Ristiäismietteitä

Eilen vietimme pienen ristiäisiä kauniissa Oulunkylän vanhassa puukirkossa. Lisäilen kuvia myöhemmin, kunhan saan ne ystävältä. Itse en nimittäin juhlahumussa paljoa kuvia ehtinyt nimittäin napsimaan. Poika kitisi vähän kun pääsimme kirkolle ja pelkäsin jo, että koko toimitus menee railakkaasti vauvan ja papin huutaessa kilpaa, mutta heti toimituksen alkaessa poika hiljeni tyystin ja olikin sitten niin nätisti hymyillen kummin sylissä koko homman ajan.
Alunperin mietimme, että pidämmekö ollenkaan kristillisiä kastajaisia vaan ainoastaan pelkät nimiäiset, eli paperit maistraattiin ja pienimuotoiset kakkukahvit kotona. Toinen vaihtoehto oli pitää kirkkotoimitus ihan vaan oman perheen ja kummien kesken, kahvittelu sitten myöhemmin erikseen. (Toisaalta meillä oli vieraina muutenkin ainoastaan kummit puolisoineen, sekä ihan vaan lähimmät sukulaiset, eikä edes siis lähimpiä ystäviämme kummeja lukuunottamatta.. 40 neliöön kun  ei ihan kamalasti mahdu ja halusimme pitää juhlat mahdollisimman pienimuotoisina.)

Kuulumme itse kuitenkin molemmat edelleen kirkkoon, joten olisi ollut varsin epäsopivaa olla kastamatta lasta, ellei olisi itse samalla eronnut kirkosta. Vaikken itse koekaan kirkon olevan mitenkään erityisemmin läsnä elämässäni, en myöskään ole koskaan nähnyt sen suurempaa syytä erota kirkosta tai koe mitenkään ongelmaksi maksaa kirkollisveroa, meneehän sekin raha kuitenkin hyvään tarkoitukseen, esimerkiksi erilaisen kerhotoiminnan järjestämiseen ja muihin harrastusaktiviteetteihin, joista varmasti pienikin tulee hyötymään. 

Ongelmana meillä oli lähinnä, että neljästä kummistamme yksikään ei kuulunut enää kirkkoon ja kirkkohan vaatii ainakin yhden kummin, joka on kastettu ja konfirmoitu. Eli lähellä oli, että olisimme tosiaan joutuneet jättämään nuo varsinaiset ristiäiset sikseen, kunnes yksi kummeista liittyi takaisin kirkkoon. Pakko sanoa, että tuo yhden kirkkokummin sääntö on kyllä naurettava, varsinkin kun nykyään vähintään jokatoinen eroaa kirkosta ja miettii kuinka hankalaksi tuo on jotenkin tehty. Mitäs jos joku ei haluaisi lainkaan kummeja, sittenhän lasta ei voitaisi käytännössä lainkaan kastaa?

Toissailtana pieni ei millään tahtonut nukahtaa. Yleensä nukutan pojan makkarissa viereen siihen saakka, kunnes toinen on jo todella uninen ja siirrän siinä vaiheessa omaan kehtoon nukahtamaan kunnolla ja heiluttelen kehtoa hetken itse katsoessa telkkaria. Perjantaina poika kuitenkin selvästi aisti, etten jäänyt itse nukkumaan viereiseen sänkyyn vaan menin olohuoneeseen vielä jatkamaan iltaa, eikä suostunut nukahtamaan vaan halusi menoon mukaan! Tai sitten vaan jännitti tuleva juhlapäivä 😉

En muista milloin olisin viimeksi meikannut niin perusteellisesti, että olisin laittanut ihan värillistä päivävoidetta, aurinkopuuteria, luomiväriä ja jopa ripsiväriä alaripsiin! Johan näytti kertakaikkiaan erilaiselta 😀 Ja hei! Föönasin ja kiharsin hiuksetkin muotoiluraudalla, piti ihan kaivaa kaapin pohjalta mun Cloud 9, koska en ollut käyttänyt sitä oikeasti yli vuoteen. Aikamoinen operaatio ja miettii, että ennen ehostauduin näin töihin jokaikinen päivä 😀

Ja kynnet kuntoon. Tuo Lumenen nuderoosa sävy 12. Teeruusu on ihana! Tuon sävyinen geelilakkaus olisi täydellinen seuraavaksi 🙂

Vaikka pienokaisella onkin nyt nimi, ei ainakaan toistaiseksi osata kutsua poikaa sillä vaan lähinnä samoilla lempinimillä kun tähänkin asti. Pieni, kulta, poika, rakas, nonparelli, nomppis.. Mitä näitä nyt on. Kuulemma siihen kuitenkin menee hetki että nimeen tottuu, eipä kai noista lempinimistä siitä huolimatta eroon pääse! 🙂
Ps. Muistakaa, että Zalandolla vielä tänään synttäritarjouksena tuo -10% alennus kaikesta. Alennus tulee koodilla BDAY358F ja Zalandolle pääset tästä!
Sisältää kaupallisen linkin.

10 vastausta artikkeliin “Ristiäismietteitä”

  1. Muakin nimi kamalasti kiinnostaisi:) toivottavasti oli mukavat juhlat! Teittekö itse tarjottavat vai tilasitteko jostain? 🙂

  2. Kyllä sille kummin kirkkoon kuulumiselle on ihan perusteet jos haluaa lapsen kristilliseen uskoon kastaa kun kummin tehtävä on oikeasti ohjata lasta ja auttaa vanhempia kasvattamaan lasta uskossa.

    1. No juu, mutta eihän se nykypäivänä oikeasti useinkaan niin enää mene.. Tai en itse ainakaan tunne ketään, jonka kummit ihan oikeasti olisivat osallistuneet siihen uskossa kasvuun. Eivät edes omani. Ja tosiaan, mikäli joku ei jostain syystä löytäisi lapselleen kummeja, niin tällöinhän lasta ei siis edes voisi kastaa kirkon jäseneksi kaiken järjen mukaan 🙂

Vastaa käyttäjälle Anonyymi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.