Onko kaikki ok?

En olisi ikinä uskonut, että eteen tulisi se päivä kun luen elämäni ensimmäisen Vauva-lehden, mutta nyt täytyy myöntää että saa vetää rastin seinään tämänkin asian suhteen! Muutama kyseinen lehti tuli nimittäin saatua ystäväpariskunnalta ja tottahan se on, että jostainhan noitakin juttuja ihan tosissaan täytyy lukea edes vähän ja onhan niistä oikeasti saanut vaikka mitä vinkkejä, haha!

Mistä tämä koko asia nousi mieleeni oli joku aika sitten luettu kyseisen lehden pääkirjoitus odotuksen peloista ja tuo juttu olisi oikeasti voinut olla minun kirjoittamani. Itselläni nimittäin pieni pelko takaraivossa on varjostanut aikalailla alusta saakka ja osittain sen vuoksi odotin melko pitkään koko raskauden julkistamisen kanssa, en tehnyt mitään ensimmäisiä hankintojakaan kun vasta 6. kuun tienoilla kun mielessä oli todella pitkään ajatuksia kuten ”jos jotain meneekin pieleen” tai ”jos kaikki ei olekaan kunnossa”. Mahdotontahan elämässä on ennakoida ylinpäänsä mitään, mutta eihän se perusolettamuskaan saisi olla se, että odottaa jotain pahaa tapahtuvan? Vähän kun ajattelisi ettei ansaitsisi sitä kaikkea iloa ja onnea?

Älkää käsittäkö väärin etten iloitsisi ja olisi äärimmäisen onnellinen pienestä, mutta pieni pelko ja huoli on silti ollut matkassa kokoajan, vaikkei sille sinänsä mitään varsinaista aihetta olekaan. Ilmeisesti tämän tyyppinen stressaaminen kuitenkin on melko yleistä? Esimerkiksi itse synnytystä en jännitä tai stressaa (ainakaan vielä) ollenkaan, koska se tulee mitä on tullakseen, eikä sitä synnytystä nyt oikein enää voi sivuuttaakaan. Jännitys onkin koskenut lähinnä tätä odotusta. Pelkoa ei ole tosiaan parantanut se, että olen joutunut ravaamaan kaikenmaailman ylimääräisissä ultraäänissä ja tutkimuksissa, eikä oikeastaan varhaisultran ja np-ultran jälkeen ole ollut yhtäkään rutiinitarkastusta, jossa kaikki olisi ollut ”täydellisen kunnossa”, paitsi nyt tietysti neuvolakäynnit.

 Bahama
Nykyään saan jo melkein paniikkikohtauksen ultraäänitutkimuksista, joissa on ollut nyt syynissä siis vauvan symmetrisesti pieni koko joka on siis melkolailla normaalien mittojen alakäyrällä, mutta siellä käyrällä kuitenkin. Se on ollut tiedossa jo rakenneultrasta saakka, että vauva nyt vain on pieni. Ahdistavinta on se kuinka asiaa on käsitelty siihen tyyliin, että pikkuisessa olisi jotain vikaa vain sen vuoksi että se on pieni. Olen pariin otteeseen aikaisemmin käynyt yksityisellä erikoislääkärillä hakemassa toista näkökulmaa, koska olen huomannut että kunnallisella on jotenkin todella vaikea saada mitään juuta tai jaata mihinkään, kaikkea vertaillaan vaan siihen laskettuun aikaan ja käyriin (jotka eivät tietysti ota huomioon että ihmisiäkin on erilaisia, kuten minä 157cm!), eikä oikein osata tai uskalleta sanoa mitään omaa järjellistä mielipidettä asioihin, vaan kerrotaan juuri mitä taulukko sanoo. 
Ette arvaa kuinka monet kymmenet itkut on tullut itkettyä kaikkien noiden käyntien jälkeen kun kaikki tilanteet on käsitelty sen pahimman skenaarion mukaan ja istuttu kätilön kanssa pöydässä ja selattu kansiota eri kromosomihäiriöistä tyyliin ”vaikkei tämän päiväisten mittojen perusteella olekaan mitään mikä nyt viittaisi että mikään olisi vialla tai näiden mittausten perusteella et olisi tänne tutkimuksiin edes joutunut, mutta tässä nyt kuitenkin nämä tutkimukset joita silti voidaan tehdä. Ainiin ja onhan tässä keskenmenoriski, joka on suurempi kun todennäköisyys siitä että mitään ylinpäänsä olisi pielessä” tai että ”järkihän sen sanoo, ettei sulle voi tulla mitään jättiläisvauvaa, mutta nämä mitat nyt vaan ovat pienemmät kun mitä taulukon keskivertolukemat sanovat ja pienemmät mitat voivat viitata eri asioihin”.

Hyvähän se tietysti on, että Suomessa seulotaan ja tutkitaan tarkasti, mutta lähinnä se miten kaikki muu joka ei täysin täsmää siihen mitä taulukko sanoo, käsitellään ”epänormaalina” eikä mihinkään uskalleta ottaa kantaa kokonaisarvion vaan niiden taulukkomittausten pohjalta. Olen huomannut, että varsinkin tuolla neuvolasysteemissä kaikki menee niin by the book kun olla voi. Tyyliin täytetään kaavake ja kun kaksi tai enemmän kohtaa täyttyvät niin ohjataan potilas eteenpäin rutiininomaisesti, eikä järjellä ole siinä välttämättä mitään tekemistä. Lisäksi on ahdistavaa, että kaikki selventävät seikat täytyy itse onkia lääkäreistä ja kätilöistä, kuten ”olenko joku superpoikkeus kun edes joudun tänne syyniin” (et, koska se on todella yleistä..) tai ”viittaako semmoinen nyt johonkin poikkeavaan että vauva nyt vaan on symmetrisesti pienempi, ottaen huomioon että äitikin on” (ei..). Kai lääkäreilläkin kehittyy joku tietty kyynisyys siinä vaiheessa kun potilasta pukkaa kunnallisella kun liukuhihnalta ja otetaan sitten vaan ne faktat faktoina eikä mitään ylimääräistä. Eihän se potilas useimmiten ole alan ammattilainen tai tiedä, että milloin on oikeasti syytä huoleen.

Hanauma Bay, Havaiji

Itse olen saanut mielenrauhan vasta sen jälkeen kun on saanut siellä yksityisellä erikoislääkärillä sen toisen kannan asiaan ja suorat sanat, ”ettei tässä ole mitään epänormaalia tai poikkeavaa, täysin normaali vauva, mutta vaan vähän pienempi!” Täytyyhän sitä johonkin aina tehdä vertaukset, mutta eihän kaikkia ihmisiä ikinä voi luokitella niiiden keskivertolukujen mukaan. Itse olen käynyt Femedassa kolmella eri erikoislääkärillä ja ollut aina todella tyytyväinen palveluun ja hoitoon. En voi muuta kun suositella! En ymmärrä miten itselläni on käynyt niin huono tuuri juuri noiden kunnallisen kokemusten kanssa, ehkä suhtautuisin siihenkin eri tavalla jos olisin ollut koko tämän ajan ”keskivertotapaus”.

On tässä kieltämättä käynyt mielessä myös pieni itsesyytös, että onko minussa jotain vikaa jonka vuoksi vauvakin on pienempi? Olen pyrkinyt pitämään itsestäni parasta mahdollista huolta koko tämän ajan ja ehkä turha edes lähteä tuolle linjalle miettimään, että kukaan pitäisi pienuutta omana syynäni. Mutta löytyyhän niitäkin äitejä jotka vetävät röökiä koko raskauden ja viis veisaavat vaikka siitä syystä saisivat vaikka nyt sitten pienikokoisemman vauvan. Itse en vain pystyisi elämään moisen asian kanssa!

 Gili Air
Kävin jälleen parina viikkona Kättärillä kasvukontrollissa ja istuin tunnin anturoissa kuuntelemassa vauvan sydänkäyrää. Enää en tosin ole jaksanut ottaa samanlaista stressiä noista vaikka aikamoista piinaahan ne käynnit silti aina on. Se nyt on ollut tiedossa, että pikkuinen nyt vaan on siro, eikä siinä ole mitään sen kummempaa. Nyt on vaan ollut ideana seurata että jatkuuko kasvu kuitenkin edelleen normaalisti ja jatkuuhan se. Vasta viimeisimmällä kerralla osui eteen ensimmäistä kertaa oikeasti sympaattinen lääkäri, joka kerrankin (!!!) sanoi heti alkuunsa että tämä on ihan selvä juttu eikä alunperinkään olisi ollut mitään syytä huoleen, eihän sitä oikeastaan suoraan oltu missään vaiheessa sanottu. Lääkäri käänsi asian vielä positiiviseksi, että ei ainakaan tarvitse sen suhteen jännittää synnytystä, että olisi jättiläisvauva, tämähän on vaan hyvä juttu! (:D) Ja kylläpä helpotti!

Meillä on ollut laskettu aika alusta asti vähän hämärän peitossa. Varhaisultran perusteella se nimittäin on viikkoa aikaisemmin kun kierron perusteella. Itsestäni on alusta saakka tuntunut, ettei vauva varmasti tule syntymään vielä silloin kun sen pitäisi tuon lasketun ajan mukaan johon noita mittauksiakin verrataan, mutta saa nähdä miten käy! Lähiaikoina on alkanut yhä enemmän odottamaan että saisi vaan pienen jo tähän maailmaan ja loppuisi tämä stressailu. Toisaalta olen kunnolla vasta nyt ihan tuon viimeisimmän kontrollikäynnin jälkeen rentoutunut koko tämän asian suhteen ja hyvä niin. Asia ahdisti tosi pitkään enkä halunnut aiheesta edes täällä aikaisemmin puhua.

Toki joku voisi ajatella asiaa niin, että olen ”onnekas” kun olen päässyt tarkempiin tutkimuksiin joissa on varmistettu että kaikki on kunnossa ja seurattu kehitystä. Voihan toiselle olla suuri piina se, ettei oikeasti tiedä varmaksi mitä noiden ”perustutkimusten” eli niiden kahden kunnallisen tarjoaman uä-tutkimuksen ulkopuolella tapahtuu. Nyt nopeasti laskin, että olen tässä odotuksen aikana käynyt ainakin kahdeksassa eri ultrassa, osan tosin yksityisellä. Toisaalta näistä kahdesta vaihtoehdosta olisin itse ehdottomasti valinnut tuon normaalin tien ilman lisäsyynejä ja ylimääräistä huolta.

Kuvituksena jotain kivoja matkakuvia koneelta kun en muutakaan keksinyt 😀

8 vastausta artikkeliin “Onko kaikki ok?”

  1. Moikka. Oman esikoiseni kohdalla jouduin myös ravaamaan jatkuvasti kaikenmaailman kontrolleissa juurikin sen takia että mahani oli pieni ja sen asukki normaalia pienempi. Loppujen lopuksi poikani syntyi ihan normaaleissa mitoissa 3,2kg ja 49cm. Hyvähän se toki on, että asiaa halutaan tutkia, mutta ymmärrän että se aiheuttaa vaan lisää pelkoa. Tsemppiä!

    1. "Mukava" kuulla että joku on ollut samassa tilanteessa, ilmeisesti kuitenkin kovin yleistä tuo? Itselläni taas päinvastoin vatsa on kokoajan ollut ainakin sen mitan perusteella normaali ja ihan keskikäyrällä, mutta bebe sitten taas ei. Saa nähdä tuleeko sieltä lopulta kuitenkin ihan normaalikokoinen 😀 Ihanaa kevättä!

  2. Mun parhaan kaverin vauva oli kans koko raskauden ajan pieni ja synty alle kolmikilosena, nyt nelikuukautisen pikkuherra muistuttaa lähinnä pientä sumopainijaa 😀 kaikki kasvaa omaan tahtiinsa.

    1. Niin, harmi vaan että ainakin omalla kohdalla siihen on just suhtauduttu ihan kun jotain olisi pielessä vain sen vuoksi että on pieni! Olis mielenkiintoista mennä vertailemaan joidenkin aasialaisten käyriin omia mittoja 😀 Onkohan meilläkin kohta pikku-sumo!

  3. Tuosta pelosta.. Mulla oli koko raskauden ajan pelko ettei kaikki vaan voi olla hyvin ja tunne etten ansainnut "tätä kaikkea". Että miten muka mulle voisi käydä niin hyvin että kaikki olisikin ja menisikin vaan hyvin. Vielä paria viikkoa enne LA ajattelin että viimeistään synnytyksessä lapsi kärsii hapenpuutteesta tms. Nyt jälkeenpäin ajateltuna todella hölmöä. Harmittaa myös ettei poikaystävän kanssa osattu nauttia viimeisistä hetkistä kahdestaan kun koko ajan vain murehti kaikkea. Yrittäkää siis vielä nauttia kahdestaan olosta ja etenkin äitiyslomasta<3 kaikki menee varmasti hyvin. Nyt välillä jo kaipaa lököttelyä ja lepoa:D terkuin äiti ja vauva 9kk

    1. Niin tuttua! Ja varmaan myös tosi yleistä tuo stressailu. Monet ovat sanoneet juuri tuota että pitäisi yrittää vielä nauttia ajasta kahdestaan ja pakko nyt viimeistään ryhdistäytyä asian suhteen, kiitos muistutuksesta 🙂

      Ihanaa kevättä sinulle ja vauvalle. Kiitos kun kävit kommentoimassa <3

  4. Hei. Kunnallisella puolella tosiaan tunnutaan tuijottavan käyriä hieman liikaa.
    Itselläni on ollut koko ajan hyvin pieni maha ja sf-mitta on ollut alun alakäyrän jälkeen koko ajan alakäyrän alapuolella. Tämän vuoksi olen käynyt useamman kerran kasvukontrolliultrassa, jossa on kuitenkin todettu, että vauva on pienehkö mutta normaalin rajoissa alakäyrällä ja kaikki on oikein hyvin.

    Viimeisin arvio laskettuna aikana (joka siis meni jo) oli 3 kg. Tästä huolimatta viimeisellä neuvolakäynnillä terveydenhoitaja oli vieläkin huolestuneen oloinen ja vatsaa painellessa totesi, että tämä ei varmasti ole kolmea kiloa. Turhauttaa tuollainen huolestumisen lietsominen, jota tämä henkilö on harrastanut lähes koko raskauteni ajan. Luulisi kuitenkin, että lääkärin ultra kertoo enemmän kuin käsillä kokeilu ja mahan koon silmämääräinen arviointi.
    Halusin vain sanoa, että harmittaa omallakin kohdallani, että raskaus on mennyt enemmän tai vähemmän huolehtiessa ja yksityisellä puolella käydessäni on sanottu aina, että kaikki on oikein hyvin. Toivon, että voit suhtautua luottavaisesti loppuraskauden ajan ja tosiaankin on järkeenkäypää, että pienikokoiselle ihmiselle tulee pieni vauva 🙂

    1. Helpottavaa kuulla, että muilla on samanlaista "piinaa" takana ja kuulostaa tosi tutulta! Mulla tosin vatsan koko ollut kokoajan normaali, huoli on lähinnä syntynyt noiden ultrien perusteella. Jotkut keiden kanssa olen jutellut tästä ja joilla on vatsanmitan perusteella epäilty itsellä pientä vauvaa, eivät ole tuntuneet uskovan kun olen höpöttänyt että kuulemma superpieni vauva (varsinkin jos itsellään lopulta tullut luultua isompi vauva). Tai siis kyllä omastakin mielestä on vissi ero sillä tehdäänkö arvio vatsan perusteella vai ultran perusteella. Ainakin itse pakko uskoa, että pieni on kun ultrattu jo niin monta kertaa. Mutta juuri tuo hössötys saa vaan ylimääräistä huolta aikaan kun kukaan ei tunnu suoraan sanovan ettei ole mitään hätää.

      Ilmeisesti sinun vauva ei vieläkään ole syntynyt? Tule ihmeessä sitten kertomaan että mikä todellinen koko sitten on! 🙂 Kaikkea hyvää loppuun ja ihanaa kevättä, yritetään olla stressaamatta jatkossa ;D

Vastaa käyttäjälle Meri Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.