Big hair dreams

Ensi viikon kampaamokäynti on pyörinyt mielessä jo viikkotolkulla. Silloin sukellan nimittäin taas ”pitkästä aikaa” pidennysten maailmaan ja vaihteeksi sinetteihin. Lyhyt tukkakin on alkanut jo pikkuhiljaa tympimään ja etenkin se, että latva on vaan niin liruohut, että pakko odotella sen kasvavan ainakin syksyyn asti! Onhan elämä ilman lisäkkeitä (tai tämä reilu 2kk) ollut ehdottomasti ihanaa, mutta onhan sekin kyllä ihanaa kun ei tarvitse vaivata päätään kirjaimellisesti hiuskriiseillä. 
Enää ei ole itseasiassa kauaa ystävän häihinkään ja tuo on itseasiassa yksi syy, miksi on tarkoitus hakea taas lisää tukkaa päähän, yhtenä kaasoista kun ei jaksaisi mielellään viilettää ihan lirupäänä ympäriinsä. (Enkä muutenkaan muista ihan totta milloin olisin viimeksi pitänyt hiuksia auki muuta kun kotioloissa :D) Viime viikonloppuna vietettiin jo polttareitakin, joten nyt alkaa olla jo jännät paikat hollilla!
Ei varmasti yllätä, ettei oma visioni unelmatukasta ole muuttunut minnekään tässä melkein kymmenen vuoden aikana. Huoleton, mutta silti kenties vähän huoliteltu rantsutukka on nimittäin edelleen omaan mieleeni. Väri saa olla luonnollinen tai luonnollisesti raidoitettu ja tietysti vähän sekaisen kihara, eikä sinnepäinkään että olisi istuttu äidin penkissä korkkiruuvikihartimen kanssa. 
Vaikka aina jotenkin kuvittelen meneväni kampaajalle jonkun uuden ja ihmeellisen vision kanssa, niin on se loppujenlopuksi aina suurinpiirtein silti tämä sama mihin palataan hetkellisten hullutusten kuten parinvuoden takaisen tyvivärijuurikasvun tai täysiblondin jälkeen. Yksinkertaisesti tämä nyt vaan on helpoin tukka ikinä kun saa luvan kanssa antaa oman tukan kasvaa ja raitaa voi heittää sekaan puolen vuoden välein.

Omaa versiota !!!5!!! vuotta sitten. Apua kun aika menee nopeasti!!

 Ja 2013..

Ja sen otsatukan juna meni muuten jo ajat sitten ja niin käy aina! Viimeksi olin ennen tätä otsatukallinen aikalailla reilu 10v sitten, jolloin myöskin kyllä tykästyin siihen otsikseen, mutta silti annoin periksi ja kasvatin sen pois. Vaikka sainkin paljon kommenttia, että otsis mulle sopi niin tuppaa se aina menemään näin. Leikkaan sen ja iloitsen siitä pari kuukautta, mutten enää kyllä leikkaisi sitä uudestaan. Kai se on tämmöinen ”kerran kymmenessä vuodessa”-juttu. Apua, kuulostaapa pelottavalle. Tästä kymmenen vuoden päästä olen nimittäin jo melkein neljäkymppinen 😀
Ajattelin tehdä äärimmäisen poikkeuksen tänään perjantain kunniaksi ja mennä kuntosalille ennen töitä. En siis ikinä treenaa aamuisin paitsi viikonloppuisin puolenpäivän jälkeen. Tänään piti nukkua pidempään, mutten enää saanut unta seitsemän jälkeen, joten mikäs siinä. Eilen kävelin reippaasti töistäkin kotiin 4km, olisipa aina yhtä reippaalla tuulella työpäivän jälkeen.
Ja nyt kun tuli muuten hiuksista puhe, niin vinkkaisin että Cosmeryalla on tällä hetkellä tarjouksessa 2-pack siitä megatehokkaasta S6-hopeashampoosta, löytyypi täältä. Tuosta shampoostahan olen postaillut aikaisemmin tässä postauksessa. Ja hei!! Hahah! Löysin juuri googlettamalla oman aivan ikivanhan postauksen hopeatuotteista täältä,  voisiko olla jollekulle apua? 😀 Aivan omituista että olen noissa kuvissa aivan täysblondi.
Kivaa viikonloppua! Yritän viikonloppuna arvoa Gillette-voittajat ja laittaa heille sähköpostia 🙂
sisältää kaupallisen linkin.

2 Replies to “Big hair dreams”

  1. I feel you! Mua huvittaa, miten samanlaisia ajatuksia ja tapoja mulla ja sulla on – oon sen jo aiemmin todennu, ja nyt vielä vahvistu ajatus ku selailin sun postauksia läpi (Ausseissa asuessa en oo ehtiny blogeja lukemaan)! Mutta aiheeseen hiukset, mulla on niin sama ongelma. Liruhius, suolasuihke + kuivashampoo on pakolliset työkalut, eikä nekään taio ihmeitä. Ausseissa uskaltauduin ottamaan teippipidennykset (mulla oli joskus sinetit ja vannoin että never again), ja fiilis oli kyllä ristiriitainen. Siis oli niin kiva, kun tukkaa riitti ja sai jopa kiinni laitettua, mutta sitte taas toisaalta teipit ärsytti mun päänahkaa ja tuntu kokoajan olevan tiellä. Plus että oma ohut auringonpaahtama takkutukka meets silkinsileä, paksu pidennyshius = ei hyvä kombo. Loppujen lopuksi se aika, minkä olisin voinu hiuksista nauttia, meni lähinnä huoleen, näyttääkö hiukset rumilta ja epäaidoilta (mun pahin painajainen = pidennykset näkyy muille ja teipit paistaa läpi)… reilun kuukauden kestin, sitte revin pidennykset irti. Ja lirutukka is here again. Olihan se hirveetä, mutta toisaalta vapauttavaa. Nyt taas vähän aikaa tätä pumpulihiusta haroessani oon alkanu haaveileen jostain ihmeaineesta, joka taikois tuuhean tukan… elämä on niin epäreilua!!!!

    Ja sitte kysymys tuosta kookosöljypurskuttelusta, olit postannu aiheesta joskus aiemmin. Vieläkö teet ja toimiiko edelleen? Aattelin, että vois testata, reissussa ite löysin kookosöljyn monikäyttöisyyden ja oon ihan myyty. Uskaltauduin jopa maltillisesti aurinkoon (Aussien UV-säteilyyn!) kookosöljy iholla enkä palanu kertaakaan, on se ihmeainetta! 🙂

    1. Haha kunnon sielunsiskokset ;D Siis ehdottomasti suolasuihke+kuivashampoo ovat ihan pakollisia juttuja, niitä ilman ei kyllä pärjäisi! Tuo vapauttava tunne on kyllä tosi ihana toistaiseksi, mutta ainakin mua on nyt taas alkanut ärsyttää kun ei voi oikein laittaa tukkaa nätiksi,,,joten pidennykset päähän taas. Jos löydät sen ihmeaineen, niin tule vinkkaamaan tännekin! 😉

      Ja en ole nyt hetkeen purskutellut, koska en vain ole ehtinyt/muistanut, pitäisi taas aloittaa. Kookosöljy on kyllä aivan best, auringossa myös 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *