Kitupiikin kuulumiset ja vavan 5kk neuvola

Superlumista torstaita! Itse olen ottanut näistä lumipäivistä parhaani
mukaan iloa irti, nimittäin uhmannut tällä viikolla laiskuutta ja
lompsinut Bixun kanssa jo kahdesti iltalenkille lumipyryyn. Ei ole
aikoihin tullut käytyä iltalenkeillä, puhutaan siis varmaan vuosista.
Useimmin kun tulee lähdettyä koiran kanssa kahdestaan viikonloppuisin
päivällä. Illoissa on kyllä semmoinen tietty ihana tunnelma ulkoilla ja
tykkään hurjasti! Ja muutenkin nyt kun on lunta, marraskuisessa pimeässä
tihkusateessa ei ehkä (todellakaan) olisi yhtä mieluisaa pistää
menemään juoksulenkkareilla. 

Se on kuitenkin pakko sanoa, että eilen tuli koettua melkoinen
reality check kun päätin itsepäisesti lähteä aamulla uhmaamaan säätä ja
neuvolaan vaunuilla kävellen. Siinä vaiheessa ei ollut vielä mistään
aurauksista tietoakaan, joten jossei tuo menomatka (2,5km) mennyt
treenistä niin viimeistään 1,5h myöhemmin se paluumatka kun lunta on
tuprutellut vielä kivasti enemmän, eikä teiden auraamisesta edelleenkään
tietoakaan. Voin sanoa, että en meinannut oikeasti päästä tuolla lumessa
kotiin, saati sitten jyrkkiä ylämäkiä lähes umpihangessa ylös.

Oli
kyllä melkoisen märkä paita kun vihdoinkin pääsi kotiin ja päivän treeni
suoritettu. Loppuun on pakko tunnustaa, että olisin kyllä mennyt
bussilla, mutta siinä vaiheessa kun näin siinä neuvolan läheisellä
pysäkillä myös kolmet muut vaunut odottelemassa, en edes jaksanut
vaivautua kokeilemaan onneani. Ei mulle sinänsä ole mikään ongelma
köpötellä tuolla säässä kun säässä, eri juttu ”entisessä elämässä” kun
oli meikki, tukka laitettu ja jotkut kengät, joilla nyt ei
kilometrikaupalla kävelty. Nyt ei toisinsanoen ole enää mitään väliä,
usein kun tulee tuommoisille keikoille asennoiduttua siihen malliin,
että kävellen mennään. Tasan kerran ollaan itseasiassa menty Oulunkylään
neuvolaan bussilla ja se oli joskus tässä kun puhkesi sisäkumi
vaunuista, eikä yksinkertaisesti pystytty kävelemään 😀

Viimeaikoina mua on kertakaikkiaan alkanut ärsyttää oma pihiyteni! Tietty semmoinen tietynlainen säästeliäisyys on tietysti aina plussaa, mutta sitten kun se menee siihen ettei edes niitä oikeasti tarpeellisia hankintoja raaski tehdä. Tästä nyt on ollut aikaisemminkin blogissa puhetta tai siis lähinnä siitä, että mitä varten sitä ylinpäänsä säästää, jossei sitten kuitenkaan raaski ”nauttia niistä säästöjensä hedelmistä”? Eri asia tietty jos haslaisi menemään kaikki rahansa tai vinguttaisi luottoa, mutta kun on oikeasti vuosia säästänyt tiettyihin kivoihin juttuihin palkastaan ja sitten kun tulee vastaan se oikeasti järkevä käyttökohde niin pistetään sitten ne kukkaron nyörit niin perkeleen tiukalle! Hyvä esimerkki tosiaan se uuden kameran hankinta, joka on ollut aluillaan jo pienen ikuisuuden. Viime viikolla oli Rajala Pro shopin digiviikot ja niitä kameroita linsseineen aivan superalessa. Raahauduin jo liikkeeseenkin kyselemään kameroista ja sain jo päätöksenkin tehtyä, mutta… Lykkäsin ostoprosessia niin pitkään, että ale ehti loppua tuosta haluamastani mallista. Kerran ehdin klikata jutut jo ostoskoriin, mutta sitten se pihiyspiru ilmestyi jostan taas tuonne olalle ja koko homma jäi. Voi hemmetti sentään. Käytän aina päässäni samaa lomavertausta; jos samalla summalla pääsisi Tahitille niin hankinta on yksinkertaisesti liian kallis. 😀 😀

Nyt asuntoa vaihtaessa olisi tietty ollut hyvä mahis ottaa edes tonni-pari varallisuuttaan käteisenä sivuun kun kuitenkin pärähti myyntivoittoa tästä Käpylästä ja lainaakin oli maksettu pois. Asunto kun on siinä mielessä niin kätevän ovela säästökohde, että sitä varallisuutta kertyy kuukausittain aivan huomaamattaan, ainahan ne asumiskulut joutuu jokatapauksessa maksamaan, omaan pussiin tai toisen pussiin (en voisi kyllä enää toisen pussiin edes maksaa vuokraa, se vasta tuhlausta onkin nuukailijalle :D) Mutta arvatkaa raaskinko koskea kämppärahoihin!? En tietenkään, kaikki vaan seuraavaan asuntoon! Rahastoista nostamiselle kun löytyy usein tekosyitä kuten huono markkinatilanne yms, käteisvaroissa kun ei voi senkään piikkiin laittaa. Nyt jos ennuste epävakaista markkinoista jatkuu tuon Trumpin valinnan myötä, niin sitä oikeaa kohtaa myydä ei tule varmaan ikinä.

Nykyään voin siis oikeasti myöntää, että olen kertakaikkiaan saituri! Kai sitä on vaan yksinkertaisesti jäänyt jollain tapaa koukkuun siihen lohdulliseen tietoon, että on se mahdollisuus toteuttaa kivoja juttuja ja ostaa haluamansa, vaikkei raaskisikaan. Ennen oli tavoitteena säästää 3t, sitten 5t ja niin edelleen, aina se tavoite vaan kasvaa ja aiemmat säästöt tuntuvat jotenkin niin mitättömiltä. Toisaalta tässä on kyllä lähiaikoina tullutkin shoppailtua kaikenlaista, kuten se Peakin takki ynnä muuta pikkukivaa, joten kai pieni kituuttelu taas on aiheellista 😀 Onhan se tietty eri juttu olla koukussa nyt vaikka rahapeleihin kun säästämiseen, joten mitäpä tässä edes valitan. Ja btw, en muuten voittanut euroakaan lotossa tai eurojp:ssä niillä mysteerinumeroilla, voi hemmetti!

Se niistä säästöjutuista sitten. Olenko huono äiti jos muistan pojan painon aina väärin? Ja joka kerta hämmennyn neuvolan puntarilla kun painoa ei ole muka tullut yhtään lisää. Nyt siis pikkuisella painoa n. 7,8kg (muistin siis että viimeksi oli jo reilu 8kg kun se oli reilu 7kg, apua!) ja pituutta reilu 64cm. Eilen saatiin taas 5kk neuvolassa rokotteet ja nuo rokotuskerrat ovat omia ihokkejani. Musta on inhottavaa se kun joutuu puristamaan toista sylissä, jotta poika pysyisi piikkien ajan kaiken huudon keskellä paikallaan. Onneksi nuo pistot kestävät vain hetken ja unohtuvat (molempien) mielistä yhtä nopeasti. Missäköhän vaiheessa alkaa saamaan niitä kiiltokuvia ja tarroja :’D Muistan pienenä kun se pieni tarra tai kiiltokuva oli niiiiiin hyvä diili rokotuksesta, niin paljon iloa noin pienestä asiasta.

Vissiin on äärimmäisen yleistä, että rokotuksista tulee vauvalle uneliaisuutta ja muita oireita. Itse en edelleenkään ole huomannut kertakaikkiaan mitään sivuvaikutuksia. Ekasta rotarokotteesta tosin tuli lähinnä helpotusta kovaan vatsaan, mutta sekin oli siis vain meidän kohdalla positiivinen juttu 😀 Outoa kuinka yksilöllistä noihinkin reagoiminen on! Itse en tänä(kään) vuonna influenssarokotetta ottanut. Oletteko te muut vauvojen äidit ottaneet?

Näihin sepustuksiin onkin sitten hyvä päättää tällä kertaa! ;D 

Onko linjoilla muita kitupiikkejä, joista nuo ajatukset kuulostavat tutuilta?