Tutuksi tulleita "mammatapoja"

Ensimmäisten viikkojen aikana on huomannut kuinka tämä mamma-vauvasymbioosi on saanut tietynlaisia piirteitä ja tunnistaa itse tekevänsä tiettyjä asioita jatkuvasti. Kaikenlainen ylihuolehtiminen on varmasti (varsinkin alussa) täysin normaalia, mutta itsessäni olen huomannut seuraavanlaisia ”mammatapoja”..

1. Vauvaa on jatkuvasti pakko tarkastaa tämän nukkuessa. Nukkuipa pieni sitten kehdossa, vieressä tai vaunuissa, on vähän väliä aivan pakko vaivihkaa kurkata tarkastamaan että kaikki on ok ( ja että vauva liikahtaa edes vähän, apua! :D) Vaunulenkeillä vähintään siis 10minuutin välein on kurkistettava vaunuihin!
2. Vaikka kuvittelisi ettei omaa aikaa voi olla liikaa, tulee pientä kuitenkin kova ikävä jo parin tunnin päiväunien aikana! Ja se nyt vasta on epäilyttävää jos vauva nukkuu ”liian kauan” eli vaikkapa nyt päivällä jopa 3h.
3. Ennakkoon oli kuvitellut, että itkevään ja huutavaan vauvaan menisi hermo. Kai jotkut hormoonit kuitenkin pitävät huolen siitä että tuo itku ja kiukuttelu eivät nosta äidin verenpainetta! Pakko myöntää että pari kertaa alkoi sairaalassa epätoivo hiipiä kun tuntuu ettei mikään tuo helpotusta tuohon harmitukseen, mutta tuossa vaiheessa nyt ei vaan voi menettää hermojaan. En toisaalta osaa sanoa millaiset ne fiilikset voivat olla siinä vaiheessa kun ei ole nukkunut silmäystäkään useaan yöhön ja vauva itkee tuntitolkulla! (Koputtaa puuta)

 kuva täältä
4. Edelleen iskee välillä pelko siitä että ”vauva menee rikki” tai mitä jos saan jonkun sairauskohtauksen tai liukastun tai horjahdan ja pudotan vauvan? Toisaalta melko epätodennäköistä… 
5. Edelleen tulee tuijotettua vauvaa, oli tämä sitten hereillä tai ei. Vauva on aktivoitunut nyt varsinaiseksi tuijottelijaksi  ja välillä vaan tuijotellaan toisiamme. Tai sitten tuijotan vauvaa kun tämä nukkuu. Yleensä iltaisin siis sängyssä. Samalla kun yrittää usein katsoa telkkaria, mutta usein siihen ei oikein osaa keskittyä kun katsoo jotain aivan muuta 😀

6. Päivät pitkät kun lässyttää kotona vauvalle, alkaa jo epäilemään että osaako kohta enää edes normaalisti puhua! 
Puhumattakaan siitä, että tässähän on erikoistumassa varsinaiseksi multitaskingin superammattilaiseksi. Kaikki hommat kun täytyy tehdä aina supervauhdilla ja niitä hommia kun riittää, se kun nyt vielä edes muistaisi kaiken..

6 vastausta artikkeliin “Tutuksi tulleita "mammatapoja"”

    1. Hyvin suhtautuivat, toinen ei tunnu vieläkään oikein tajuavan, toinen sitten taas on tosi kiinnostunut ja "isosiskomainen", kokoajan haluaa tarkastaa mitä vauvalle kuuluu haha 😀

  1. Ihana lukea näitä mammakuulumisia 🙂 teillä tuntuu arki sujuvan mukavasti

  2. Ensimmäinen mitä oppi kun mies lähti takaisin töihin oli järkyttävän nopeessa temmossa syöminen! 😀 Meillä likalla on ihan kun joku aisti et aina kun äiti syö tai meinaa syödä niin tulee kakka, nälkä tai harmistuskiukku 😀

Vastaa käyttäjälle Iines Aaltonen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.