Stressi vauvan kanssa ei kannata

Ensimmäisten kolmen vauvan kanssa vietetyn viikon jälkeen alkoi huomaamaan kuinka luonnostaan kaikki alkoi babyn kanssa sujumaan, eikä ole ollut kaikesta viime viikkoina enää läheskään niin hysteerisen peloissaan kun aikaisemmin. Ensimmäisinä päivinä kun pelkästään vauvan nostaminen syliin pelotti ja nyt sekin tietysti tulee aivan luonnostaan sen kummemmin ajattelematta.  Muutenkin kuvittelin olevani aivan hysteerinen äiti, joka kuskaa vauvan lääkäriin pienimmästäkin näpystä ja desinfioi käsiään vartin välein. Olen melko yllättynyt kuinka rennosti kuitenkin on suhtautunut kaikkeen eikä mennyt mukaan mihinkään panikointiin. Hemmetti, jos joku teiniäiti pärjää yksinään, niin enköhän minäkin tästä hommasta hyvin suoriudu! 😀

Itse olen todennut, että vauvan kanssa on turha ottaa asioista ennakkoon turhaa stressiä, koska ikinä ei voi tietää kuinka hommat sujuvat tai minkä luonteinen vauva sieltä nyt sitten tupsahtaakaan. Pyrin muutenkin suhtautumaan uusiin asioihin mahdollisimman positiivisesti, koska niiden etukäteen jännittäminen aiheuttaa aivan suotta turhaa stressiä joka nyt useimmiten on aivan turhaa! Itse stressasin talvella kuukausikaupalla vauvan ”pienikokoisuuden” kanssa, jonka vuoksi juostiin tosiaan useampaan otteeseen niissä kontrolliultrissa, yksityisellä ja kromosomitestissäkin. Vauvan reisi- ja olkaluut kun mitattiin rakenneultrassa ”liian lyhyiksi” viikkoihin nähden (eli puhuttiin jostain millimetrin osista), josta lähti käyntiin ihan kamala paskamyrsky siitä, että onko meidän vauvalla nyt sitten joku kehityshäiriö. Jälkeenpäin ahdistaa miettiä kuinka hanakasti meille yritettiin tarjota lapsivesipunktiota, joka on luotettavampi kun valitsemani vaaraton NIPT. Lapsivesipunktiossa kun on aina keskenmenoriski, joka siis meidän tapauksessa olisi ollut huomattavasti suurempi kun riski siitä että jotain oikeasti on pielessä. Varsinkin kun kaksi erikoislääkäriä yksityisellä olivat sitä mieltä, ettei mitoissa ole tasan mitään outoa, kunnallisella sitten taas kytättiin niitä taulukoita ja jaksettiin jauhaa mahdollisesta poikkeamasta. Todellisuudessa vauva vaan taisi olla aiemmin luultua nuorempi, syntyihän poika varmasti siksikin yliajalla.

Siinäpä tuli itkettyä monet itkut talvella, kunnes sitten kontrolliultrissa kerta toisensa jälkeen todettiin, että vauva nyt vaan on symmetrisesti pienikokoinen ja syntymäpainoksi veikattiin 2,7 kiloa. Loppupeleissähän vauva painoi kuitenkin 3,3kg (vaikkakin kaksi viikkoa yli lasketun), joten taas nähtiin kuinka tuo ennakkoon stressaaminen vain oli haitaksi, koska aivan metsään mentiin kaiken suhteen 😀 Itse kun loppuun saakka olin satavarma, että jos vauva on mitattu säännöllisesti ultrassa, voidaan ainakin painon suhteen olla varmoja jos jonkun. Mutta ei!

Tuon odotuksen stressin jälkeen en jaksanut enää kantaa muista asioista huolta, kuten nyt vaikkapa synnytyksestä tai imetyksestä. Loppupeleissä synnytys olisi varmaan mennyt vielä enemmän ”mönkään” jos olisin ollut jo valmiiksi jossain tiloissa sen suhteen. Saati sitten se imetys, jos olisi jo heti alkuun asennoitunut siihen ettei se tule onnistumaan. Kuulin nimittäin tosi monilta ennakkoajatuksia, että ”jossei se onnistukaan” tai ”se on sitten kuule alussa todella hankalaa ja kivuliasta!”, hemmetti eihän tässä maailmassa mikään ole helppoa ensimmäisillä kerroilla, mutta jos useimmat sen oppivat niin miksen minä myös? Ja hyvinhän se sujui pienistä alkukankeuksista huolimatta kun asennoitui
niin, ettei tässä nyt ole muuta mahdollisuutta kun saada homma
pelaamaan. Tietysti löytyy aina niitä, keillä nyt vaikkapa imetyksen suhteen on oikeita ongelmia kuten vaikka maidon riittävyyden suhteen, eikä kiinni siitä ettei pinna enää riitä opetteluun.

Myös vauvan nukkuminen on varmasti asia jota jännitetään ennakkoon. Entäs jos vauva ei nuku ollenkaan? Kuinka me pärjätään? Tämä nyt on niin vauvasta kiinni, mutta ainakin toistaiseksi meille on siunattu ihan hyvin nukkuva baby. Alussa tietty herättiin 1-2h välein ja välillä edelleen, mutta tuo lienee melko normaalia enkä jaksanut alkuun siitäkään kehittää mitään draamaa. Nyt olen huomannut, että mitä enemmän vauvaa syöttää, sitä paremmin se nukkuu ja vähemmän itkee. Useinhan se huutava pikkuvauva on vain nälkäinen! Muutenkin koko äitiys ja vauvaelämä on ollut huomattavasti helpompaa kun olin alkuun ajatellut. Kai olin sen suhteen asennoitunut pahimman skenaarion mukaan, jolloin ei ainakaan olisi tullut mitän yllätyksiä ainakaan huonompaan suuntaan. Onneksi kuitenkin näin!
Eiköhän tässä saa vielä vaikka mistä asioista pientä kriisiä aikaan, mutta jatkossakin yritän suhtautua mahdollisimman avoimin mielin näihin vauvajuttuihin. Nyt kun tarvitsee näitä omia voimia muuhunkin kuin turhista asioista stressaamiseen 😀

14 Replies to “Stressi vauvan kanssa ei kannata”

  1. Kivoja ajatuksia 🙂 Ja kun äiti on rento, ottaa vauvakin varmasti rennommin <3 Hienostihan teillä menee! Ihanaa päivää 🙂

  2. Mä niin samaistuin tähän tekstiin. Mun 1,5-vuotiaan paino arvioitiin kans ennen syntymäänsä n. 2,5 kg pintaan, jonka vuoksi synnytys käynnistettiinkin keinotekoisesti ennen laskettua aikaa, koska paino ei kuulema näyttänyt minun kohdussani kehittyvän riittävän korkeaksi( tuli siinä koettua samalla kans ensimmäinen paskamutsi-fiilikseni, kun en kerta osannut lääkärin mielestä kasvattaa lastani oikein edes kohdussani :D), mutta niinpä sieltä vaan syntyi 3,4 kiloinen 9 pisteen vauveli vailla merkkiäkään mistään terveydellisestä tai kehityksellisestä ongelmasta. Tuntuu hassulta miten nuo terveydenhuollon ammattilaiset uskovat niin sokeasti noihin mittareihin, vaikka tietävät ettei niillä mitään tarkkoja mittaustuloksia voida saada aikaan 🙂

    1. Oho, sulla heitti jopa kilolla! Aika outoa kyllä että noin merkittävä poikkeama siitä tutkitusta :O On se kyllä outoa ja varsinkin kun kerta toisensa jälkeen mitataan ne pienemmät mitat, miettii jo ettei sitä vaan voi saada virheellisiä mittoja noin useasti, eri asia jos kerran tehtäisiin kokoarvio! Muutenkin sai niin kamalan stressin noista aikaan 😀 Onneksi tosin turhaan meillä kummallakin!

  3. "Ensimmäisten kolmen vauvan kanssa vietetyn viikon" Hih. Ja anteeksi. Pilkun viilaaja olen, tiedän 😀 -K

  4. Kyllähän se niin on, että vauva vaistoaa, jos itse stressaat asioita. Eli kun asenne on se, että kaikki menee hyvin, niin kyllähän se yleensä näin sitten meneekin! Ja tuosta imetyksestä yms.: kuinka vanhoja me ihmiset olemmekaan? Tuhansia vuosia ollaan vauvoja imetetty, niin miksei se nyt onnistuisikaan?

    Hilpeitä hetkiä,
    Matikka

    1. Näinhän se menee! Tulikin mieleen tuosta kommentista, että mitäköhän vauvoille on ennenmuinoin syötetty kun imetys ei ole onnistunut ? 😀

  5. Ymmärsinkö joatain vanhemmasta nimipostauksests oikein, että pähkäilet vielä aiotko paljastaa pojan nimeä ollenkaan? Edes sitten kun hänet on ristitty? 😀

    1. Juu pähkäilen vielä, aluksi tuntui etten halua kaikkea vauvasta paljastaa kun kuvatkin ovat jo pyörineet täällä. Saa tosiaan nähdä 🙂 Ihan enintään etunimen paljastan.

  6. Kiva että kirjoitit tästä aiheesta, tuo toivoa tulevaan :D. Meillä LA marraskuun alussa ja tosi moni, kuten rakas siskoni, jaksaa jauhaa miten se vauva-arki ensimmäisen kolmen vuoden ajan on yhtä helvettiä. Minä ja mieheni taas yritetään ajatella positiivisesti, muutenhan tässä rupeaisi kaduttamaan!
    Meidän odotuskuulumisia löytyy täältä:
    http://www.lily.fi/blogit/mina-0

    1. Kävinkin kurkkimassa ja kommentoimassakin, tosi kiva blogi! 🙂 Ja tosiaan, stressi on kyllä semmoinen odottajien riesa, varsinkin ensimmäisen vauvan kohdalla. Nyt jälkeenpäin on kyllä huomannut kuinka paljon vähemmällä stressillä olisi säästynyt, joten relax! 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *