Ennen vauvan syntymää ehdinkin pohtia paljon sitä, että miltä vauva-arki mahtaa tuntua ja miten sitä kotona viihtyy. Asiaa nyt on vielä aivan turha pohtia sen pidemmälle kun kokemuspohjaa on tällä hetkellä suunnilleen viikon verran, mutta tällä hetkellä voin sanoa että on tämä kotona olo kyllä ihanaa 🙂 Ensimmäiset päivät toki aiheuttivat jos mimmoista paniikkia ja pelkoa lähinnä siitä, miten suoriutuu kaikesta tai ettei vaan onnistu rikkomaan vauvaa. Se nyt kai on täysin normaalia?
Tietenkin elämä on eri tavalla rajallista kuin ilman lasta, mutta mikään ei ärsytä millään tapaa tai kuten ehkä oli joskus ajatellut, että harmittaisi se ettei vaikkapa pääse suihkuun, kauppaan tai salille juuri silloin kun tahtoo. Tai ehdi tosiaan juomaan sitä aamukahviakaan lämpimänä.. 😀 Onhan tämä elämä kokenut valtavan mullistuksen, mutten missään nimessä koe että olisin joutunut luopumaan mistään. Ehkä tosin niistä yhtäjaksoisista yöunista jos nyt aivan pakko on jotain keksiä, heheh. Esimerkiksi hampaiden pesu on itselleni aamuisin aivan ehdoton juttu, mutta eilen havahduin illalla ehkä ensimmäistä kertaa ikinä siihen, etten ollut ehtinyt vielä pestä hampaita, haha!
Pikkuinen ja Ainun ensipupu (saatu blogin kautta).
Se on pakko siis myöntää, että päivät menevät aikamoisella tohinalla!
Pitää siis paikkansa mitä ihmiset sanovat siitä että vauva-ajasta
pitäisi nauttia juuri siksi, että aika kuluu niin nopeasti. Ja on tietty
kiire. Onhan tämä kiire kuitenkin aivan erilaista kun se aiemman arjen
ja työelämän kiire jossa sai hosua eestaas sydän pamppaillen, tämä ei
nimittäin todellakaan ole samalla tavalla stressaavaa, vaikka hommaa
riittääkin ihan liiaksi saakka. Onneksi tykkään semmoisesta ympäriinsä
puuhastelusta! Olen odottanut vaunulenkkejä superinnolla, mutta mulla on
ollut paikat edelleen niin kipeinä etten pysty vielä liikkumaan
käytännössä ollenkaan. Se puuhastelu kotona ja eestaas ravaaminen muine
pakollisine juttuineen käy jo kyllä ihan tarpeeksi liikunnasta.
Unohtamatta tietty imetystä 😀
Pitää siis paikkansa mitä ihmiset sanovat siitä että vauva-ajasta
pitäisi nauttia juuri siksi, että aika kuluu niin nopeasti. Ja on tietty
kiire. Onhan tämä kiire kuitenkin aivan erilaista kun se aiemman arjen
ja työelämän kiire jossa sai hosua eestaas sydän pamppaillen, tämä ei
nimittäin todellakaan ole samalla tavalla stressaavaa, vaikka hommaa
riittääkin ihan liiaksi saakka. Onneksi tykkään semmoisesta ympäriinsä
puuhastelusta! Olen odottanut vaunulenkkejä superinnolla, mutta mulla on
ollut paikat edelleen niin kipeinä etten pysty vielä liikkumaan
käytännössä ollenkaan. Se puuhastelu kotona ja eestaas ravaaminen muine
pakollisine juttuineen käy jo kyllä ihan tarpeeksi liikunnasta.
Unohtamatta tietty imetystä 😀
Veikkaisin, että tämä arki muuttuu tästä vielä mielekkäämmäksi pikkuhiljaa kun pääsee jopa liikkumaan täältä kotoa paikkoihin. Siihen asti vaan mammaillaan täällä!
Ihanaa kun raportoit näin usein vauvajuttuja <3 Ja vieläpä suht rehellisesti ja ns.tavallisen tallaajan sävyyn joihin voi itse samaistua 🙂
No mukava, että ovat tervetulleita! Ja mitäs sitä suotta sitä arkea kaunistelemaan ;D
Kiva kun postaat 🙂
🙂
Voi, muistelen kaiholla niitä aikoja kun poikani olivat vauvoja, aika menee niin nopsaan. Terveisin 20 v. ja 21v. poikien äiti 🙂 On kyllä niin söötti teidän vauva.
Ymmärrän kyllä nyt tuon ajan vierähtämisen 😀 ja onhan se aikamoinen söpöliini <3