Vauva ja hauvat, kuinka teimme tuttavuutta?

Tähän saakka olen saanut niin valtavasti kommentteja kysellen koirien sopeutumista vauvaan, kuinka homma on mennyt ja kuinka hoidimme tuon tutustuttamisen. Olen aina näihin vastaillut erikseen kommenttiboksin puolella. Nyt aiheesta toivottiinkin ihan postausta ja ehkä tosiaan hyvä niin, kun aihe vaikuttaa kiinnostavan kovasti. Tuleepa nyt käytyä läpi täällä ihan yleisesti 🙂
Itse en oikeastaan edes kamalasti jännittänyt sitä miten koirat suhtautuvat uuteen tulokkaaseen. Molemmat koiramme ovat luonteiltaan kovin erilaisia ja koska tunnemme molempien luonteet kovin hyvin, emme edes ajatelleet että kumpikaan voisi suhtautua millään tapaa vihamielisesti vauvaan. Tietystikään koskaan ei voi olla varma, varsinkaan kun kumpikaan koirista ei ollut aikaisemmin ollut pikkulasten saati sitten vauvan kanssa tekemisissä. Terveellä järjellä kuitenkin pääsee pitkälle, enkä esimerkiksi itse alkuun jättänyt koiria vauvan kanssa kahdestaan edes hetkeksi.
Tuo tutustuttaminen uuteen tulokkaaseen hoitui siis heti sairaalasta kotiuduttua. Molemmat koirista saivat varovasti omaan tahtiinsa nuuhkia pikkuista aina hetken, emme pakottaneet näitä koiran lähelle vaan kaikki sujui aikalailla hauvojen oman mukavuusrajan puitteissa. Olivatpa kyllä melkoisen ihmeissään pienestä nyytistä! Bixu on koiristamme ehdottomasti enemmän hoivaajatyyppiä ja aivan mahdoton nuolemaan kaikkia ja kaikkea. Olimmekin varmoja, että B yrittäisi ottaa pojan omaksi suolakivekseen, mutta todellinen yllätys olikin kun Maui osoitti suurempaa kiinnostusta vauvaan! Halusi olla jatkuvasti vieressä vartoimassa ja kurkkimassa mitä vauvalle kuuluu. Selvästi siis todella ylpeä isosisko 😉

Kivasti tuo Karhu Bixun kourassa 😀

Yritimme vauvan tulon jälkeen pitää kotona kaikki mahdollisimman ennallaan. Pahin tietysti olisi, jos heti samaan syssyyn vauvan kotiuttamisen kanssa alkaisi kieltää asioita koirilta tai keksiä rajoituksia, silloinhan ne automaattisesti hoksaavat, että kaikki uusi ja tyhmät säännöt johtuvat tuosta pienestä tulokkaasta. Parempi siis hoitaa muutokset koirien kanssa (esimerkiksi nyt sitten vaikka nukkumisjärjestelyt) joko hyvissäajoin ennen vauvaa tai sitten myöhemmin. Onhan vauva talossa jo itsessään koirille suuri mullistus!

Erittäin tärkeä juttu on muistaa edelleen paijata ja huomioida hauvoja, etteivät koe jäävänsä unohduksiin. Pakko myöntää, että ensimmäisinä viikkoina olin niin kertakaikkisen kiinni vauvassa, etten oikeastaan kovinkaan ehtinyt osoittaa hauvoille huomiota :/ Onneksi Tommi hoiti meillä tuon puolen ja nyt riittää jo energia muuhunkin kun poikaan.

Vaikka kaikki menikin tosi kivasti, huomaa silti välillä että esimerkiksi Bixu on edellään hieman ihmeissään vauvasta. Selvästi vauva kiinnostaa, koska monesti B hakeutuu lattialle kehdon viereen, eikä muutenkaan aristele tulla sängylle lähelle vauvaa. Siltikään se ei varmasti vielä oikein tiedä kuka tai mikä tuo pikkuinen oikein on ja miten sen kanssa oikein pitäisi olla. Bixu on toisaalta jo vanha ja tunnetusti kestää hieman aikaa ennenkö tämä hyväksyy uusia jäseniä laumaansa, Mauinkin kanssa siihen taisi mennä lähes vuosi.

Kumpikaan koirista ei kuitenkaan missään välissä ole osoittanut minkäänlaista aggressiivisuutta tai vihamielisyyttä vauvaa kohtaan, koska semmoista ei suvaittaisi. Tietysti edelleen ollaan tosi varovaisia, mutta lähinnä semmoista tervettä järjeä tarvitaan tämänkin asian suhteen 🙂 Jokainen varmasti tuntee oman koiransa ja osaa arvioida mahdolliset varotoimet esimerkiksi nyt sitten koiran villiystason mukaan.

Koirien ulkoilutus sen puoleen on ehkä hankalampi juttu! Tai oikeastaan jos yhdistää seuraavat asiat: hissitön kerrostalo ja ylin kerros, 2 vauhdikasta koiraa ja vauva. Nyt Maui on ollut jonkun aikaa pennutus- ja näyttelyjuttujen tiimoilta muualla, jolloin yhden koiran kanssa on helppo tehdä vaunulenkkejä, mutta kahden kanssa ovat vauhdikkaat lenkit kyllä aika haastavia. Ellei nyt sitten sinnikkäästi opettele. 
Meidän ulkoilut on aikalailla sitä, että napataan toiseen käteen koiran hihna ja toiseen vauva kantokassissa. Näiden vermeiden kanssa sitten kipitellään varastoon lastaamaan vaunuja. Toinen vaihtoehto on tietty sitten lyhyempi kävelylenkki koirien kanssa kotinurkilla vauvan nukkuessa, itkuhälytin taskussa. Onneksi meilläkin pian helpottuvat nämä kuviot oman pihan myötä ja kuinka luksusta päästä suoraan kotoa ulos vaunujen kanssa! Olen jo ihan tottunut näihin säätöihin uloslähdön suhteen, mutta onhan se välillä aikamoista touhua 😀 Pakkohan nämä asiat on kuitenkin saada järjestymään, eihän sitä muuten ikinä liikkuisi täältä kotoa mihinkään. Koirien aamulenkitys tosin on miehen homma, joka helpottaa omia aamujani hurjasti.
Tuliko mieleen jotain kysymyksiä? Vastailen mielelläni lisää kommenttiboksin puolella 🙂

6 Replies to “Vauva ja hauvat, kuinka teimme tuttavuutta?”

  1. Tätä postausta olinkin odottanut 🙂 Itselläni sama edessä tammikuussa. Tosi kivasti teillä on mennyt <3 Aika samoilla linjoilla olen kanssasi – maalaisjärkeä käyttäen. Meillä sama tilanne noiden ulkoilutuksien kanssa ja talvikeleillä on hiukan haastavampaa, toivottavasti olisi leuto ja vähä luminen talvi tiedossa 😀

  2. Luulen kyllä, että hyvin paljon myös kasvatuksesta riippuu se, miten eläin hyväksyy uuden eläimen tai lapsen. Tiedän nimittäin sellaisiakin koiria, jotka eivät voi sietää muita koiria, mutta lapsia kyllä ja päinvastoin sekä koiria, jotka eivät voi kumpiakaan.

    1. Juu toki sekin! Toisaalta itse ollaan kasvatettu molemmat koirat aivan samalla tavalla ja ne on kuitenkin kun yö ja päivä. Mutta maalaisjärkeä, jokainen kuitenkin tuntee just sen oman koiransa luonteen ja osaa hoitaa homman sen mukaan 🙂

  3. Täällä sama ruljanssi isomman koiran kanssa! onneks pääsemme väliaikaisesta kerrostaloasunnosta kohta omakotitaloon. Meidän "vauva" ei mahdu enää kantokassiin, joten sylissä mennään kolme kerrosta vaunuvarastolle… Ei tule ikävä. Meillä hurtta on tottunut lapsiin ja vauvoihin pennusta lähtien, joten ei ollut ongelmaa. Nyt, kun lapsi on lähtenyt liikkeelle, pitää tarkemmin vahtia ettei pääse yllättämään koiraa nyhtämällä karvoista. Hyvin koira väistää, jos ei halua olla siliteltävänä. Koiranpeti on "pyhä" paikka, sinne en vauvaa laske, jos toinen siellä lepäilee.

    1. Oonkin joskus miettinyt, että mitä tosta hommasta tulisi jos olisi vielä isompi koira! Tiedän siis todellakin melkein tuon tuskan, tosin sulla ehkä ärsyttävämpi tilanne. Mutta kiva kun pääsette muuttamaan 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *