Vanhuus ei tule yksin

Arvatkaa mistä seikasta tietää tulleensa vanhaksi? Tai anteeksi korjaan, pikemminkin vanhemmaksi. Olen ainakin omalla kohdallani huomannut viimeisten vuosien varrella kuinka on muuttunut jotenkin enemmän sinuiksi itsensä kanssa ja oppinut olemaan itselleen armollisempi. Ja nyt puhutaan myös ulkoisista seikoista, enää ei nimittäin jaksa panostaa ulkonäköönsä aivan niin paljoa kuin takavuosina. Eikä välttämättä puhuta siitä, että antaisi itsensä rupsahtaa vaan ennemminkin siitä että on oppinut hyväksymään itsensä semmoisena kun on.

Itselläni ei koskaan ole ollut mitään varsinaisia ulkonäkökriisejä,
mutta vielä muutama vuosi taaksepäin kiinnitin ulkonäköseikkoihin aivan
valtavasti huomiota verrattuna siihen mitä nyt. En olisi tuolloin voinut
kuvitellakaan lähteväni töihin sen näköisenä kun tänä päivänä tavallisesti lähden.
Useimmiten ei vain yksinkertaisesti jaksa kiinnostaa vaikkei jaksaisi
puunata tukkaa kymmeniä minuutteja, poistaa vanhoja kynsilakkoja tai
ehostaa kulmakarvoja, koska se ei yksinkertaisesti vain ole niin
vakavaa.

Käytiin sunnuntaina testaamassa paljon puhuttu Friends & brgrs ja tykkäsin! Tuo oli itseasiassa ensimmäinen lihahampparini lähes 15-vuoteen 😀 Nyt kun olen totutellut vähän syömään ”kunnon jauhelihaa”, niin uskaltauduin myös maistamaan tuota pihviä, joka on paikanpäällä jauhettu täydestä lihasta. Kylkeen vielä aioli-dippi, suosittelen!

 Viikonloppuna paistateltiin auringossa 😉
Lemppariherkut!! Tästä tosin vielä puuttuu Cloettan Chocowoffel, joka on niiiin hyväääää.

”Kauhistuttaa” ajatella kuinka huoliteltu olin ennen AINA. Geelikynnet, pidennykset, tarkkaan harkitut vaatteet, rusketus ympäri vuoden, eikä olisi tullut kuuloonkaan mennä töihin ilman meikkiä. Ripsenpidennyksiin en onneksi mennyt koskaan sortumaan. En koe että puunaus olisi itselläni ollut mikään suojakeino huonoa itsetuntoa tai vastaavaa vastaan, mutta joillainhan se voi olla sitäkin. Ehkä ennemminkin totuttu malli ja ehkä työkin, jossa joutui aina olemaan jollain tapaa esillä.

Nykyään olen oppinut siihen, ettei maailma todellakaan kaadu siihen vaikkei aamulla jaksaisikaan panostaa ja lähtisi käppäilemään siinä resupaidassa maanantaipöppörössä. Toisaalta ulkonäkö ei enää tuota samanlaista stressiäkään. Olisihan se edelleenkin upeaa näyttää kertakaikkiaan aina hyvältä (tiedättekö niitä ihmisiä, joista ajattelet ihaillen, että miten he kykenevät siihen??), mutta jotenkin ei kertakaikkiaan vaan jaksa.

Tulipa tästä myös mieleen, että täytän parin viikon päästä 28 ja kerta toisensa jälkeen joudun aina miettimään, että kuinka vanha mahdoinkaan olla.. 😀

Ennen ahdisti jos unohti laittaa töihin korvakorut, nykyään jaksan laittaa noin kerran kuussa. Kai sitä on vaan oppinut olemaan stressaamatta 😀
Onko kukaan huomannut samaa ilmiötä?! 😀

6 vastausta artikkeliin “Vanhuus ei tule yksin”

  1. En ole oikeastaan koskaan ollut kummoisen kiinnostunut meikkaamisesta. Tietysti katson itseäni peilistä vielä, kun lähden ovesta ulos. Mutta jos joskus vaikka ripsari unohtuu, ei se ole niin vakavaa. 🙂

  2. Mitä oot tykänny noista Acon kasvojen aurinkosuojavoiteista? Jääkö kasvot tahmeiksi? Yritän just metsästää tarpeeksi korkea suojakertoimellista mutta ei tahmeaa/kiiltävää voidetta kasvoille… Osoittautunut hankalaksi löytää 😀

    1. Ei missään nimessä jätä tahmaiseksi!! Tuo Sk20 on ainakin kevyt ja lisäksi vielä mattainen, imeytyy ihan yhtä tehokkaasti kun tavallinen päivävoide, tosi kevyt. Suosittelen! 🙂

  3. Mulla ilmennyt tässä vuoden sisään samanlaisia tuntemuksia itsensä ehostamiseen liittyen. Erona se, että täytän vasta parikymmentä 😀 En tiedä mistä johtuu, mutta nykyään on vain niin laiska ettei jaksa enää joka kerta kotoa poistuessa alkaa ehostaa itseään jokaista karvaa myöten. Veikkaisin että vakiintunut parisuhde on tämän laiskuuden takana, haha!
    Ja nykyään tuntuu kaverienkin nillitykset omasta ulkonäöstään niin pinnalliselta ja turhalta, varsinkin kun aihetta ei olisi alkuunkaan. Jos tää onkin joku alitajuinen suojautumismekanismi nykypäivän ulkonäkökeskeisyyttä vastaan 😛

    t. vanha lukija, joka jätti nyt ehkä peräti toisen kommenttinsa ikinä 😀 osu vaan ajatukset niin yksiin, että piti kommentoida. Tykkään ja oon aina tykänny sun blogista, vaikutat ihanalta ihmiseltä! 🙂

    1. Voihan se parisuhde myös olla syynä, toisaalta itselläni oli tuota kyllä vaikka seurustelinkin. Mutta jännä illmiö, voipi olla että myös yhteiskunnalla tosiaan on syytä asiaan! Ihanaa kun kävit kommentoimassa! 🙂 Ihanaa kesän jatkoa!!

Vastaa käyttäjälle Iines Aaltonen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.