Viikon instapläjäys ja avautumista

Hello ja lumista lauantaita! Tai ainakin tänne Helsinkiin. Viikonloppua on kyllä taas vaihteeksi odotettu ja olisi tehnyt mieli jäädä vielä vaikka iltapäivään saakka sänkyyn köllöttelemään, mutta täytyyhän tänään jotain saada aikaiseksikin. Kohta olisi tarkoitus vetää kaurapuuro napaan ja lähteä salille. Sitä ennen kuitenkin aamuturinat ja instapläjäys taas vaihteeksi 🙂

Siis Maui on usein aivan kun se Whatsappin istuva apina-emoji!! En kestä!

Ehkä tärkein tähän kuvakollaasiin liittyvä ihmetys on kuitenkin historiallinen eventti tiistaina. Nimittäin MINÄ Jokereiden pelissä! Tommihan on aivan hc Jokerit-fani ja sain liput tiistaiseen Pietarin SKA-Jokerit peliin, joten oli kiva lähteä pitkästä aikaa yhdessä johonkin viralliseen ”kulttuuritapahtumaan”. Ihan oikeastihan en ymmärrä jääkiekosta oikeastaan mitään, mutta pikkuhiljaa on kuitenkin alkanut hoksaamaan edes joitain pieniä juttuja kun pakostakin aina kuulee. Nyt tosin yritin ihan oikeasti seurata tuota peliä niin hyvin kun vain kykenin ja ihan jännittäväähän se on, vaikka välillä hukkaakin katseellaan sen kiekon 😀 Tämä oli tosiaan toinen kerta ikinä jääkiekkomatsissa ja toinen myös Jokereiden pelissä.
Perus huulipunadilemmaa. Kaivoin tällä viikolla huulipunakorista myös tuommoisen MAC:in oranssiin koralliin taittuvan huulipunan, jonka olin unohtanut ja muistin muutenkin olevan enemmän juuri oranssi. Onneksi muistin, tuohan oli nimittäin tosi kiva puna! Muistaakseni on myös sitä cremesheeniä.

Instagramissahan löydyn nimellä @iines jos haluaa seurailla kuulumisia enemmän reaaliajassa 🙂

Mun oli tosin aivan pakko keskittyä siellä pelissä välillä myös syömiseen! ;D Tiistaina tuli töissä niin väsy, että oli pakko mennä hetkeksi makaamaan ja melkein unihan siinä tuli. Onneksi ei yltynyt muina päivinä väsymys ihan tuolle levelille. Nyt on pakko alkaa pitämään kahvitaukojakin vissiin taas, tajusin tällä viikolla etten ole oikeastaan pitänyt iltapäivällä taukoja varmaan muutamaan kuukauteen. Tai siis virallisia taukoja, että olisin lähtenyt työpöydän äärestä ihan konkreettisesti muualle hetkeksi istumaan ja huilimaan.

En ole pitkään aikaan saanut blogiin mitään ilkeää kommenttia ja kiitos siitä kuuluukin tietysti teille ihanille lukijoille, joilla selvästi on järki ja sydän kohdillaan! Aluksi hieman jännitti, että mitä nämä kaikki vauva/äitiyspostaukset ylinpäänsä tuovat tullessaan, koska kaikki lapsiin ja äitiyteen liittyvä aiheuttaa aina erimielisyyttä (varsinkin netissä) ja mikäs nyt olisikaan oivallisempi arvostelun aihe kun toisen naisen äitiys/kasvatus/mielipiteet lastenhoidosta yms, koska näistähän ei luonnollisesti ole muita mielipiteitä ja oikeita tapoja kun juurikin ne vauvapalstojen hc-mammojen valitsemat. 
Nyt voin sanoa, että kyllä, eräs kommentti tällä viikolla kasvatuspostaukseen sai minulle todella pahan mielen ja sai miettimään, että mikä ihmisiä oikeasti riivaa niin paljon, että kokee olevansa oikeutettu vihjailemaan toiselle ihmiselle, ensinnäkin ettei tämä selkeästi ole esimerkiksi onnellinen vauvasta jota odottaa, koska ei tunnu (blogin perusteella) pursuavan ylitsepääsemätöntä onnea joka on odottavalle äidille tyypillistä. TAI että kiinnostaisi kovasti ”todelliset tarkoitusperät” lastenhankinnan takana, koska onhan siinä tietysti oltava jotain kertakaikkisen hämärää että ihminen joka ei välttämättä joskus halunnut lapsia, haluaa nyt? 
Anteeksi, mutta MITÄ HELVETTIÄ !!!! En oikein ymmärrä miten tuommoisen ylitsepursuavan onnen ja ilon sitten pitäisi tulla ilmi!? Täälläkin on nähty melkoisen paljon postauksia aiheesta josta ”en ole yhtään iloinen ja onnellinen”. Itse en kertakaikkiaan ei-lapsellisena tai ei-lapsirakkaana lukijana jaksaisi lukea blogia, jossa ei muuta olisikaan kun hössötystä vauvaonnesta eikä kertakaikkiaan mitään muuta, joten itse olen ainakin yrittänyt säästää osaa lukijoista siltä. Lisäksi monet äitiyteen ja odotukseen liittyvät ajatukset ja tunteet ovat mielestäni todella privaatteja ja intiimejä, enkä voisi kuvitellakaan jakavani niitä täällä, jotta joku toinen voisi riepotella ajatuksillani. Ihmiset ovat erilaisia ja monelle koko äiteys voi yksinkertaisesti konkretisoitua vasta siihen kun lapsi syntyy kun taas toinen elää heti alusta asti kuin lapsi olisi jo maailmassa. Tekeekö se hänestä sitten huonon äidin, ettei ole yhdeksää kuukautta 24/7 hyppinyt innosta tasajalkaa vaan ollut realisti ja odottanut hartaasti, että vauva nyt ensin edes syntyy? En muista milloin olisin oikeasti ollut viimeksi näin raivostunut ja loukkaantunut. Onko sitä nyt niin vaikea uskoa, ettei tähänkään asiaan liity mitään sen dramaattisempia taustoja?
Mulle tulee itselleni lähinnä semmoinen olo, että multa odotetaan jotain ”tunnustusta” tyyliin ”Olet oikeassa, en olisikaan halunnut edelleenkään lapsia, en myöskään ole yhtään onnellinen ja vahinkohan tämä oli, mutta silloin oli jo liian myöhäistä.. Mutta mikäs tässä nyt sitten kun ei tarvitse mennä pitkään aikaan töihin ja tuet juoksevat..” tai muuta aivan järjetöntä. En myöskään koe, että lastenhankintani tarkoitusperät olisivat muutenkaan mitään tilivelvollista tietoa täällä julkisesti! En ehkä olisi loukkaantunut asiasta joka olisi kohdistunut johonkin muuhun aiheeseen, mutta en keksi mitään törkeämpää tapaa yrittää loukata toista ihmistä. En ymmärrä kuinka sairas ihminen edes tulee ajatelleeksi moisia asioita toisen ihmisen elämästä? Onko jollakulla mennyt nallekarkit niin epäreilusti tasan elämässä, ettei kertakaikkisesti ole muuta tekemistä kun pohtia vieraan ihmisen lastenhankinnan tarkoitusperiä?
Toisaalta tällä kommentoijalla ei selkeästi ollut kyllä aivan hallussa myöskään ”faktatieto” siitä milloin lapsi kannattaa viedä päivähoitoon, mutta kuten sanoin, kullakin on päätösvalta oman lapsen kasvatuksen ja sen suhteen, milloin oma napero tuntuu olevan kypsä hoitoon. Ja toisaalta, kellä nyt oikeasti onkaan sitä faktaa? Itse en henkilökohtaisesti esimerkiksi haluaisi mahdollisesti hidastaa oman lapseni sosiaalista kehitystä (saati sitten omaa sosiaalista elämääni) ja olla lapsen kanssa kahdestaan kotona vuosikaupalla, muttei tulisi mieleenkään tuomita ihmisiä jotka taas haluavat kasvattaa lapsen kotona äidin kanssa tai niitä, jotka haluavat viedä lapsen hoitoon jo heti kun se vain on mahdollista. Ihmisiä ja äitejä (ja toki lapsiakin) on niin erilaisia! Toisaalta moni voi järkeillä tämänkin seikan eri tavalla.
Lisäksi ajatukseni kasvatuksesta ovat melko naiiveja ja olisi toivottavaa, että antaisin tulevan kasvatuksen mennä lapsen ja tilanteen ehdoilla eikä kuten postaukseen listattu. WTF!! Mitä muuta kun naiiveja voisivat olla ajatukset kasvatuksesta naiselta, joka ei koskaan ole ainuttakaan lasta kasvattanut? Sehän on itsestäänselvyys, että kasvatus tulee menemään juurikin ”luonnon mukaan” mikä nyt sopii lapsen luonteeseen ja yleisesti luontevalta. Eihän semmoista asiaa pitäisi edes joutua sanomaan ääneen. En varmasti ala siinä vaiheessa kaivamaan täältä paperille raskausaikana kirjoittamiani ajatuksia, kasvattamaan lastani sen mukaan ja piirtämään jotain merkityskarttaa ”koska kirjoitin joskus näin, täytyy nyt tehdä näin, vaikkei sen nyt lapsen luonteeseen sopisikaan”. 
Ja pienenä kertauksena, että pointtini nyt oli lähinnä listata omia elämänarvojani, joiden toivoisin heijastuvan myös kasvatukseeni. Toki vielä semmoisen ihmisen näkökulmasta jolla ei ole asista mitään kokemusta. Omasta mielestäni on parempi kuitenkin, että on edes jotain ajatuksia tämän asian suhteen jo ennakkoon, vaikkeivat nyt mitään ammattilaisen allekirjoittamia olisikaan.
Tulipahan sanottua ja kylläpä helpotti!!

21 Replies to “Viikon instapläjäys ja avautumista”

  1. Anteeksi kun jankutan mutta tässä mainitsemassani kirjassa pienen lapsen sosiaalisuus on hyvin selkeät ohjeet siihen missä iässä lapsi kannattaa hoitoon viedä ja onko perhepäivähoito vai päiväkoti parempi pienelle lapselle. Asiasta on tehty tukkukaupalla tutkimuksia, tälläkin hetkellä Helsingin päiväkodeissa tutkitaan ison ryhmän vaikutusta lapsen stressi herkkyyteen. Lyhyesti sanottuna tutkimusten mukaan alle 3v lapselle kotihoito paras vaihtoehto tai pieni lapsiryhmä ja samana pysyvä hoitaja. Pieni lapsi kestää huonosti melua ja vaihtuvia tilanteita sekä jatkuvaa sosiaalista vuorovaikutusta ison ryhmän kanssa. Moni aikuinen ei jaksaisi olla 8h päivässä jatkuvassa melussa ja vuorovaikutuksessa mutta tätä odotetaan jopa jo 1v lapsilta. Tuo väite että pienenä hoitoon viety lapsi sosiaalistuu paremmin tai sosiaaliset taidot kehittyvät paremmin, on tutkimuksissa kumottu kauan sitten. Ryhmässä toimiminen ei ole alle 3v lapsen kehitystehtävä. Tämä siis aivan Off topic.

    1. Onko tää kirja sun kirjoittama kun jatkuvasti sitä mainostat? Todella rasittavaa joka postauksessa nähdä ton kirjan nimi. Itsekin olen raskaana ja en taatusti tuota kirjaa lue!! Apua, tuleekohan lapsestani nyt erakko? TUSKIN!

    2. Juu, mutta en silti lähtisi pitämään kyseistäkään teoriaa absoluuttisena totuutena, kyllähän kaikesta tehdään tutkimuksia 🙂 Tai itse en haluaisi kasvatuksessa tukeutua kirjoihin ja teorioihin vaan ennemminkin juuri käytäntöön ja siihen mikä oman lapsen luonteelle parasta, mutta tietysti parhain keino ottaa kaikki asiat huomioon! 🙂

  2. Voi hyvät hyssykät! Äitiyshän tarkoittaa eri ihmiselle eria asioita: joillekin se on koko elämä ja joillekin vain tärkeä osa sitä. Näin on ollut aina, mutta ehkä mammapalstoille hakeutuvat helpommin kommentoimaan sellaiset henkilöt, jotka kokevat asian jotenkin samalla tavalla ja muu on heidän näkökulmastaan väärin. Lapsia on syntynyt aina hyvin monista syistä, välillä myös vahinkoina, eikä se tarkoita, että he olisivat yhtään vähemmän rakastettuja!!! Kaikki äidit eivät edes kunnolla rakastu lapsiinsa, ennen kuin he tuntevat ne eli pikkuhiljaa sen jälkeen kuin vauva on syntynyt ja siihen tutustuu.

    Tuohon päivähoitoasiaan liittyen kommentoisin vielä, että se on yksi tutkimus ja yhden tietyn henkilön tekemä. Jos kaikki olisi niin yksioikoista, esim. koko Tanskan lapsiväestö olisi varmaan täysin psyykkisesti häiriintynyt, koska siellä pääsääntöisesti mennään kunnan tukemaan päivähoitoon alle vuoden ikäisenä puhumattakaan jostain Ranskasta, jossa mammalomat ovat tyyliin 3 kk. Töttöröö.

    1. No jep! Eipä meitä voi samaan kastiin laittaa.. 🙂 Itse olen kuullut tutuilta ja kavereilta (joista yksi päiväkodissa töissä) että lasten kehityksessä on todella paljon eroa sen mukaan kauanko lapset ovat kotona versus hoidossa, kuulemma välillä huomaa että vuosia kahdestaan toisen vanhemman kanssa kotona kököttäneet ovat monessa asiassa todella jäljessä muista lapsista jotka on jo aikaisemmin laitettu hoitoon. Jotenkin JÄRJELLÄ mietittynä ajattelisi, että toki on myös lapsen myöhemmälle kehitykselle suotuisaa jos tottuu muihin lapsiin ja moniin asioihin aikaisemmin kun vasta 3v jälkeen 🙂 Mutta juu, nuo nyt vaan "käytännön elämän tutkimustuloksina" 😀

  3. Hei! hyvä kirjoitus, ja sun blogin lukijani kiitos siitä ettei tämä "muutu" kokonaan vauva blogiksi. Voin toki lueskella aiheesta (itselläni ei ole lapsia, mutta pidän niistä) mutta eniten kiinnostaa meikki jutut sekä sulostuttavat koiran kuvat sekä yleiset kuulumiset! 🙂 ja äitiys varmasti hoituu sinulta, älä anna liikaa painoarvoa negatiivisille kommenteille. Mukavaa kevättä ja odotusta sinulle! 🙂 (ensimmäinen kommenttini tänne ikinä, nyt oli vaan pakko 😀 ) t. eva

  4. En ymmärrä miksi äitiys ja siihen liittyvät asiat on olevinaan jotenkin yleisen arvostelun aiheena, suurimmalta osalta onneksi netissä (siellähän ne kaikki hullut on) 😀 Se on ihan jokaisen oma asia, synnyttääkö alakautta vai sektiolla, imettääkö vai ei, milloin ja mihin lapsi menee hoitoon yms. Kenelläkää muulla ei ole oikeutta arvostella toisen äitiyttä. Susta tulee niin hyvä ja rakastava äiti! 🙂

    1. En itsekään ymmärrä ja varsinkin sitä kuinka ilkeitä naiset saattavat olla toisilleen juuri näistä aiheista :/ Mielestäni kukaan ei ansaitsisi saada arvostelua äitiydestä tai ainakaan niin kauan kun ei toimi tavalla joka jollain tapaa oikeasti olisi lapselle haitaksi. Kiitos kommentista ja ihanaa kevään alkua <3

  5. kaikki aussivauvat kasvaa varmaan ihan kieroon kun moni vanhempi joutuu palaamaan töihin kun palkallinen mammaloma 3kk jälkeen loppuu.

    Jos vuoden pystyy olemaan kotona ja kituuttamaan puolison tuloilla niin voi mitä luksusta!

    1. Niin, ei huhheijaa kun saa olla kyllä täällä iloinen että saa niinkin kauan olla kotona, ei välttämättä tarvitse kun muutamia kuukausia kituutella säästöillä/miehen tuloilla! 😀

  6. Harmittaa sun puolesta tollaset typerät kommentit, jotka aiheuttaa pahaa mieltä! Äitiys ja siihen liittyvät asiat ovat jokaisen henk.kohtaiset ja niin kauan kuin lapsella on kaikki hyvin, ei muiden tarvi toisten asioihin puuttua. Olen itse Pk:ssa alle 3 vuotiaiden ryhmässä ja voi kyllä, jotkut valitettavasti joutuvat töitäkin tekemään ja meillä on myös niitä 1-vuotiaita lapsiakin. Hoitoaikojakin on mahdollista valita, esim. puolipäivä, kolme hoitopäivää viikko ym. Vanhemmistakin saattaa tuntua ikävältä jättää se lapsi hoitoon, mutta samalla he haluavat taata lapselle taloudellisesti varmempaa tulevaisuutta. On ihmisiä, jotka vievät lapsen päivähoitoon heti kun mahdollista, on ihmisiä, jotka vievät lapsen perhepäivähoitoon ja on ihmisiä, jotka pitävät lapsen kotihoidossa, niin suotakoon se kaikille heille! On ollut ihana seurata sun odotusta Iiris 🙂 Tsemppiä tulevaan ja jätä ikävät kommentit omaan arvoonsa 🙂

    1. Niin no onhan ne aika perseestä ja bloggaamisen kääntöpuoli 😀 Olisihan se ihanaa toki laittaa kotia ja kasvattaa lasta kolmen vuoden ajan kotona, mutta kaikilla ei tosiaankaan ole siihen varaa ellei nyt halua joutua elämään joka kuukausi toimeentulosta stressaten. Eikä kaikki (kuten itse) jaksaisi kyllä vuosikausia pyöriä kotona lapsen kanssa kahdestaan, ellei nyt sattuisi olemaan paljoa tuttavia samassa tilanteessa joiden kanssa viettää aikaa :/ Mun mielestä jokainen saa tehdä kuten itse kokee parhaaksi näkee, itsellä ei kävisi mielessä arvostella toisten valintoja, vaikka oman mielipiteen saa aina toki ilmaista, sehän sitä asiallista keskustelua saa aikaan 🙂 Kiitos mukavasta kommentista ja ihanaa kevään alkua <3

  7. Heippa!
    Todellakin – päästä noi urpojen kommentit toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

    Mulle on kerran eräs mies ihmetellyt erästä yhteistä tuttuamme joka odotti vauvaa, että miksei hän hehkuta sitä kovasti, kun on raskaana, koska kaikki muutkin tekevät niin. Mä jäin itse silloin tuota miettimään ja totesin vaan kylmästi, että itseasiassa eihän tuo koko asia edes muille kuulu, jos on raskaana, se on ainoastaan sen miehen ja naisen välinen asia. Ja samaan hengenvetoon sanoin, että ihminen voi olla TODELLA ONNELLINEN JA ILOINEN tulevasta vauvastaan, vaikkei sitä kailota ja kuuluta koko maailmalle! Eihän se, että ettei kovaan ääneen kerro tunteistaan, merkitse sitä, ettei olisi onnellinen. Ihmiset on vaan jossain asioissa aika yksioikoisia.

    Nauti ja keskity itseesi ja perheeseesi – unohda siis urpot!

    -Matikka

    1. Kommenttisi oli ihan kun mun päästä! Jotenkin koen todella kiusalliseksi jauhaa kokoajan vauvajuttuja muiden lapsettomien kavereiden seurassa ja siitä syystä yritän tietoisesti pitää ne hehkutukset lähinnä kotioloissa, jotenkin ne ovat todella yksityisiä juttuja. En henkilökohtaisesti oikein osaa sanoa miten enempää voisinkaan julkisesti olla onnellinen, kai kaikilla vaan on se oma tyylinsä, onhan se vaavi ihan jatkuvasti mielessä ja muutenkin matkassa mukana <3 Toisaalta on myös kokoajan pieni stressi päällä koko odotuksesta ja odottaa vaan kipeästi, että se vauva sieltä oikeasti tupsahtaisi niin pääsisi ihan konkreettisesti iloitsemaan kun vauva on fyysisesti läsnä. Tai siis eri tavalla kun vatsan sisällä 😀

      Kiitos ihanasta kommentista ja mukavaa kevään alkua! <3

  8. Onnellinen vanhempi, onnellinen lapsi. Ei ole lapsen etu jos vanhempi on lapsen kanssa 3 vuotta kotona jos ei siellä viihdy niin pitkään.

  9. No voi hyvänen aika, tulipa paha mieli sun puolesta. Mä aloin odottamaan mun esikoista tosi nuorena (20v), olin aina tiennyt että haluan nuorena lapset, ja olin tossa vaiheessa kuitenkin jo hankkinut ammatin ja olin työelämässä, mutta sain niin paljon paskaa niskaan, olin hankkiutunut raskaaksi vaan että saisin pitää miehen itselläni ja että pakko oli olla vahinko ja että me erotaan samantien kun lapsi syntyy. Nyt on kolmas tulossa. Mulla ei ollut myöskään mitään kokemusta lapsista ennestään, mut kaikki tuli luonnostaan, ja oman lapsen syntymän jälkeen alkoi olla toistenkin lasten kanssa ihan eri tavalla 🙂

    Sun kasvatuspostaus olisi hyvin voinut olla mun kirjoittama, ihan samanlaisia ajatuksia. Ainoa ero et mun yrittäjämiehellä ei ole ikinä lomaa eli matkustaminen kahden pikkulapsen kanssa taitaa jäädä välistä, mutta myöhemmin voisin hyvin lähteä heidän kanssa keskenään kun tiedän että jaksavat esim. Lennot hyvin 🙂

    Äitiys on tosi haastava laji, aina joku tietää sua paremmin ja teet niin tai näin, niin jonkun mielestä se on väärin. Luotat vaan itseesi ja muistat ottaa omaa aikaa, ettei susta tuu just se katkera kotiäiti joka huutelee mammapalstoilla että on väärin antaa lapsi edes tunniksi hoitoon 😀 en voi uskoa et kirjotin noin, hah.. Mutta tsemppiä loppuraskauteen ja teistä tulee hienot vanhemmat! 🙂 anteeksi avautuminen 😀

    1. Tosi inhottavaa että olet jo noin nuorena joutunut kuulemaan moisia "syytöksiä" vielä asiasta joka nyt ei muille ihan kamalasti muutenkaan kuulu! :/ Sen olen kyllä huomannut, että tässä aiheessa ei voi kyllä tosiaankaan aina miellyttää kaikkia, mielipiteitä ja tapoja on yhtä monia kun äitejäkin.. Onneksi vastuu (ja päätösvalta) kasvatuksesta on kuitenkin kullakin itsellään!

      Ei haittaa avautuminen! Ihanaa kevään jatkoa sinulle ja kiitos kommentista <3

  10. Olen selaillut nyt postauksiasi parilta kuulta taaksepäin, joten tuo kommentti tältä ihmiseltä tuntuu tosi hassulta. Toki siis blogi ei ole bloggaajan koko elämä, mutta minä ainakin olen havainnut sinusta tämän kautta ihan päinvastaista: onnellisuutta, iloa ja hyvää odotusta. 🙂 Onnea matkaan koko perheelle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *