Unelmatyössä?

 Mietiskelin tässä yksi päivä vähän, että missä mahdan olla esimerkiksi kymmenen vuoden kuluttua? Mitä teen silloin? Miten olen ajautunut juuri siihen pisteeseen?
Aina sitä tuppaa vuodesta toiseen pohtimaan, että mitä sitä sitten isona mahtaisi tehdä ja mikä minusta tulee? Mutta missä ihmeen iässä sen ”isouden” sitten loppupeleissä saavuttaa, vai ovatko nämä taas niitä ikuisuuskysymyksiä joiden kanssa jahkailee ihan maailman ääriin saakka? Samat suuret kysymykset ovat pyörineet ainakin itselläni mielessä jo vuosikaudet, opiskeluaikoina ja toki sitä ennenkin. Tässä iässä kuitenkin kuvittelisi, että olisi jo löytänyt sen oman juttunsa, mutta ei. En osaa sanoa siitäkään, että pyrkiikö ihminen nyt sitten vain jatkuvasti etsimään jotain uutta, parempaa ja ihmeellisempää olematta pidempää aikaa tyytyväinen siihen mitä on.

Itse kyllä useasti mietin, että mikä voisi omalla kohdallani olla oikeasti semmoinen upea juttu työn saralla, jota haluaisi intohimoisesti toteuttaa päivästä toiseen ja joka saisi jokaisena aamuna heräämään täynnä intoa tuntien, että on aivan mahtava tilaisuus päästä tekemään juuri tätä juttua, ehkä kenties koko loppuelämänsä ajan? Tuntevatko ihmiset edes enää työelämässä tällä tavalla, onko enää olemassa ns. kutsumusammattejakaan?

Älkää käsittäkö väärin, en tietysti koe että esimerkiksi nykyinen tai joku entisistä työtehtävistäni olisivat olleet jollain tapaa epämiellyttäviä tai että olisi ollut jotain valittamisen aihetta siitä, että on onnekas siitä että on tämän taloustilanteenkin huomioonottaen työpaikka. Kyllä itsestäni tuntuu aina mukavalle mennä töihin ja voin sanoa, että viihdyn. Kyse taitaa lähinnä olla siitä, että onko koskaan semmoinen tunne, että on löytänyt sen jutun jota haluaa tehdä koko loppuelämänsä ajan lähes jokaisena päivänä. Tiedättekö mitä tarkoitan?

Olen ehkä itse ihminen joka kyllästyy juttuihin, jotka eivät enää tuo riittävää haastetta ja itsensä kehittämisen mahdollisuutta, mutten toisaalta saa juuri tällä hetkellä päähäni mikä taas voisi olla juttu joka loisi. Nuorempana kun oli vielä vaaleanpunaiset haavekuvitelmat oikeasta työelämästä, niitä keksi vaikka millä mitalla. Ainahan sitä toki tekee työnsä niin hyvin kun vain osaa, mutta eri asia onkin sitten se onko työnteossa mukana sitä tietynlaista intohimoa. En ole tähän mennessä lähes kymmenen vuoden työhistoriani aikana koskaan saanut sitä todellista ”vitsi kuinka upeaa”-fiilistä, vaikka monissa kivoissa työpaikoissa olenkin ollut.

En ole toisaalta varma tuleeko sitä ikinä, jos vain olen kertakaikkisesti ikuinen jahkailija? Työ nyt on aina työtä ja alkaisiko se unelmatyökin jossain vaiheessa maistumaan ”työltä”? Ja millainen todellinen unelmatyö sitten voisi olla? Ainakin omassa tapauksessani se tarkoittaisi työtä, jolla kokisin olevan jokin suurempi merkitys, josta saisi jatkuvasti onnistumisen tunteen, toisi haastetta, sekä antaisi eväitä itsensä kehittämiseen ja joka onnistuisi mahdollisesti myös kotoakäsin. Ja joka tietysti mahdollistaisi matkustelun!! Enempää en oikeastaan edes osaa nimetä. Toisaalta, onko tuo jo aika paljon pyydetty? 😀 Muotiala nyt kai on aina kiinnostunut, joten kai se unelmatyökin voisi löytyä siltä tai esimerkiksi viestinnän alalta.

Saanko pistää pystyyn gallupin!!? Mikä olisi teidän unelmatyö ja teetkö juuri tällä hetkellä sitä?

Ps. Muistakaa että Yves Rocherilla vielä tänään ja huomenna (ma) voimassa kamppis jonka myötä saat valitsemasi ostoskoriin klikatun tuotteen tilaajalahjaksi. Yvesille pääset tästä!
Pps. VAIN TÄNÄÄN: Boozt.com tarjoaa 15% extra-alennuksen sekä uutuuksista että aletuotteista! Mukaan lukien kaikki vaatteet, kengät, laukut ja asusteet suosituilta merkeiltä, kuten Filippa K, Guess, Lacoste, Tiger of Sweden, Ugg ja muita. Alennus tulee kassalla koodilla 15TODAY . Booztille pääset tästä!

Kuvat täältä ja täältä. 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

16 Replies to “Unelmatyössä?”

  1. Haluaisin työn, jossa saisin matkustella ja jossa saisin hyödyntää kielitaitoani. Tällä hetkellä olen opiskelija.

  2. Hyviä pohdintoja! Musta tuntuu että koko "unelmatyö" käsite muuttuu elämän aikana. Siten miten nyt itseäni mietin niin ajatukset ovat muuttuneet tässä aikojen saatossa. Oon pikkasen vanhempi kuin sinä mutta edelleen tietyllä tapaa tuntuu että mikä on se mun juttu. Ei enää niin suuresti kun ennen ja nyt kun kohta maisterin paprut niin senkään takia ei enää mieti sitä niin suuresti koska tietyllä tapaa on saanut suuren osan jatko-opiskeluhaluista tyydytettyä :D. Mielestäni myös jokainen työpaikkakin muuttaa omaa suhtautumista "unelmatyöhön" niinku tyyliin että "tätä haluan enemmän" tai "tätä en halua missään nimessä" ja ehkä tärkeintä on vaan arvostaa aina senhetkistä tilannetta ja nauttia siitä.

    1. Olet aivan oikeassa, kai se suhtautuminen vaan muuttuu radikaalisti kun tutustuu oikeaan työelämään ja ehkä tajuaa ettei sitä "maailman siisteintä unelmajuttua" ehkä edes ole olemassa 😀 Vaan juurikin näkee, että mikä on kivaa ja mikä ei todellakaan ole! Sehän on kuitenkin pääasia että viihtyy 🙂

  3. Opiskelen sairaanhoitajaksi, mutta unelma-ammatti olisi kätilö. Ehkäpä jonain päivänä pääsen vielä kätilöksi opiskelemaan. Nyt koen sairaanhoitajan työn mielekkääksi ja riittävän haastavaksi. Huomenna ensimmäinen päivä sairaanhoitajan sijaisena, jännää!

  4. Mäkin mietin monta vuotta miksikä sitä "isona" ryhtyisi. Nykyisessä työpaikassani olen ollut reilu 7 vuotta "kesätöissä". Vuosi sitten tajusin mitä haluan isona tehdä, hain kouluun ja pääsin. Lykkäsin aloitusta vuodella ja nyt sitten kuuden viikon päästä alkaa kesäloma ja sen jälkeen opintovapaa nykyisestä työstä. Mä itse uskon että sellaisia työpaikkoja on missä ei tunne olevansa töissä ja sen takia nyt takaisin koulunpenkille menenkin 🙂 Tsemppiä mietiskelyyn! 🙂

  5. Täälläkin yksi sairaanhoitaja! Olen ollut jo useamman vuoden töissä hyvin akuutisti ja vaikeasti sairaiden kanssa. Tuntuu kyllä, että itse olen löytänyt sen "oman jutun" ainakin vähäksi aikaa, tosin jatko-opiskelusta haaveilen myös. Voin kyllä sanoa nauttivani työnteosta omassa työpaikassani, tietysti niitä huonojakin päiviä tulee, mutta pääosin kyllä viihdyn. Ehkä se kuuluu vaan elämään, että haluaa aina tavoitella jotain suurempaa ja mitä ei jo ole? Haaveethan muuttuu aina sitä mukaa, kun niitä saavuttaa ja keksii sitten uusia haasteita 🙂

    1. Näyttääpä siltä että hoitoalalla ollaan erityisen tyytyväisiä työhönsä! 🙂 Todella mukava juttu,e ttä olet löytänyt jutun joka on sinulle todella mieleinen. Tosiaan voi olla että tuommoinen "haahuilu" vaan liittyy elämään, eikä väliä kuinka hyvään työhön ja ylemmäs ponnistaisi, niin aina haluaa jotain vielä enemmän 😀 Ihanaa kesää!

  6. Mikä sä olet Iines ammatiltasi? Olen lukenut blogiasi, mutta en ole vielä huomannut, mikä olet ammatiltasi. Kiinnostaa, kun tykkäät niin työstäsi.

Vastaa käyttäjälle Erika Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *