Yöheräilyjä ja vauvan ruokamaratonia

Täällä vietettiin alkuviikosta tähän asti ehkä hankalinta yötä kun pikkuinen heräili reilun tunnin välein syömään ja kiukuttelemaan ilmavaivoja, eipä sitä suostuttu nukahtamaankaan muualle kun mamin viekkuun saman peiton alle. Toissayö taas meni kuin unelma muutamalla tosi kivuttomalla herätyksellä ja viime yönä sitten taas kitistiin, muttei nyt oikeastaan ihan niin pahasti kun alkuviikokon yönä. Itseasiassa eilen alkoi joku megalomaaninen syömismaraton (varmaan joku tiheän imun kausi?) ja syötiin aikalailla 12h melkein kokoajan! Yleensä kun vauva nukahtaa ruokailun jälkeen pariksi tunniksi, nyt ollaan nukahdettu ehkä muutamaksi minuutiksi. Ehkäpä (toivottavasti :D) kyseessä tosiaan vaan joku kausi!

Eilen ei siis oikeasti paljoa muuta tehty kun ruokailtu. Tosin siinä vaiheessa kun vauva rauhoittui n. 4h ruokailun jälkeen hetkeksi, jätin vauvan hetkeksi isin haltuun ja lähdin lenkkarit jalassa noutamaan yhtä pakettia tuolta vähän kauempaa. Olipas kuulkaa virkistävää päästä edes puoleksi tunniksi reippailemaan ja kuuntelemaan pitkästä aikaa jopa musiikkia! En nyt väitä että tuosta vauvasta nyt tarvitsisi varsinaisesti mitään lomaa (vielä :D), mutta siinä vaiheessa kun on kyyhnyttänyt aikalailla yli viikon neljän seinän sisällä ja odotellut paikkojen parantumista ja niitä lämpimämpiä kelejäkin, niin on tuommoinen pienikin yksinolon hetki kyllä todellista luksusta. Ensin mietin, että ottaisin vauvan mukaan, mutta täytyyhän heidän isän kanssakin tottua viettämään aikaa keskenään ja pakko kyllä myöntää, etten saanut mitään henkistä kriisiä ollessani babystä erossa 35min 😀

Kauhistelin ennakkoon tuota vauvan vieressä tai yleisesti perhepedissä nukkumista, itselle kaikki varoittelivat kuinka helposti siihen sitten helppouden vuoksi päätyy ja ymmärrän sen kyllä nyt. Alunperin pelkäsin jotenkin liiskaavani pienen unissani, olen nimittäin itse kova kierimään unissani, mutta totuus on aikalailla se että noiden yövalvomisten kanssa tyytyy lähinnä ihan mihin vain asentoon oman nukkumisen kanssa eikä tule kyllä mieleenkään alkaa kieriskelemään sen optimaalisen perässä.

Eli kuten kaikki sanoivat, melko luonnostaan tuo pienen vieressä nukkuminenkin näköjään tulee, vaikka veikkaisin useimpien pelkäävän juuri tuota pienen jyräämistä. Useimpina öinä on toki omaankin sänkyyn nukuttaminen uudestaan onnistunut hienosti ja ensisijaisesti on jatkossa vauvalle myös oma sänky se nukkumapaikka. Pakko kyllä sanoa, että siinä vaiheessa kun aamulla heräillään 7-9 maissa ja vauva ruokailun jälkeen menee taas parin tunnin unille, on aamukahvi kyllä saanut arjen luksuksena aivan uuden merkityksen!! Ihanaa istahtaa hetkeksi kahden kahvikupposen kanssa sohvalle läppäri sylissä.

Tämä bloggaaminenkin on onnistunut tässä arjessa yllättävän hyvin. Vaatiihan se toki pientä taktikointia, mutta meillä onkin käytössä juurikin tämä aamurytmitys. Samaan syssyyn ehtiikin usein sitten hommailemaan osan kotijutuista kun on vielä sopivasti virtaakin 😀

14 Replies to “Yöheräilyjä ja vauvan ruokamaratonia”

  1. Kiva kun jaksat kirjoittaa näitä vauvakuulumisia 🙂 Itsellä sylissä tuhisee 6 viikkoinen ja nämä kaikki jutut kuullostaa niin tutuilta. Tosin meillä syömismaratonit ovat pikku hiljaa vähentyneet, mutta iltaisin ollaan kyllä aika tiheästi tississä kiinni. Mutta sen ansiosta meillä on nukuttu yöllä jopa 6 h putkeen, wuhuu! Kummasti ovat tosiaan omat pienet kahvi- ja ulkoiluhetket nousseet arvoonsa. Meillä on tosin hyvin helppo beibe, joka ei hirveästi kitise niin täytyy olla kiitollinen. Tsemppiä arkeen ja omaan palautumiseen synnytyksestä (synnytyskertomuksesi kuullosti tosi hurjalta!)…

    1. Ajattelin ensin ettei arkiset turinat nämä varmasti kiinnosta ketään, mutta mukava kuulla että ovat saaneet positiivisen vastaanoton! 😀 ollaan myös yritetty tankata illalla maitoa, että nukuttaisiin yöllä vähän pidempiä putkia mutta toistaiseksi ei ole ihan kamalasti ollut vaikutusta.. toisaalta eihän se vauva ihan turhaankaan syö, joten varmaan tässä viikkojen aikana tasoittuu 🙂 terkkuja teidän vaaville!!

  2. Tosi kivaa kun jaksat kirjoittaa teidän uudesta arjesta! Mun tyttö on nyt jo kaksivuotias, mutta muistan että kyllä mäkin jo alusta alkaen kaipasin hetkiä ihan yksin ja olikin ihanaa piipahtaa jossain niin pääsi vähän ottamaan happea. Tuosta nukkumisesta, meidän tyttö nukkui samassa huoneessa 1,5 vuotiaaksi saakka ja alusta saakka opetettiin nukkumaan omassa sängyssä. Nyt nukkuu omassa huoneessa mutta joskus kipeänä tai muutoin tulee viereeni nukkumaan. Se on mielestäni ihanaa ja mietinkin miksi loppujen lopuksi olisi niin paha jos lapsi haluaa nukkua vieressä, jos se kaikille osapuolille sopii (myös isälle). Kyllä ne lapset varmasti vähän isompana haluaa sitten nukkua jo omassa sängyssä!

    1. Ihan superkiva kuulla, että nämä tuiki tavalliset kuulumiset ovat tervetulleita! Oliko teillä hankaluuksia totuttaa vauvaa omaan sänkyyn? Onhan se viereen ottaminen kyllä niiin paljon helpompaa itselleen ja tietysti myös tosi ihanaa kun pikkuinen tuhisee siinä ihan vieressä <3

  3. Tosi kiva kun oot kerennyt kirjottelemaan näin usein! 🙂 noi vauvan ilmavaivat on inhottavia. Meillä onneksi auttoi paljon apteekista ostettu ilmaa pilkkova disflatyl. Tsemppiä jatkoon! 🙂

    1. Mukava kuulla että postaukset ovat olleet mieleisiä!! 🙂 Olenkin kuullut tuosta ja Cuplatonista, ajattelin ensi viikolla käydä ostamassa. Kiitos ja mukavaa kesän alkua 🙂

  4. Olin kirjoittamassa ihan samaa kuin eka anonyymi, että tosi hyvin oot jaksanut päivitellä myös blogia 🙂

  5. Joo ehdottomasti vaan näitä perusjuttuja kirjoittele, kivaa lukea, kun itse odotan esikoista syntyväksi elokuussa 🙂

  6. Joo, kannattaa ihan oikeesti antaa vauvalle ja isälle kahdenkeskistä aikaa. Mun yks kaveri on ominut vauvansa täysin, isä ei sais tehdä mitään (saati olla vauvan kanssa kahden). Miten ne kaksi voivat ikinä muodostaa mitään suhdetta, jos äiti häärii koko ajan paikalla? Ja tämä isä on täysin kykenevä hoitamaan lasta, kuten varmasti Tommikin.

    1. Niin, mulle on ainakin itsestäänselvyys että lapsen täytyy pärjätä myös toisen vanhemman kanssa! Tai itseäni ahdistaa ajatus että vauva kiintyisi vain minuun niin hanakasti, etten voisi käydä kertakaikkiaan missään ilman tätä. Isä kuitenkin on myös ihan tasavertainen vanhempi, vaikka nyt äiti onkin usein noin pienelle tietty se ykkösturva 🙂

  7. Itsellä on nyt vähän reilu 1v tissihirmu. Poika nukkui aluksi omassa sängyssä, mutta kuukausien saatossa päätyi vauva meidän viereen sänkyyn nukkumaan. Nukuttiin kaikki paremmin. Nyt kuitenkin jo viikon ajan on tyyppi nukkunut omassa sängyssä, joka on jo vuosikkaan kanssa parempi ratkaisu. Taas kaikki nukkuvat paremmin. Noita tiheän imun kausia tulee ja menee ja sillon on tosiaan varmasti kaikista helpoin vaan nukkua vierekkäin. Jos muuten joskus tulee jotain imetyksen pulmia, kannattaa liittyä Facebookissa imetyksen tuki ry- ryhmään. Itse sieltä olen myös paljon vain muiden kirjoituksia lukemalla oppinut vaikkei suurempia ongelmia ole ollutkaan.

    1. Itseasiassa olen tuossa ryhmässä ja joistain postauksista siellä ollutkin apua! On se kyllä totta että mekin toistaiseksi nukuttu paljon paremmin kun poika vieressä. Toisaalta joskus kyllä helpottaa että nukkuu muutaman tunnin omassa kehdossa niin pääsee itsekin makoilemaan hetkeksi vähän leveämmin 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *