Mietteitä kotielämästä ja arjen kiireestä

Viime viikolla sain melkoisen spurtin lenkkeilyn suhteen, eli kovin vauhdikkaissa merkeissä lähti nämä liikunnat käyntiin. Reippailla kävelylenkeillä tuli spurttailtua nimittäin viime viikolla yli 26km viidessä eri erässä!! 😀 Muutoin käytiin reippailemassa vaunujen kanssa, mutta eilen lähdin sitten koiran kanssa tunnin megareippaalle kävelylle. En malta odottaa sitä kun pääsee juoksemaan kunnolla! 
Mulle sattui nimittäin koominen kommellus jalalle kuukausi takaperin.. Mulla on siis vieläkin jaloissa jotain rasitusvammaa siitä kaikesta ”ylipainosta”, joka viimeisellä kolmanneksella koetteli. Yritin jokatapauksessa kuukausi takaperin eräänä päivänä päästä ylös siitä mun upeasta aurinkotuolista meidän pihassa, kun toinen jalka jotenkin lipesi ja taittui. Olin kertakaikkiaan niin painava, ettei omat jalatkaan enää jaksaneet kannatella 😀 
Tuo jalka on siitä asti välillä oireillut ja jalka kipeytyy varsinkin jos yrittää ottaa juoksuaskelia, kävellessä ei onneksi. Voitte kuvitella, että on tosiaan ihan mukava juttu olla taas oma itsensä tämän kehon suhteen. Puntarilla en ole käynyt nyt aikoihin, koska meillä ei kotona semmoista ole, joten tällä hetkellä ei ole hajua miten nuo kilot ovat jatkaneet karisemista. Väliäkö tuolla nyt edes on, synnytyksestähän on vasta 3 viikkoa aikaa, mutta kyllä mielenkiinnosta täytyy seuraavalla neuvolakerralla käydä puntarissa. Viimeksi parisen viikkoa sitten oli jokatapauksessa n. 12kg lähtenyt veks niistä vajaasta karttuneesta 20 kilosta.

Selfie parin viikon takaa 😀 

..jolloin puin ensimmäistä kertaa noin puoleen vuoteen farkut jalkaan! Tosin nuo vaatekaappini kaikkein löysimmätkään farkut eivät mahtuneet kiinni kun lantio ei vielä ole palautunut, mutta täytyy tällä viikolla testata jos onnistuisi jo. Ihana kyllä pukeutua ”normaaleihin vaatteisiin”!

Mun on kyllä myönnettävä, kuinka yllättynyt olen siitä kuinka paljon tässä vauva-arjessa saa loppupeleissä aikaan ja hoidettua asioita. Olinhan kuvitellut alkuunsa, ettei aikaa ole mihinkään ja kaikki kotityöt seisovat. En voi kiistää etteikö vauvanhoito olisi ympärivuorokautista hommaa ja eipä tuo pikkuinen loppupeleissä enää nuku läheskään niin paljoa kun ensimmäisinä viikkoina vaan nimenomaan haluaa olla paljon sylissä ja lähellä. Otettiin viikonloppuna käyttöön leikkimatto, jolla poika tykkää tyytyväisenä köllöttää jopa yli puoli tuntia ihan vaan ihmetellen kaikenlaista. No mutta takaisin aiheeseen.. Päiviähän on aivan mahdoton mennä ennakkoon suunnittelemaan ja kotihommat sun muut on tietysti hoidettava silloin kun bebe nukkuu. Ja saahan viikonloppuisin ja iltoisin luonnollisesti paljon enemmän aikaan kun meitä on se kaksi aikuista täällä kotona.

Sanoisin kuitenkin silti, että vaikka työelämässä tulikin nukuttua pitkiä ja katkeilemattomia yöunia, eikä tarvinnut ympäri vuorokauden vastata pienen ihmisen tarpeisiin olin silloin kyllä huomattavasti kiireisempi ja väsyneempi työpäivien jäljiltä. Itseni tämä vauva-arki on siis yllättänyt lähinnä näin päin, energiaa kyllä riittää vaikka tuleekin nukuttua öisin aikalailla yhteensä se max 6h kun öisin ruokaillaan 2-4 erässä ainakin tunti. Päivisin en ole itse nukkunut kertaakaan. Nyt ennättää jopa pitää kotia pystyssä ja päivittää blogiakin. Tietty kaikki tuo vaatii oikeasti sitä multitaskingiä ja ripeyttä, sata asiaa täytyy nimittäin saada hoidettua siinä vaiheessa kun vauva päivällä nukahtaa niille tunnin päikkäreille. Kyllä siinä välillä sydän pampaten täällä hiihtelee ympäriinsä tekemässä asioita. Ei myöskään toivoakaan, että olisin työpäivien jälkeen jaksanut lähes jokapäivä raahautua tunnin lenkille, mikä on siis meidän todellinen arjen luksusmomentti päästä liikkumaan!
Ja en todellakaan tarkoita, että heivaisin täällä vauvan tuntikausiksi kehtoon yksikseen ihmettelemään päivittäessäni blogia tai muuta askaretta, kumman hyvin saa kirjoitettua postauksia kännykällä esimerkiksi imettäessä tai hoidettua hommia vauva sylissä. Suurimman osan hommista saa kuitenkin hoidettua hienosti vauvan nukkuessa, eikä niihinkään tuntitolkulla mene aikaa kun pyrkii pitämään kodin edes jonkunlaisessa järjestyksessä. Mutta tietty kyllä sitä hommaa aina riittäisi ja päiviäkin on erilaisia, välillä ei ehdi paljoa mitään ja välillä vaikka mitä. Tai onhan sitä usein semmoinen olo, ettei saa läheskään kaikkea tehtyä mitä oli suunnitellut, mutta yllättävän paljon kuitenkin! Onhan tässä siis hurjasti puuhaa, muttei ehkä sillä mitalla mitä olin villeissä kuvitelmissani ajatellut. Ehkäpä syy onkin juuri siinä kuinka erilaista kiirettä tämä on, ei nimittäin samalla tavalla stressaavaa kun se työelämän kiire.

Onhan eroja varmasti vauvoissakin ja ehkä itse vaan olen päässyt helpolla, sitä en tiedä? Voin kyllä täysin rehellisesti sanoa, että kertaakaan ei ole tullut esimerkiksi yöllä ruokailemaan herätessä semmoinen olo, että ei tätä jaksa. No mutta, pakkohan se silti on vaikka niin ajattelisikin 😀 Paljon helpompaa tämä jokatapauksessa ainakin toistaiseksi on kun olin kuvitellut ja tykkään aivan mielettömästi olla kotona. Toisaalta sitten mies taas kauhistelee kuinka ei itse tästä yksin selviäisi ;D

Arjen pientä luksusta on nykyään esimerkiksi hyvä lounas! Viime viikolla alkoi sadepäivänä tehdä aivan älyttömästi mieli sushia ja kävinkin sitten kipasemassa sushilounaan. Nam!! Sama juttu oli myös lauantaina kun haettiin kunnon sushimätöt kotiin. Eilenkin olisi tehnyt niin kovasti mieli.. Nyt pakko pitää pieni paussi näistä 😀

Nyt aletaankin sitten suunnittelemaan meidän viikkoa kun aamupuuhat pois alta. Aurinkoista maanantaita!

2 Replies to “Mietteitä kotielämästä ja arjen kiireestä”

  1. Pakko sanoa, että näytät tuossa ekassa kuvassa entistäkin kauniimmalta! Oikein hehkut äitiyden onnea. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *