Ajatuksia tulevasta synnytyksestä

Multa on kyselty jo aivan alkuraskaudesta asti, että miten suhtaudun tulevaan synnytykseen. Jännittääkö, pelottaako? Aivan rehellisesti sanottuna olen tarkemmin alkanut ajatella asiaa vasta ihan lähiaikoina. Mitään erityistä pelkoa tai paniikinomaisia tunteita ei ajatus herätä, mitäs sitä nyt stressaamaan kun kyseessä kuitenkin on asia joka vääjäämättä on edessä.

Googlesta olen alusta alkaen pysynyt tämän asian suhteen erossa, tietysti koska paniikki. Viimeinen asia nimittäin jota tähän suhteellisen rauhalliseen suhtautumiseen kaipaisin olisi niiden extreme-kauhukokemusten lukeminen jostain keskustelupalstoilta. Mitenkään perusteellisesti kun ei voi synnytykseenkään varmasti valmistautua, tapahtuma ja siihen liittyvät tuntemukset kun ovat varmasti kaikilla kovin erilaisia.

En tiedä iskeekö se paniikki eteen sitten myöhemmässä vaiheessa? Olen itsekin kovin hämmästynyt kuinka rauhallisesti suhtaudun koko asiaan. Mitä nyt olen kuullut muilta mammoilta, tuntuu että todella monet ovat jonkin sortin synnytyspelkoisia. En ollut kuvitellut sen olevan näin yleistä. En ole saanut neuvolasta itse synnytykseen liittyen oikeastaan mitään tietoa, ainoastaan itse kysynyt joitain asioita. Lähinnä on siis menty sillä meiningillä, että ”netistä löytyy tietoa kivunlievityksistä ja kyllä sen tuntee sitten kun tilanne oikeasti on päällä, siinä vaiheessa soittoa tuohon numeroon”. Ehkä toisaalta ihan hyvä, koska voisin kuvitella että tässä asiassa varmasti tieto lisää tuskaa.

Itse ehkä luotan siihen, että menen paikalle siinä vaiheessa kun on tosi kyseessä ja ammattilaiset sitten neuvovat ja ohjaavat tilanteen loppuun. Kaikki mahdolliset lievitykset ja puudutukset olen kyllä valmis ottamaan siinä vaiheessa kun tarvis, itse en koe että mikään turhaan kipujen kanssa kärvistely olisi oma juttuni jos kerta apua löytyy. Luulisi että siinä itse tilanteessa on niin tohina päällä, että viimeinen asia joka mielessä käy on jännittäminen?

Olin kuitenkin ennakkoon ajatellut, että synnytystä käytäisiin jotenkin perusteellisemmin läpi varsinkin juuri yksilöllisesti. En itse tiennyt ennakkoon (tai edelleenkään tiedä) synnytyksestä oikeastaan mitään (tai siis tietysti tiedän miten juttu etenee teoriassa) ja olin kuvitellut että sitä kartoitettaisiin paljon huolellisemmin, kuten katsomalla että mahtuuko vauva nyt ihan varmasti vaikka syntymään alakautta, käytäisiin läpi tarkasti nuo lievitystavat, eri synnytystavat yms. Mutta niin, kai se käytäntö on se että noihin juttuihin puututaan vasta siinä tapauksessa kun on jotain häikkää, pelkotiloja, riskiraskaus yms.

Toisaalta ihan ymmärrettävää, koska onhan synnytys kuitenkin äärimmäisen
luonnollinen tapahtuma, joten ei kai siitä nyt tarvitsekaan tehdä liian
suurta numeroa. Itselleni riittää ainakin toistaiseksi tieto siitä, että
lievitystä tulee mikäli tarvitsee ja että tietää minne mennä sitten kun
on mentävä! 😀 Eilen olin neuvolalääkärin vastaanotolla ja kuulemma
pitäisi vauvan mahtua syntymään normaalisti. Kai niihin sanoihin on sitten
luotettava! Ei tosin vielä(kään) pelkoa että olisi aivan lähiaikoina
tupsahtamassa tänne.

Kaikki mahdolliset vauvan kiinnittymiset, laskeutumiset yms ovat olleet itselleni ihan uusia juttuja jotka olen oppinut Facen mammaryhmistä. Ei mulla muuten olisi ollut aavistustakaan että vauva jollain tapaa valmistautuu synnytykseen vatsassa tai että sillä on mitään väliä miten päin se siellä on! Mistä nämä asiat voisi tietää jossei kukaan selitä? Olin maaliskuussa ultrassa ja lääkäri alkoi selittää vauvan asennosta ja ”ei hätää, se kyllä ehtii vielä muuttua”. Olin ihan että mistä edes puhut? 😀 Olen nähnyt ryhmissä kuvia muiden ”laskeutuneista” vatsoista, mutta ei omani kyllä ole siellä päinkään vaikka nyt onkin lääkärin mukaan ilmeisesti laskeutunut, hmm..

Itseäni jotenkin ahdistaisi ajatus sektiosynnytyksestä vaikka jotenkin kuvittelee että siinä pääsee tavallaan ”helpommalla” synnytyksestä kun osa hoidetaan puolestasi ja varsinkin suunnitellussa sektiossa tiedät oikeasti ennakkoon milloin vauva syntyy. Jotenkin vain ahdistaisi ajatus ettei olisi kokoajan hollilla siitä mitä milloinkin tapahtuu tai pystyisi vaikuttamaan asioihin.

Ehkä suurin paniikki itselläni liittyi tähän saakka siihen, että itse synnytys alkaisi jo hurjasti ennakkoon esimerkiksi tällä viikolla kun puoliso on reissussa. Melko epätodennäköistä, että vauva nyt lähtisi syntymään kuukautta etuajassa, muutenkaan nyt kun on viime viikolla ja eilen saanut ”ei vielä”-siunaukset lääkäreiltä, mutta voihan sitä varotoimeksi kuitenkin ottaa täällä kotona mahdollisimman rauhallisesti ja välttää kaikenmaailman rehkimistä ja ylisuorituksia. Ensi viikon jälkeen saa tulla sitten omasta puolestani ihan milloin vaan, hehe.

Syntymäpainoarvioksi olen saanut n. 2700g joten siksikään ei synnytys paljoa jännitä kun tietää että suurella todennäköisyydellä ei missään tapauksessa ole ainakaan mitään jättiläistä tulossa. Vaikkakin tuo tietysti on vain arvio! Eilen neuvolalääkäri tosin antoi aavistuksen suuremman arvion, tosin vain vatsan koon ja painelun perusteella kun nuo aiemmat arviot on tehty ultrassa luiden yms mittojen perusteella. Voivathan ne tietty silti heittää paljon. Toisaalta on vatsani koko kulkenut kokoajan keskikäyrällä, joten eihän sen perusteella voi mitään päätellä. Toisellehan voi tulla megavauva vaikka vatsa taas olisi suht pieni 🙂

Tänään muuten tasan kuukausi laskettuun! Jotkut ovat tuumanneet, että vauva syntyisi jo ennakkoon. Itse taas veikkaan ettei tule vielä syntymään laskettuna, mutta saa nähdä. Tulee kun tulee! 
Ps. Tuli myös mieleen, että onko tämä vain oma ajatukseni vai saako kaikki yhtäkkiä vauvoja? Tuntuu että olen nyt muutaman kuukauden aikana kuullut enemmän vauvauutisia kun ikinä! Vai onko se vaan tämä kevät? 😀

23 vastausta artikkeliin “Ajatuksia tulevasta synnytyksestä”

  1. Mulla on laskettuaika kesäkuun alkupuolella ja omat ajatukset synnytyksestä on hyvin samaa luokkaa kuin sulla! 🙂 Jotenkin ei tavallaan ''osaa'' pelätä synnytystä kun ei ole sitä aiemin kokenut. Ja kun koskaan ei voi tietää miten se vauva loppujen lopuksi syntyy, vauhdilla vai hitaasti ja varmasti 😀
    Oikein ihanaa loppu-odotusaikaa sulle! Minä seurailen blogiasi ja elän hengessä mukana vauva-asioiden tiimoilta! 🙂

    1. Mukava kuulla että samoissa fiiliksissä ollaan! Toisaalta jos olisi hankkinut kamalasti tietoa ja lukenut jotain horror-tarinoita niin olisi varmaan nyt jo aivan paiseessa 😀 Jos melkein kaikki maailman naiset siihen kykenee, niin eiköhän mekin! Ihanaa loppuaikaa sulle myös ja paljon tsemppiä! Käyhän kertomassa sitten kuulumisia 🙂

  2. Itselläni on laskettu aika myös kesän aikana, Heinäkuun lopussa. Olen pohtinut pitkälti samalla tavalla synnytyksestä. En oikein osaa sitä pelätä tai jännittää ja turhaan sitä on stressata, kun ei siihen itse juurikaan pysty vaikuttamaan. Luotan siihen, että siellä on mukana ammattilaisia jotka osaa hommansa ja kertoo sitten mitä pitää tehdä. 🙂
    Olen kanssasi myös siitä samaa mieltä, että nyt todellakin tuntuu olevan kaikki raskaana ja saamassa vauvoja! 😀 Tuntuu, että joka tuutista tulee vauvauutisia, mediasta tai omasta lähipiiristä. Tai voihan se olla että itse kiinnittää niihin nyt jollain tapaa enemmän huomiota, kun on samassa tilanteessa.
    Ihanaa kevättä ja mammalomailua sinne! 🙂

    1. Niinpä, mitäs nyt suotta stressaamaan kun ei sitä synnytystä enää voi oikein peruakaan 😀 En myöskään tajua että kiinnittääkö itse vaan enemmän huomiota vauvauutisiin vai onko niitä yhtäkkiä ollut enemmän? Ei mun mielestä esimerkiksi viime keväänä ollut näin paljoa! IHanaa kevättä sinne myös ja onnea loppurutistukseen 🙂

  3. Eikö Helsingissä enää ole synnytysvalmennuskäyntiä Kättärillä? Meillä oli ja oli tosi hyvä!

  4. Itse taas olen enemmän kuin tyytyväinen, että lähipiirissä on ihmisiä jotka ovat kertoneet minkälaista se synnytys oikeasti on, niin tietää synnyttää sektiolla. On aivan järkyttävän näköistä ja kuuloista, kun naiset huutaa kuin syötävät itse tilanteessa :/ En ymmärrä, minkä takia 2010-luvulla naiset edes suostuu tuollaiseen puhumattakaan jälkioireista esim. virtsankarkailuista vuosien päästä. Ja siis ei ole tarkoitus pelotella, mutta tietää sitten valmistautua. Ja tilastot jostain alatiesynnytyksen eduista vs. suunniteltuun sektioon voisi kyllä jo unohtaa, varsinkin kun käytännössä en ole hirveästi nähnyt lapsenkaan kannalta mitään hyötyä, eiköhän se vaikuta enemmän miten terveelliseti elää yms. Mutta voihan se joillain olla toisinkin 🙂

    1. Niin, no itse en tosiaan voi mitään oikein sanoa kun en ole synnytystä aikaisemmin kokenut, mutta onhan monilla synnytyksestä ihan hyviäkin kokemuksia. Tietty itseänikin hirvittäisi alkaa nyt vaikka jättivauvaa synnyttämään alakautta ja onneksi niihin ilmeisesti annetaan ainakin joissain tapauksissa vaihtoehdoksi sektio? Mutta onhan naisen keho luotu synnyttämään, joten en jaksaisi uskoa että alatiesynnytys olisi jollain tapaa nykyäänkään huonompi vaihtoehto nyt vaikka sektioon verrattuna, sehän on kuitenkin "luonnoton" tapa synnyttää. Tietty nyt on kurja jos tulee pysyviä haittoja alatiesynnytyksestä, mutta kyllähän kehon pitäisi useimmissa tapauksissa kuitenkin korjata itsensä synnytyksen jälkeen, tietty nyt kaikessa löytyy poikkeustapauksia ja varmasti monet yksilöllisetkin seikat vaikuttavat.. :/ Onhan sektiossakin riskinsä.

      No mutta kohta pääsee sanomaan oman mielipiteensä, itse en vaan jaksa alkaa ronkkimaan mitään huonoja puolia ja kokemuksia, niitä nyt varmasti löytyy kummastakin tavasta! Varmasti 99% kaikista normisynnytyksistä menee kaikinpuolin ihan oppikirjan mukaan tai sitten kaikki kärsii virtsankarkailusta yms komplikaatioista, muttei kukaan vaan niistä puhu äänen? ;D

    2. Ainiin ja lisäyksenä, että toki olen kuullut monilta ystäviltä synnytyksestä ja juurikin niitä hyviä kokemuksia! Kellään ei ole ollut mitään huonoa sanottavaa ja siis kaikilla alatiesynnytys. Siksi en osaa oikein varmasti panikoidakaan. Harmi jos sun kohdalle on tullut sitten niitä huonompia kokemuksia :/

    3. Sektiosynnytys ei ole pelkästään ongelmaton helppo ratkaisu jossa äiti pääsee mahd vähillä kivuilla. Täytyy muistaa, että niin kauan kuin napanuora yhdistää vauvan ja äidin, kaikki lääkkeet mitä äiti saa, saa myös vauva. Sektiot tehdään hätäsektiota lukuunottamatta epiduraali-tai spinaalipuudutuksessa, mutta niin kuin kaikki anestesiamuodot, niin myös ne vaativat tietynlaista huomoimista kun vauva on vielä mahassa. Eikä pidä unohtaa kehon palautumista, sektio on leikkaus, leikkaushaava paranee pitkään.

      Ei ole montaakymmentä vuotta kun synnytettiin saunassa ja kätilö polki fillarilla sinne auttamaan. Toki suomen synntyskuolleisuus om varmaan maailma pienin, mutta en voi käsittää tätä "äidillistä kollegiaalisuutta" missä ystävällisesti kerrotaan miten kaikki huutaa tuskasta rivissä eikä apua saa. Niin kauan kun sairaalassa synnytetään, apua saa aina. Täytyy vaan muistaa se, että siellä on aina samaanaikaan muitakim avuntarvitsijoita, joten ihan aina asiat et tapahdu sormia napsauttamalla. Asia on AINA kuitenkim eri hätätilanteessa.

      Tsemppiä loppuraskauteen ja positiivisia kokemuksia 🙂

    4. No, nämä on taas mielipidekysymyksiä ja odotinkin tämän kaltaisia kommentteja enemmänkin 🙂 Palautumisesta alatiesynnytyksestä vs. sektiosta on taas monta eri kokemusta nähty ja kuultu.

    5. Juu ja mieltä saa olla mitäkin, eihän mielipideasioista oikein "voi kiistellä" ;D Mukavaa että tuli eri näkökulmia ja mielipiteitä!

  5. Ajattelin myös samalla tavalla kuin sinä, en kuunnellut ystävien kokemuksia herkällä korvalla vaan annoin enemmänkin kaiken mennä ohi 😀 Sitten kun oma hetki tuli eteen, se oli luonnollista eikä siihen olisi voinutkaan varautua millään tavalla. Sain synnytysvideon neuvolasta lainaan noin niinkuin "valmennukseksi", nauroimme miehen kanssa kun sitä katottiin, se ei millään tavalla koskettanut. Paras on kun vaan luottaa omaan kehoon, yksikään lapsi ei oo vielä mahaan jäänyt 🙂 Sulla on siis mielestäni hyvä asenne, tsemppiä! -S

    1. Siis mä en oikeesti ymmärrä mitä hyötyä niistä synnytysvideoistakin on?? Ethän sä varmaan siinä hetkessä ala muistelemaan sitä videota, että joo nyt se varmaan on justiinsa putkahtamassa sieltä niinkun siinä videossa, tai siis että mitä väliä kun uloshan sieltä tullaan, katsoitpa sitä videota vai et! Luulisi että kaikki kuitenkin jossain määrin tietää jo ennestään mitä tulee tapahtumaan 😀 Eri juttu nuo valmennusvideot missä kerrotaan vinkkejä supistuksiin sun muuhun, onhan ne tietty ihan hyödyllistä katsoa niin tietää vähän missä vaiheessa mennään, mutta joo 😀 Ehkä turha ottaa liikaa stressiä ja kiitti!

  6. Heip! Synnytin esikoiseni helmikuussa. Suhtauduin synnytykseen periaatteessa samanlailla kun sää sillä erolla että kuuklasin KAIKEN. En lietsoutuakseni kauhutarinoista, vaan koska halusin tietää mahdollisimman paljon mitä voi tapahtua. Synnyttämään lähdin semi rennolla mielellä, tulee mitä on tullakseen.

    Ja tiekkö, kaikki meni niin hyvin! Kyllä, se sattuu, piti laittaa pari tikkiä, mutta mulla jäi niin positiivinen kuva kaikesta. Synnytys ja sen jälkeinen aika VOI sujua ja useimmiten sujuukin hyvin. Tuolla ylhäällä joku ehti jo vauhkota kaikesta virtsankarkailusta lähtien, niin se ei ole mikään automaatio. Ite oon hyvin peruskuntonen pätykkä enkä mikään superfitnessäiti ja toivuin synnytyksestä parissa viikossa. Ja mun poitsu paino tasan 4kiloa. 🙂

    Toki se on järkevää tiedostaa, että synnytyksessä voi sattua ja tapahtua. Mutta todennäköistä on myös, että kaikki menee hyvin.

    Luota ittees ja vauvaan, hyvin se menee! Kivaa kevättä! T. Lotta ja Eemeli 2kk

    1. Vastaavanlaisia positiivisia kokemuksia olen tutuiltanikin kuullut, hyvä että kaikki meni hyvin! Tosi kiva kuulla että toivuit myös noinkin nopeasti 🙂 Kiitokset ja ihanaa kevättä teidän perheelle <3

  7. Mulle sopi parhaiten, etten miettinyt ja suunnitellut liikaa synnytystä. Pysyin vain rauhallisena ja kun hetki koitti, luotin itseni ammattilaisten käsiin.. He kyllä neuvoo ja opastaa. Oli ihan mahtava synnytys kokemus. Ensimmäinen syntyi alakautta 4,5v sitten.
    Toinen lapseni syntyi itseasiassa viime perjantaina NKL:ssä suunnitellulla sektiolla, koska hän viihtyi mahassa istumassa perätilatarjonnassa. En sit halunnut perätilasynnytystä. Kaikki meni hienosti ja oon kyllä ihan kiitollinen, et sain kokea tämän toisenkin synnytystavan. Mut on ne niin erilaisia.. Molemmissa hyvät ja huonot puolensa. Toipuminen onneksi tässäkin suht nopeaa eikä haava ole kovin kipeä edes.

    Eli no, eipä jaaritteluissani kai sen kummempaa pointtia ollut kuin et jatka vaan samaa rentoa linjaa ja pidä mieli rauhallisena 🙂

    1. Onnea tuoreesta pienokaisesta, mukava kuulla että kaikki sujui hyvin <3 Täytyy ainakin yrittää pitää pää yhtä kylmänä loppuun saakka! ;D Ihanaa kevään jatkoa teille!

  8. Oon lukenut sun blogia alusta asti.. Siis Alusta! Ihan hirveen kauan. Ja hei kommentoin ekaankerta 😉
    Sul on tosi hyvä ajatus tosta synnyttämisestä. Mitä enemmän sinne menee "valmistautuneena" sitä enemmän pettyy koska sitä tapahtumaa ei millään tavalla voi kontrolloida. Mulla on kaks synnytystä, ekaan ei ehditty antaan mitään kivunlievitystä. Toiseen en halunnu (paitsi viimesen viiden minuutin aikana rukoilin sitä :D). Unelma synnytyksiä. Sen voisin tehdä vaikka joka päivä! Eli kaikki voi mennä myös tosi hyvin! Onnea matkaan, ennakkoluulottomasti!
    Annika

    1. Voi että, se on kyllä KAUAN!! ;D Parempi tulla kommentoimaan myöhään kun ei milloinkaan haha! Mukava kuulla, että sulla myös hyviä kokemuksia. Parempi lähteä hommaan positiivisin mielin, ihan suotta nyt alkaa turhaan stressailemaan jo ennakkoon kun ei tosiaan voi kamalasti tilannetta ennakoida tai muutenkaan vaikuttaa. Tietty tässä vähän alkaa pikkuhiljaa ajatus kuumottaa, mutta lienee ihan normaalia 😀 Kiva kun kävit kommentoimassa ja ihanaa kevään jatkoa <3

Vastaa käyttäjälle Iines Aaltonen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.