Ajatuksia

Tuntuu pelottavalta huomata kuinka oma ajatusmaailma on mullistunut koko tämän vauvahässäkän myötä. Minä kuka en ihan tosissaan tiedä vauvoista siis mitään tai minä kuka on ennen päästänyt kaikki muiden vauvajutut osittain toisesta korvasta ulos, koska ei vain kertakaikkiaan ole jostain syystä kuulunut omiin intresseihini. Tavallaan nyt on kuitenkin pakostakin oltava kiinnostunut ja otettava asioista selkoa, joten (pelottavaa tai ei) on se kai aika luonnollista että omatkin jutut ovat nykyään suuremmissa määrin jotain vauvajuttua kun niitä joutuu yllättävän paljon mielessään pyörittelemään. Käy sääliksi kaikki kaverit jo nyt 😀
Kaikkein suurin yllätys on ehkä ollut se kuinka paljon kaikista asioista joutuu oikeasti ottamaan selville! En tiedä onko syy vain minussa ja tosi neuroottisessa tai perusteellisessa luonteessa jossa haluaa varmistaa kaiken, mutta ei huhheijaa mitä netistä löytyy mitä suositellaan tehtävän tai nimenomaan ei suositella. Kuten selällään nukkumista suositellaan välttämään tai kaikki kosmetiikkavaroitukset. Jos olisi jatkuvasti googlettelemassa mitä saa ja mitä ei saa tehdä, ei todennäköisesti uskaltaisi enää tehdä mitään!
Mulla oli joulun alla lainassa Canonilta muuten uusi Canon Powershot G3 X, jolla kuvailin pari viikkoa tännekin. Aivan huippu! Viimeisin kamerahimotus itseasiassa 😀
Tähän väliin on myös pakko todeta, että tämä vatsa on nyt ihan viikon aikana muuttunut aivan palloksi! Tämäkin kuva on siis jo viikon vanha ja tuntuu että vatsa on tästäkin kasvanut parissa päivässä jo lähes silmissä. Laitoin tällä viikolla ensimmäistä kertaa piiiitkään aikaan vähän kireämmän paidan töihin ja huhheijaa, menin itsekin jo ihan psyykkeeseen peilikuvasta! Nyt siis 22+5 ja tilanne vielä isompi tuosta kuvasta 😀
Useinhan sanotaan, että paniikki on suurin juuri ensimmäisen lapsen kanssa kun kaikki on uutta eikä oikeastaan ole mitään vertailukohtaa. Monet ovat sanoneet, ettei sitten toisen kanssa edes jaksa stressata mistään. Itse toivoisin, että olisi varsinkin alussa jättänyt kaikki mahdolliset googlettelut yksinkertaisesti kokonaan väliin. Varsinkin kaikki ultrat ja tutkimukset ovat jotenkin aiheuttaneet ihan kamalaa jännitystä ja pelkoa, olen aina ollut ennen Kättärin käyntejä kädet aivan hiessä ja pyörtymispisteessä.
 
Itselläni ainakin on jotenkin jatkuvasti pieni huoli päällä kaikesta ja pakko myöntää etten vielä ole aivan kamalasti päässyt rentoutumaan stressaamatta mitään, ehkä joitain muutaman viikon jaksoja kerrallaan. Usein kaikki panikointi on aivan turhaa, mutta minkäs sitä itselleen voi. Ehkä se on aivan normaalia?
Laivalta löytyi tuommoinen ihana siro riipus (tai itseasiassa kaksi), joka pitääkin esitellä pikkimmiten tarkemmin!
 Meidän Bixu-tyttö täytti viime viikolla 8v ♥
Itselläni ei asiaa ole myöskään parantanut melko heppoiset kokemukset neuvolasta, josta on saanut terkkarilta ja lääkäriltä todella ristiriitaista tietoa tai ei tietoa ollenkaan. Neuvolassani ei esimerkiksi tiedetty lainkaan mitä ensimmäinen neuvolalääkärin käynti pitää sisällään ja aikalailla kaikkiin kysymyksiini rytmihäiriöistä sun muista kehoitettiin kysymään sitten lääkäriltä ”laajassa terveystarkastuksessa” jossa kaikki käydään läpi. Lopulta tuo laaja tarkastus oli siis alle 10minuutin käynti sisältäen verenpaineen mittauksen, punnitsemisen ja sydänäänten kuuntelun ja päättyi sitten kysymykseen siitä onko jotain mitä haluaisin kysyä.
Kysymyksiin ei kuitenkaan saanut mitään kunnollista vastausta ja mm. rytmihäiriöiden ja muiden suhteen kehoitettiin olemaan yhteydessä omaan terveysasemaan tyyliin ”joo kai se on normaalia”. Lisäksi tein pari viikkoa astmaan liittyviä pef-mittauksia, jotka kuulemma Helsingin kaupungin käytäntöjen mukaan sitten käydään läpi lääkärin kanssa. Paikanpäällä lääkäri ei sitten edes tiennyt miksi olin mittaukset tehnyt ja yritti sitten selitettyäni keksiä niistä jotain sanottavaa. Ei huhheijaa kuinka turhanpäiväistä! Välillä noista käynneistä ihan tosissaan tulee semmoinen olo, että mitä järkeä. Onhan se hyvä että verenpaineita, painoa yms seuraillaan, mutta kyllä tarvittaessa pitäisi saada ihan vastauksiakin. Tuntuu että nuo käynnit ovat aikalailla lappujen tulostelua ”lue nämä kotona” ja ”käy lukemassa netistä, sieltä löytyy”-meininkiä ja kaavakkeiden täyttelyä, ei oikeastaan mitään kovin informatiivista.
Yleisesti, jos mieltä askarruttaviin asioihin oikeasti saisi luotettavia vastauksia, ei ajautuisi niin usein sinne googlen ja keskustelupalstojen syövereihin tutkimaan asioita itse (koska pakkohan ne on varmistaa :D) ja siellähän sen tiedän luotettavuutta ei ainakaan voi taata! Ei sen mielestäni pitäisi ihan niinkään mennä.
 
Onneksi olen kuitenkin saanut myös tosi kattavasti tietoa ja neuvoja tässä matkan varrella esimerkiksi yksityisellä käydessä, tämmöisiä ajatuksia kuitenkin heräsi nyt.
 
Monilla kuitenkin varmasti aivan päinvastaisia kokemuksia ja ajatuksia 🙂

16 vastausta artikkeliin “Ajatuksia”

  1. Itse kävin puolivuotta sitten töölön neuvolassa ja se oli kyllä todella mukava paikka ja aina sai vastauksia? helsingissähän saa valita mitä terveyskeskusta käyttää.. Meillä myös synnärillä sanottiin että mahallaan nukkuessa voi vauvalle tulla kätkyt kuolema (kun kirjotit selällään nukkumisesta).. Luulen että "ohjeita" on niin paljon kun ihmisiäkin, maalaisjärkeä vaan peliin! 🙂

    1. Kyllä varmasti löytyy paljon hyviäkin paikkoja! Ehkä itselläni on käynyt huono tuuri esimerkiksi juuri lääkärin suhteen. Ja tuosta olen myös kuullut, ettei saisi vatsallaan nukkua (vai tarkoititko ettei vauvan siis kannata?), selällään makaamisessa on se kun kohtu voi painaa tiettyjä laskimoja ja haitata istukan verenkiertoa. Eihän siinä toisaalta enää jää vaihtoehdoksi kun nukkua kyljeltään 😀

    2. Siis joo! Oon ihan siis paniikissa kun ei enää uskalla nukkua kun vaan selällään 😀 mutta käy siis järkeen ettei varmasti vauvallekaan suotavaa nukkua vatsalteen 😀

  2. Annan sinulle haasteen. Lue Liisa Keltikangas Järvisen kirja Pienen lapsen sosiaalisuus. Kirjoita sitten tuosta kirjasta arvostelu blogiin. Aivan mahtava kirja joka jokaisen odottajan tulisi lukea. Itsessäni herätti todella paljon ajatuksia.

  3. Alkuosa tästä tekstistä oli kuin minun kirjoittamani. Ihan samat fiilikset! Googlettaminen on kyllä ollut pahinta mitä voi tehdä, varsinkin alussa. En olisi kuuna päivänä tajunnut stressata tuulimunia tai keskeytyneitä keskenmenoja, ellen olisi erehtynyt lukemaan kaikensorttisia keskusteluita. Mies oli jo aivan hermona, että taasko sä luet niitä?! Neuvolassa puhuttiin peloista ja siellä ihan hyvin mainittiin juuri tämä, että netti on niin pullollaan erilaisia kohtaloita mutta ei kerrota tietenkään lainkaaan taustatietoja yms. Tottakai keskenmeno voi tapahtua kenelle vaan, mutta kertomuksen taustalla voi olla ihan valehtelua/liioittelua yms, kun nyt tietää eri palstojen yleisen keskustelutason… Mutta hyvin on päästy tässä jo viikolle 27 ja huoli alkaa siirtyä siihen, että ihan tosissaan sieltä vissiin on semmonen pikkupomo tänne tulossa ja miten sen kanssa sitten oikeasti pärjätään 🙂 Ollaan kans ihan pihalla vauvoista noin lähtökohtaisesti… Mulla on onneks ollut tosi pätevä henkilö neuvolassa, kuullostaa tylsältä tommonen neuvola josta ei saa oikeasti apua.

    Sori, kauhee maratooni…

    1. Niinpä, 90% sieltä on oikeasti niitä joille nyt on vaan kurja kyllä käynyt huonosti, syystä tai toisesta, vaikka harvinaistahan se on.. Ei haittaa ollenkaan maratoonikommentti, kiva kun kommentoit 🙂 Mukava kuulla, että olet itse ainakin saanut paljon apua neuvolasta! Tosi paljon onnea loppuodotukseen <3

  4. Onko teillä enää lainkaan sitä toista koiraa? Ei ole kuvissa näkynyt ?

  5. Onnittelut kasvavasta vatsasta. Olen lukenut blogiasi jo monta vuotta, mutta en kai koskaan vielä kommentoinut 😀 Palasin pitkästä aikaa taas lukemaan kuulumisiasi pienen tauon jälkeen ja olipas ihana lukea hyviä uutisia. Onnea kasvavasta masusta 🙂 Täällä ollaan itseasiassa samassa tilanteessa, viikoissa hieman tullaan perässä. Harmi noi neuvolakokemukset, epätietoisuus on todella stressaavaa, 40 viikkoa on pitkä aika stressata, kuten kätilöni viimeksi minua muistutti. Järjen kanssa olen itsekin ajatellut, että turhaan stressata valmiiksi kamalia asioita, stressaa vasta sitten kun jotain pahaa tapahtuu. Tosiaan helpommin välillä sanottu kuin tehty.
    Olen itse aika paljon pienemmältä paikkakunnalta ja omaan odotukseeni taas juurikin ihanat neuvola ja äitiyspoli käynnit ovat olleet odotuksen pelastus. Ehkä tosiaan sulle on käynyt vain huono tuuri, mutta kaikesta huolimatta nautinnollista loppuajan odotusta 🙂

    1. Voi että, onnea myös sinulle ja mukava kuulla että kohdallasi on ainakin homma pelannut! 🙂 Voipi olla että homma tosiaan takkuaa juuri siksi että asun isommassa kaupungissa. En kyllä olisi itsekään uskonut, että minusta tulee näin kova stressaaja, mutta toisin kävi 😀 Ja kiitos <3

  6. Onnea Iines tulevasta perheenlisäyksestä!

    Pahoittelut, että nyt menee off topic mutta ihanat pussilakanat teillä, mitähän merkkiä mahtavat olla?

  7. Ensinnä tärkein, eli paljon onnea tulevasta perheenlisäyksestä!

    Mulla oli oikeastaan koko raskausajan ikäviä rytmihäiriöitä ja itse sain kyllä vastauksen siihen, mistä se johtuu. Eli kun sun kehon verimäärä on kasvanut, niin se aiheuttaa noita häiriöitä. Ne on ikäviä, mutta vaarattomia ja ainakin mulla ne loppuivat synnytykseen. Ikävää se on kun muljuu, mutta älä stressaa äläkä ainakaan googleta, siitä tulee vain hulluksi!

    1. Kiitos <3 Joo itse siis jo googletin taannoin, että ovat normaalia! Siellä tosin myös luki, että ne pitäisi silti aina tutkia, mutten sitten ole jaksanut olla mihinkään yhteydessä niiden tiimoilta kun ei ole ilmennyt nyt pitkään aikaan ja lääkärikin vaan pyöritteli silmiään niille 😀

Vastaa käyttäjälle Anonyymi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.