Voisiko joku pysäyttää ajan?

….koska päivät hujahtavat ohi niin mieletöntä vauhtia. Ja kaikkien näiden blogivuosien jälkeen olen muuten edelleen maailman surkein keksimään otsikoita! 😀 Se otsikkogeneraattori olisi edelleen melko kova sana!

Eilen meillä oli taas päivä aikamoista hullunmyllyä. Nousin ylös jo ennen seiskaa (ja tänään itseasiassa myös), nopsat aamutoimet ja pika-aamupala. Jo puoli ysiltä nappasin beben kantokoppaan ja kipaistiin salille tekemään aamutreeni, kuten jokunen saattoi insasta (@iines)  ja snapistä (wp_aaltonen) bongata. Oltiin puolet ajasta salilla kahdestaan, aikalailla puolet treenin ajasta napero muutenkin nukkui ja sitten puolet ajasta ihmetteli tyytyväisenä. 

Aikaisemmin ollaan pari kertaa otettu vauva matkarattaissa salille nukkumaan päiväunia ja loistavasti menee! Ainakin omaan korvaani kuulostaa pieneltä tekosyyltä, että vauva olisi este treenaamiselle. Toki voi monella ajan puolesta näin ollakin, mutta itse liikun 95% ajasta juurikin vauvan kanssa. Vaunuillen, kotijumpilla ja nyt salilla. Tietysti kovin ruuhkaiselle salille en vauvaa kantaisi mukaan ja täytyyhän sieltä muutenkin livahtaa kotiin heti mahdollisen kiukun iskiessä, mutta tähän mennessä on kaikki mennyt oikein kivasti. Ja edelleen, se on meille asia johon vaan järjestetään aikaa vaikka nyt sitten jäisi sinä päivänä tiskit tai pyykit laittamatta. Ne ehtii myöhemminkin! Jollekulle toiselle saattaa pyykkivuoren selättäminen olla prioriteetti numero yksi, meillä se taas on ehdottomasti se liikunta joka pitää mielen virkeänä.
Heitettiin vielä reipas tunnin vaunulenkki koira mukana, siitä kotiin suihkuun ja kokkailemaan lounasta, jonka jälkeen suunnattiin keskustaan treffaamaan erästä ystävääni. Eilinen oli siis melko TTT eli  toiminnan täyteinen torstai, mutta eipä ainakaan käy aika pitkäksi. Nyt ollaankin joinain päivinä ehditty ruokailupuuhien ohella myös vihdoin katsomaan Netflixistä sitä OITNB:n viimeisintä tuottista. Olen ihan pulassa mitä katson sitten kun nuo loputkin jaksot on koluttu. Netflixiin kestää aina ikuisuuden tulla mitään uutta hyvää katsottavaa! Breaking badistähän pitäisi huhun mukaan olla tulossa uusi tuottis, saa nähdä milloin!!

Vielä en ole ehtinyt kyllä ikävöimään takaisin töihin, mutta eihän tässä olekaan oltu kotona kun vajaa 5kk. Tai siis apua, tajusin juuri että sehän on melkein puoli vuotta!! Voipi olla, että viimeistään vuoden kotonaolon jälkeen alkaisi kipeästi ikävöimään aikuisten parissa työskentelyä, mutta saapi nähdä kuinka käy. Kun nyt tällä hetkellä ajattelee, niin pääsisihän sitä melko helpolla kun tästä marssisi aamuisin töihin ja antaisi lapsenhoidon jonkun toisen käsiin. Toisaalta taas työelämä on toisella tavalla stresaavaa. Hankala aihe oikeastaan, koska työ- ja kotielämä ovat niin erilaisia eivätkä oikeastaan kovin helpolla verrattavissa! 
Ainakin omasta mielestäni kotona olo on kuitenkin näistä kahdesta se ”helpompi” ja vähemmän stressaavampi vaihtoehto. En ole oikeastaan ikinä ollut yleisellä tasolla näin aikaansaava ja energinen kun nyt kotiäiteillessä. Juuri tuli kyllä valiteltua sitä väsymystä, mutta pitkien työpäivien jälkeen oli väsymys usein kyllä aivan eri sfääreissä. Toisaalta on ehkä ollut itsessäänkin syyttämistä, esimerkiksi ylipitkiä työpäiviä tehdessä. Vasta vuoden-parin sisään tullut todettua, että ei se työ nyt ihan niin tärkeä juttu ole, että pitäisi antaa itsestään enemmän kun se henkinen kapasiteetti antaa myöten. Työ on työtä ja sinun elämäsi on se mitä eletään vain kerran, joten on tehtävä niitä juttuja jotka saavat sinut onnelliseksi! Ja kyllähän se äitiys itsessään palkitsee aivan eri tavalla, palkintona aikaisista herätyksistä on aina mukava päivä pikkuisen kanssa 🙂 Toisaalta en koe, että työhönpaluun lähestyessä alkaa millään tapaa ahdistaakaan. Tykkään kuitenkin olla töissä ja varsinkin asian ollessa ajankohtainen, on tuo työn tuoma vaihtelukin varsin tervetullutta.
Tästä työ/koti-aiheestahan oli joskus talven ja kevään nurkilla täällä keskustelua. Useimmat (varsinkin useamman kun yhden lapsen äidit) olivat sitä mieltä, että työssä pääsee helpommalla kun kotona ja jotkut taas tuumasivat, että yhden helpon vauvan kanssa oleskelu on ehdottomasti helpompaa kun työssä. Ehkäpä itse kuulun sitten niihin yhden helpon vauvan äiteihin, jos miettisi että tässä olisi vielä toinen vauva hoidettavana päivisin, niin voi olla ettei sinne kuntosalillekaan aivan niin sutjakkaasti enää lähtisi! 😉
Ollaanko siellä edelleen samaa mieltä tuosta ”yhden lapsen yhtälöstä”? Eli että vielä melkoisen helpolla pääsee kotona yhden vauvan kanssa, mutta kaksi käy jo tuplatyöstä?
Ps. Mun pitäisi alkaa pikkuhiljaa jo pistämään päivähoitohakemusta menemään! Apua! Ainakin Käpylän alueella on ilmeisesti melko pitkät jonot päivähoitoon, joten parempi olla ajoissa asian kanssa.
Pps. Aloin juuri ajatuksissani levittää Tommin partaöljyä kasvoihin kun pullo oli melko samanlainen oman kasvoöljyn kanssa. Että semmoista sitten! 😀 

12 vastausta artikkeliin “Voisiko joku pysäyttää ajan?”

  1. Lapsen kanssa pystyy kyllä tekemään kaikenlaista, mutta kun ne alkaa itse liikkumaan, ei salillakaan niin helppoa ole enää olla kuin pikkuvauva-aikana. No mutta sitten pitää vaan keksiä taas uudet tavat olla ja liikkua! Mullakin oli aika helppo vauva mutta nyt kun uhmaikä on hänellä alkanut olen sitä mieltä että on usein helpompi olla töissä kuin neuvotella koko päivää hänen kanssa kotona 🙂

    1. Juu se liikkumaan oppiminen kyllä tuo varmasti ihan todelliset haasteet ainakin tuon asian suhteen! Saa nähdä minkä ratkaisun sitten keksii vai pitääkö treenata vain iltaisin kun isä kotona pojan kanssa 🙂 Ja sitä uhmaikää odotellen, o-ouu! Tsemppiä 🙂

  2. Missä käyt salilla? Itse käyn tossa 24/7 Käpylässä mutta sinne ei viitsi vauvan kanssa lähteä.

  3. Olen ollut päiväkodissa töissä muutaman vuoden ja nyt kun omaa lasta pitäisi hoitoon laittaa niin sydän kyllä meinaa pakahtua. Vaikka välillä on tullut ikävä aikuista seuraa niin päiväkodin vilinä on vielä aika rankka paikka 1vuotiaalle joten olen ajatellut että on lapsen parhaaksi olla mahdollisimman pitkään kotona. Välillä oikeen yritän muistuttaa itseäni että nauti nyt vielä aamuista kun ei tarvii olla juoksemassa räntäsateessa töihin yms:) ihanaa vauva-aikaa teille!

    1. Onhan se kyllä varmasti ihan kamala tunne jättää oma pienokainen vieraille hoitoon ekoja kertoja! :/ Saa nähdä missä vaiheessa raaskii tuon oman hoitoon luovuttaa. Ihanaa syksyn alkua teille myös 🙂

  4. Hei!

    Miten teidän lentojen varaaminen Ranskaan onnistui? Tai oikeastaan ei se varaaminen, vaan varauksen muuttaminen niin, että saitten poitsun mukaan?
    Meille on 4vkn kuluttua syntymässä lapsi ja halutaan viettää joulu ulkomailla. Olin yhteyksissä supersaveriin, mistä oon aina varannu kaikki lennot, niin ne ilmoitti, että syntymättömälle lapselle ei voi ostaa lentolippuja. Ja mulle tuli heti mieleen kysyä sulta, kun teillä ne lennot oli hankittuna ennen syntymää, että miten saitte kaikki soviteltua ja tuliko minkä verran lisämaksuja yms. 🙂 Kiitos jos jaksat vastata, oli vähän sekava kysymys, mutta toivottavasti tajusit pointin.

    1. Moi ja ei ollut ollenkaan sekava! 😀 Me oltiin varattu ne lennot suoraan Finnairin kautta kun se oli "ilmainen" pistematka. Koitin jo ajat sitten lisätä vauvaa niille lennoille, mutta nekään ei voinut vielä ennen syntymää sitä lisätä, joten soitin sitten sinne heti kun babyllä oli nimi. Sen ja syntymäajan perusteella sitten saivat puhelimessa buukattua vauvan matkaan mukaan. Meillä ei maksanut mitään extraa, mutten tiedä olisiko joku pikkusumma tullut lisää jos olisi ollut normaali maksettu lento. Soita sinne supersaverille tai suoraan lentoyhtiöön sitten kun vaavi syntynyt/nimetty, varmaan teilläkin hoituu hyvin heti sitten! 🙂 Ja hei onneksi olkoon ihan superpaljon jo ennakkoon pienokaisesta <3

  5. Mun on pakko laittaa kommentti tähän. Me varattiin lennot norwegianilta ja kyselin heiltä juurikin samaa. He käskivät laittaa lasketun ajan ja nimeksi baby sukunimi eli siis esim. Vauva laakso. Tämä piti sitten soittaa ja vaihtaa kunhan kaikki oli tiedossa. Kantsii koittaa sieltä jos lennot saisi! ?

  6. On ollut ihana seurata näitä vauvapostauksia, sama elämänvaihe menossa 🙂 Teillä on ihana hymypoika <3 En voi yhtyä tuohon helppouteen mennä vauvan kanssa esim.salille. Aikaa olisi, mutta muuten… Minulla on nyt pari kuukautinen vauva ja se nukkuu tosi huonosti päiväunia, jää vaunulenkitkin lyhyemmiksi kuin haluaisin, kun ei vaan viihdy muuten niissä ja ei pysy pitkään unillakaan. Esikoinen, nyt kaksi vee, oli ihan samanlainen. Helpotti kyllä iän myötä. Ei sitä paljon salilla ehtisi tehdä, kun pitäisi lähteä pois. En jaksaisi siellä imetys-sylittelyrumbaa kuitenkaan harrastaa, menisi vaan sressaamiseksi. Olen nyt tehnytkin kotitreeniä ja kunhan tissivaihe aikanaan loppuu, niin palaan sitten salille, kun uskaltaa jättää vauvan isälleen. Nyt imee niin tiheään, ettei ehtisi varmaan kävellä edes sinne salille asti, kun ois jo kotia mentävä. Pulloa vältän viimeiseen asti, koska esikoinen mahdollisesti hylkäsi tissin sen takia ja nyt en halua ottaa riskiä, kun imetys sujuu nyt paremmin muutenkin. Pumpulle vieläpä herun huonosti. Tuohon kahden lapsen hoidon rankkuuteen tai helppouteen voin kommentoida, että eipä sitä osannut ite arvostaa, miten helpolla huonosti nukkuvankin esikoisen kanssa pääsi! Silloin oli muka NIIN vaikeeta…Nyt toisen saatuani vasta älyän, kun jo pitkät imetykset uhmaikäisen pyytäessä huomiota samalla, ovat melkoista luovimista, saati ulkoilu, kun kuopus ei viihdy kantovälineessä tai vaunussa kuin liikkeessä ja esikoinen haluaisi tietysti tutkia joka kiven ja risun 🙂 Pitää tasapainotella, että vanhempi saa huomiota ja pääsee ulos, mutta ettei vauvan tarvitse huutaa myöskään hätäänsä… Jollain kornilla tavalla tämä hektisyys sopii kuitenkin minulle, olen hyvä organisoimaan ja priorisoimaan, niin nyt saan käyttää avujani kotonakin 😀 Jos on elämäänsä tyytyväinen köllöttelijävauva, niin mikäs siinä mennessä, itsellä on toisenlaiset yksilöt. Esikoinen ei osannut keskittyä imemiseenkään muualla kuin kotona, muutaman kerran tulin itkien kaupungilta, kun ei onnistunut. Sitten pysyin lähinnä kotona, kerhoja lukuunottamatta. Ajattelin, että tämä vaihe menee nyt näin ja sillä selvä. Nyt kun lapsi on kaksi vee, niin pääsee jo vaikka minne! Onhan se ihanaa, että äidin syli ja tissi ovat tärkeitä, ehdin harrastaa kyllä kodin ulkopuolella myöhemminkin ja mies onneksi auttaa paljon. Meillä ei ole ulkopuolista apua, ei mummoja tai muita. Tuonkin kokeneena sanoisin kaikille omaa aikaa arvostaville, että en suosittele toista lasta, mikäli haluaa ite säilyttää harrastuksensa 😀 Tai sitten lapset suurella ikäerolla. Itsellä on hankalaa tuo raskaaksi tulo, niin piti vaan antaa olla mahdollisuus tulla, oli riski, etten tule raskaaksi enää. Olin onnekas ja tulin ja ikäero tuli sitten mikä tuli. Ite toivoin pientä eroa kylläkin, kotielämä oli jo ennen lapsiakin minun juttu, niin ei hirveästi elämä ees muuttunut sikäli, vaikka nyt onkin hankalampi minnekään lähteä.

    1. Kiva kun olet jaksanut seurailla ja aikamoinen tarina sulla kyllä! Ainakin on sun organisointikyvyille käyttöä! ;D Onhan ne lapset ehdottomasti erilaisia ja sekin vaikuttaa paljon siihen mitä voikaan tehdä. En itsekään ehdottomasti huutavan vauvan kanssa voisi lähteä treenaamaan, mulla on kuitenkin "onni" että baby nukkuu vaunuissa kerran päivässä pidemmät, eli tunnin päikkärit joka mahdollistaa lenkkeilyt. Eilen ei esimerkiksi ehditty lenkille, niin poika ei suostunut nukkumaan koko päivänä päikkäreitä 😀 Muuten ei ehkä tuo turvakaulalolla salillekaan onnistuisi, mutta ONNEKSI poika on usein juuri aamuisin hyvällä tuulella niin malttaa hetken olla tyytyväisenäkin jos heräisi kesken salien. En itsekään siis aivan helpolla pääse liikkumaan, mutta kun vähän ajoittaa niin hyvin hoituu! 🙂

Vastaa käyttäjälle Iines Aaltonen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.