty. Juttujen perusteella tuo herääminen aamulla on näille iltaihmisille oikeasti jotenkin ylitsepääsemätöntä eikä tuosta torkuttamisesta tosissaan vaan pääse eroon. Itselleni on aina ollut todella helppoa herätä aamuisin, lukuunottamatta nyt ihan harvinaisia aamuja viikonlopun jälkeen kerran pariin viikkoon jolloin olen täysi zombie aamun ensimmäiset pari tuntia. En tosin tällöinkään sorru torkuttamaan. 
Pointti oli kuitenkin se, että voikohan iltaihminen totutella aamuihmiseksi tai voiko sitten taas aamuihminen muuttua iltaihmiseksi? Voiko tuo ominaisuus olla ihmisillä joku sisäänrakennettu juttu, jota ei vain voi muuttaa? Onko teillä kokemusta tai tietoa asiasta, tämä pisti nyt nimittäin askarruttamaan?! 😀

Itse haluaisin olla vielä enemmän aamuihminen ja saada aikaiseksi esimerkiksi käydä salilla ennen töitä. Olen todennut, että nykyiset aamupuuhat vievät aivan tarpeeksi aikaa ja tässä tapauksessa pitäisi herätä vieläkin aikaisemmin. Mielessä kummittelee kuitenkin ensi talvi, jolloin voisin ehkä aloittaa aamutreenit työpaikan kuntosalilla, siellä ei ole tullutkaan käytyä yli vuoteen vaikka ilmainen onkin. Katsotaan miten käy.

Ps. Ja en ymmärrä ylinpäänsä vieläkään torkuttamisen ideaa ja olen tästä usein torkuttajien kanssa keskustellutkin! Itse näen sen niin, ettei ole tasan mitään järkeä jatkaa torkuttamalla unia 5-10 minuutiksi kun tietää kuitenkin jokaisella kerralla heräävänsä entistäkin väsyneempänä. Olen joskus todella harvoin torkuttanut ja silloin on iskenyt herätessä ihan kamala morkkis, että olisi vain pitänyt herätä alunperinkin. Silkkaa itsensä kidutusta! Toisaalta se varmasti tuo myös jotain nautintoa näille ”iltaihmisille” kun saa lisäaikaa nukkumiseen, mutta hei!! Tiedän jopa tunnin torkuttajia ja en kertakaikkiaan ymmärrä, että jos torkuttaa joka aamu tunnin, niin eikö olisi vain helpompi alunperinkin laittaa kello soimaan tunnin myöhemmin, jolloin saisi nukkua tunnin lisää täysin keskeyttämätöntä unta?!?!? 😀

Ainiin ja muistakaa, että se Fitnesstukun huisi alekoodi on vielä tänään voimassa! Löytyy tästä postauksesta!

19 vastausta artikkeliin “Aamuihmisiä vai iltaihmisiä?”

  1. Mulla on arkisin kello soimassa 6.40 ja toinen 7.01 ja jälkimmäinen on sitä varten, et viimestään sillon pitää laittaa kengät jalkaan ja takki päälle ja lähteä bussipysäkille. En siis tarvi aamusin juurikaan aikaa mihinkään, haluun nukkua mahdollisimman pitkään ja katon aina jo edellisenä iltana kaikki vaatteet, eväät ym. jo valmiiksi. Suihkussakaan en yleensä käy aamusin (jos käyn, pitää herätä vähän aiemmin), en vaan jaksa. 😀 Mun heräämisen ja töihin lähdön välisenä aikana ei siis pahemmin voi torkutella, enkä kyllä koskaa oo sitä tehnykään. En oo koskaan voinu ymmärtää torkuttajia! 😀

    Heti ku pääsen töistä kotiin (vähän ennen klo 17) voisin oikeestaan samantien painua sänkyyn ainakin kolmeks tunniks. Jotenki saan kuitenki nykyään pakotettua itteni puuhailemaan kaikkea pientä etten vaan nukahtauis, mutta sit alan virkistyä klo 20 jälkeen. Ja sit voisinki valvoa vaikka kahteen asti! Tosi rasittavaa kun koko ajan on väsyny. 😐

  2. Olin aiemmin iltakukkuja. Kun kuitenkin aloitin opiskelut syyskuussa toisella paikkakunnalla, oli pakko oppia heräämään aikaisin – siis tosi aikaisin. Herään nimittäin joka arkiaamu klo 5.40. Aamu vierähtää aamupalaa hampaat ja kasvot pestäessä, aamupalan syödessä ja pukiessa. Bussi lähtee n. puoli seiska, joten minun pitää olla 5–10 min aikaisemmin asemalla.

    Joskus kun oikein väsyttää, bussissa on hyvä ottaa pienet torkut! 🙂 Joskus nukun bussissa myös, kun tulen koulusta kotiin. 😀

    Niin, ja mitä tulee nukkumaanmenoon – viimeistään kympiltä on pakko sammuttaa valot..

  3. Työpäivinä mulla soi kello 4.50 ja töihin lähen 15-20 yli 5, joten max puol tuntia kerkeen hääräilemään kotona.. onhan se aika rasittavaa, kun kaikki hommat pitää tehä pikana, mut en todellakaan jaksais aikasemmin herätä 😀 Vapaapäivinä sit meneekin se reilu pari tuntia ennen kun pääsen minnekään lähtemään. Ja vaikka oon jo pari vuotta heränny noin aikasin, niin edelleenkin se on joka aamu vaikeeta, tuntuu et ekat pari tuntia menee töissä ihan unessa 😀

    1. Juu ei siihen superaikaisin heräämiseen koskaan kyllä totu, nimim.kokemusta on! Onni on kuitenkin viikonloput kun pääsee sitten vähän löhöilemään ilman aikatauluja 😉

  4. No mä oon aamun torkku ja illan virkku, ja rohkenen väittää, että tää on joku sisäänrakennettu juttu, jota ei voi muuttaa. Kyllä, voit fyysisesti opetella heräämään aamuisin, mutta se henkinen puoli… ainakin itse olen monena kesänä noussut joka aamu kello 04:50, ja totta kai rytmiin oppii, kun pakottaa itsensä siihen. En tietenkään tarkoita sitä, että se olisi helppoa: illalla ei tule uni vielä kymmeneltä, vaikka kuinka on univelkaa, ja lukuisia ovat ne aamut, kun olen tästä syystä nukkunut vain pari tuntia ja lähtenyt töihin. Mutta vaikka voit iltaihmisenä oppia aamuherätyksiin, se ei tule ikinä olemaan helppoa. Vihaan herätä aamulla aikaisemmin, jotta ehdin tehdä jotain, en KOSKAAN a) käy aamulla suihkussa (teen sen vaikka yöllä mieluummin) tai b) käy aamuisin lenkillä, salilla, missään. Mieluiten en poistu sängystäni yhtään mihinkään, ennen kuin on ihan pakko. Sen sijaan illalla voisin tehdä vaikka mitä ja rakastan valvoa myöhään.

    Ja torkuttamisesta: kyllä, teen sitä. Torkutan noin neljä kertaa, ja ensimmäinen herätykseni on usein tuntia ennen virallista herätystä. "Tiedän jopa tunnin torkuttajia ja en kertakaikkiaan ymmärrä, että jos torkuttaa joka aamu tunnin, niin eikö olisi vain helpompi alunperinkin laittaa kello soimaan tunnin myöhemmin, jolloin saisi nukkua tunnin lisää täysin keskeyttämätöntä unta?!?!? 😀 " EI! Se on ihan eri asia! Nimittäin en saa juuri mistään niin suurta nautintoa kuin siitä, että herään kellon soittoon, ja tajuan, että saan vielä hetkeksi ummistaa silmäni ennen viimeistä koitosta… sitä paitsi on tässä toinenkin hyvä puoli, heräilen nimittäin pikkuhiljaa. Se syvin unen vaihe katkeaa heti ensimmäisessä herätyksessä, eikä ole enää niin paha herätä kun on pari kertaa havahtunut unesta.

    1. Ihanaa kun avasit vähän tätä torkutusteoriaa! Hyvät perustelut tuon pikkuhiljaa heräämisen suhteen, ehkäpä se juuri pätee monilla! 🙂 Itse vaan olen kokenut sen jotenkin häiritsevänä kun nukahtaa hetkeksi ja sitten kello jo soikin, tuntuu että herääminen on sitten entistäkin vaikeampaa! Mutta ehkä tämäkin riippuu ihmisestä.

  5. No todellakin samaa mieltä torkuttamisesta! Minusta se muutaman minuutin torkutus tai joku kymmenen minuutin ei vaan hyödytä mitään. Juuri ehtii uneen ehkä ja taas keskeytyy. En siis lähes koskaan torkuta enkä ikinä ole torkuttanut. Enkä kestä jos kumppani torkuttaa, luojan kiitos mies on lopettanut torkuttaminen 😀 Oon samis kun aamuihminen olen 😀 Kun se rutiini tulee niin herään jopa ilman kelloa 😀 Se on aika pelottavaakin 😀 Sinänsä en tartte kovin paljon aikaa aamulla, joku puoli tuntia tunti riittää.

    1. Nojoo! Tuossa ylemmässä kommentissa oli vähän avattu tuota torkuttamista ja aloin ymmärtää tuotakin kantaa, että herää pikkuhiljaa kun torkuttaa. Ehkä se pätee parhaiten juuri aamu-unisiin. Täällä sama juttu, että mies LUOJAN KIITOS on lopettanut torkuttamisen, varsinkin kun lähtee ennen mua töihin, joten se oli ennen aivan raivostuttavaa! :;D

  6. Mulla menee myös aamutoimiin helposti joku pari tuntia. Saatan herätä aamulla kuudelta ja päätyä toimistolle siinä yhdeksän maissa (matkaan menee noin puoli tuntia). Tosin sitä voi sitten pohtia, mikä on oikeasti olennaista ja mikä ei. Välillä vaan unohdun puuhastelemaan jotain ja sitten havahdun, että kai sitä voisi toimistolle siirtyä. Aika usein esimerkiksi tiskaan ja järjestelen tavaroita aamulla, mitä en niin helposti saa enää illalla tehtyä. Iltaisin sitten vaan löhöilen sohvalla ja datailen, kun en jaksa tehdä mitään keskittymistä vaativaa. Nykyään mua on vaikea saada edes mihinkään baariin mukaan, kun kuka hullu lähtee kaupungille silloin kun pitäisi olla jo menossa nukkumaan?! 😀

    Joskus aikaisemmin harrastin torkuttamista kylläkin, mutta olen päässyt siitä eroon. Mulla on yleensä suosiolla kello herättämässä niin myöhään kuin mahdollista, tosin sitten aika usein olen herännyt jo ennen sitä ihan itsekseni.

    1. Itse myös miettinyt tuota, että miten nyt voisi baariinkaan lähteä kun on viikonloppuisinkin nukkumassa jo viimeistään klo 24 😀 Sähän olet kylllä reipas jos jaksat siivoillakin jo aamulla!

  7. Voi kyllä, voi muuttua iltaihmisestä aamuihmiseksi! 😀 Itse ennen (sanotaanko n. 5 vuotta sitten vielä) valvoin tosi myöhään ja heräilin aina vasta 10-12 aikaan ellei ollut koulua. NYKYÄÄN kuule se on seitsemältä herätys joka aamu, oli arki tai viikonloppu!:) Ja tää on kyllä paljon parempi kuin ennen. Kerkeää tekemään niin paljon enemmän ja minäkin kyllä oon sellainen että tarvitsen esim aamupalaan ainakin sen 45min :D.

    1. Nonnin, onpahan tämäkin myytti sitten rikottu hahah! Itse tosin en viikonloppuisin ole niinkään aamuvirkku, vaikka arkisin herääkin superaikaisin 😀

  8. Mä oon uninen aina..voisin mennä joka ilta jo yhdeksältä nukkumaan ja nukkua aamulla sinne yhdeksään. Mietin vaan aina etten raaski tuhlata aikaa nukkumiseen joten viikonloppuisinkin tuo aamu yhdeksän on ihan maksimi minne nukun. Torkuttaminen ei oo kyllä munkaan tapa. Mulla on aamusin melko minuuttiaikaulu niin en pystys ees torkuttamaan, muuten tulis kiire johonkin muuhun.Joskus viikonloppuisin kun ei ole minnekkään meno niin jään köllöttelemään sänkyyn mutta herätyskello ei oo soimassa ollenkaan.

    1. Juu, saahan sitä viikonloppuisin tietty enemmän hommia aikaiseksi kun herää aikaisin eikä jää köllöttelemään. Itselläni viikonlopputorkuttelu sängyssä on kuitenkin semmoinen ns. "palkinto" siitä, että on arkena selvinnyt vähistä yöunista ja aikaisista herätyksistä. Jos nukkuisin arkena joka yö edes 8h, niiin varmasti jaksaisi viikonloppuisinkin heräillä aikaisemmin 🙂

  9. Meinaan usein pyörtyä, jos nousen ensimmäisellä kellonsoitolla. Siksi torkuttamispoikkeuksia ovat vain ne kerrat, jolloin nukkumisaikaa jäisi muuten alle 3 tunnin tai olen muuten vain herännyt jo unesta aiemmin. Elimistölläni kestää sekä uneen vaipuminen että valvetilaan palautuminen tosi kauan.

    Ehdin paljon tehokkaammin ulos ovesta, kun annan ensin kropalle aikaa herätä rauhallisesti puoliunessa makaamalla. Vaikka sitten vain yhden torkun verran. Varsinaisiin aamutoimiin menee yleensä mulla vain 15-30 min päivästä riippuen. Mutta suoraan sängystä noustuna unohdan usein tehdä jotain tärkeää, kuten ottaa työpaikan avaimet mukaan. Ja olo on ihan fyysisesti niin paha, että valitsen yleensä mieluummin ensin aamutoimiin valmentavan makoiluhetken.

    Itse taas en ymmärrä niitä ihmisiä, jotka omasta näkökulmastani "tuhlaavat" vrk:n tunteja aamuisin. Tai siis varmasti on toki myös niitä, jotka saavat silloin jotain aikaiseksikin. Esim. käyvät salilla, laittavat ruuan valmiiksi tai lukevat kokeisiin. Omat tuttavani kuitenkin vain olla möllöttävät silloin, jolloin en näe mitään järkevää syytä nousta ylös sängystä aikaisin. 🙂 Oli sitten täydessä unessa tai torkuttamassa.

    1. Voi että, sinulle tulee kyllä torkuttaminen sitten aivan tarpeeseen! Näköjään on aivan kehosta kiinni miten se ns. reagoi torkuttamiseen. En itse kyllä varmasti heräisi aivan niin aikaisin kun teen, ellei tarvitsisi puuhailla esimerkiksi tämän blogin kanssa johon saa aamuisin uppoamaan ihan kivasti aikaa, iltapäivällä sitten ei jaksaisikaan enää niin ahkerasti räpeltää tämän kanssa 😀

  10. Paras kun ei taistele omaa rytmiään vastaan, jos herään esimerkiksi kello 7:00-8:00 niin menee kauan että saan jotain aikaiseksi, kun herään 8:30-9:00 niin huomaan kuinka jumalattoman tehokas olen koko päivän, aivot myllää ulos ideoita jatkuvasti ja illalla jaksan vielä leikkiä lapsen ja muijan kans 🙂 Liian aikainen aamu vetää koko päivän solmuun ja joutuu potkimaan itseään eteenpäin, illalla olenkin ekana menossa nukkumaan. Mut not anymore !

Vastaa käyttäjälle Erica Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.