Tuittupään kanssa ihmisten ilmoilla

Eilen meillä oltiin niin itsepäistä poikaa ettei mitään rajaa! Ehdin jo kehuskella kuinka kiltti pikkuinen on ollut koko päivän, käytiin nimittäin viimeinkin työpaikallani moikkailemassa vauvan kanssa ja pieni oli niiin kiltisti. Illalla se väsykiukkuilu taas alkoi ja jossain faceryhmässä itseasiassa tulikin vastaan, että monilla muilla on ollut viikoilla 6-8 juurikin samanlaista kiukuttelua! No mutta onneksi kuitenkin melko pientä kiukuttelua verrattuna siihen mitä se oikeasti voisi olla, heh. Muutenkin varmaasti ohimenevä juttu! Pakko sanoa, että on poika ainakin isäänsä tullut. Eilen nimittäin makoili sitterissä mun tehdessä ruokaa ja oli selvästi niiin kovin väsynyt silmien lupsuessa kiinni, mutta kovin sinnikkäästi silti yritti pysyä hereillä. Haha! Aikamoinen tuittupää kun ei kertakaikkiaan vaan malta nukahtaa vaikka kuinka väsyttäisi.
En varmaan ole kertonutkaan, mutta meidän poika vihasi ensimmäisen kuukauden hoitopöydällä oloa ja vaipanvaihtoa. Aivan megalomaaninen huuto ja itku tuli aina kun oli kyseinen operaatio edessä. Nyt muutaman viikon aikana tähän on tullut kuitenkin muutos ja nykyään hoitopöydällä on niin kovin kivaa! Lisäksi naurattaa kovasti kun äiti joutuu vaihtamaan kakkavaippaa 😉 Onneksi näin päin, pelkäsin jo että hoitopöytä on lopullisesti pelkkää huutoa!

Tiistaina oltiin vauvan kanssa
ensimmäistä kertaa keskustassa varsinaisesti kiertelemässä kaupoissa.
Tätä ennenhän käytiin viime viikolla Jumbossa shoppailemassa (tosin ei
siis edes ostettu mitään :D), joka meni superhyvin pienen nukkuessa
vaunuissa. Ainiin ja Jumbossa on näköjään vielä aikamoinen
”lastenhoitohuone”! Ei tosin käyty sisällä siellä vaan lähinnä edustalla
tiirailemassa vessaa etsiessä 😀 No jokatapauksessa, yksi juttu mikä on
täysin totta vauvan kanssa on se että lähtö minne tahansa kestää aina
ikuisuuden. Oltiin aivan varmoja, että ehdimme pojan kanssa keskustaan
viimeistään kahdeksi ja tehtiinkin kaikki päivän hommat ihan
supernopsaa. No, aina tulee jotain! 
Lopulta
olimme sitten ennen kolmea keskustassa kun myöhästyttiin juuri
edellisestä sporasta ja bussista kun lähtö yllättäen kesti. Keskustassa
bebe alkoi tietysti melkein heti raivota ja jouduttiin sitten
raahautumaan Stockan syövereihin syömään pullosta joka oli tankattuna
mukaan. Ainut asia joka itseäni ahdistaa ja pelotti etukäteen, on juuri
se että vauva alkaa itkeä tai muuten vaan saa raivarin ihmispaljoudessa, yritäpä siinä sitten päästä huutavan lapsen ja vaunujen kanssa kanssa
ruuhkaisella Espalla hitaasti kävelevien ihmisten välistä kiireellä johonkin
rauhalliseen paikkaan. No mutta, ehkäpä siihenkin pikkuhiljaa tottuu!
Tai sitten tämä pari viikkoa kestänyt kiukuttelu vaan ajanmittaan menee
ohi, toivon tätä jälkimmäistä 😀

Laitoin tänä vuonna pitkästä aikaa chilejäkin kasvamaan! Tosin mitään satoa ei kyllä täksi kesäksi ehdi tulla 🙂
Eräs juttu joka itselleni tuli jotenkin yllätyksenä (tai en itseasiassa
ollut tätä edes sen koommin miettinyt) oli se kuinka paljon keskustassa
oikeasti tarvitsee muiden ihmisten apua vaunujen kanssa juuri ovien
kanssa, tietty myös välillä sporaan tai bussiin nousun yhteydessä. Ja
kuinka ystävällisiä ihmiset ovat! Itsekin luonnollisesti olen auttanut
aina vaunuporukkaa pitämällä ovia auki, mutta pakko sanoa että vieraat
ihmiset ovat kyllä yllättävän avuliaita tämän suhteen, varsinkin kun
olen itse melkoinen jäärä ja yritän viimeiseen asti päästä yksin niistä
ovista sisään tai ulos. Tiistaina joku kauempana penkillä istuva vanha
pappa huusi Stockalla aivan raivona, että ”auttakaa nyt hemmetti joku”
kun yritin itse ominpäin selviytyä ovista ulos, hahha 😀
Kivaa torstaita!!

3 vastausta artikkeliin “Tuittupään kanssa ihmisten ilmoilla”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *