Ajatuksia imetyksen lopettamisesta ja niitä homman ”huonoja puolia”

Luvassa taas imetysjuttuja, joten todellakin ymmärrän ettei aihe varmaankaan kaikkia kiinnosta. Tässä tapauksessa suosittelen skippaamaan tämän postauksen! 

Imetyksen lopettaminen tai ainakin vähentäminen on nimittäin viime aikoina pyörinyt paljon mielessä, vaikkei asia vielä aivan ajankohtainen olekaan. Tästä aiheesta kirjoittaminen on ollut mielessä jo kauan, mutta nyt pikkuhiljaa alkoi tuntua, että kertakaikkiaan tarvitsee jonkun kanavan purkaa näitä tuntemuksia. Mies tai lapsettomat ystävät eivät nimittäin ymmärrettävästi aivan samalla tapaa osaa asettua siihen kokeneen rooliin näissä jutuissa.

Poika täyttää reilun viikon päästä puoli vuotta ja tarkoitus olisi viimeistään helmikuussa alkaa pikkuhiljaa imetystä vähentämään. En ehdottomasti halua ennen Seychellien reissua sitä tehdä, mutta tämän jälkeen alkavatkin sitten pikkuhiljaa nuo vierottamishommat tai näin olen siis ainakin ajatellut. Tietty mieli voi aina muuttua, mutta jossei esimerkiksi tutti tässä lähiaikoina pikkhiljaa ala kelpaamaan, niin on noille tuleville lennoille kyllä pakko olla jotain kättä pidempää eli mielessä on tietty muukin kun tuo käytännöllisyys mukana kulkevan vauvanruoan kanssa..

Sen jälkeen kun pojalle tuli kuukausia sitten se totaalikieltäytyminen tuttipullon suhteen, ollaan menty pelkällä rintaruokinnalla kunnes kuvioihin tuli silloin 4kk jälkeen ne kiinteät. Pidin kiinteiden aloitusta jonkinlaisena turvasatamana ja odotukset olivat korkealla kun oli kuullut muiden samanikäisten vetävän soseita jo puolikin purkkia kerrallaan. Samalla ajattelin kiinteitä koko perheen yhteisenä juttuna, mutta aika yksin kyllä loppupeleissä olen tässä soserumbassa ollut. Nekään eivät tosiaankaan ole olleet mikään varsinainen menestys, riippuu vähän päivästä mikä kelpaa ja missä määrin. Tällä hetkellä en siis soseidenkaan verukkeella oikein voisi maidon määrää vähentää, koska soseita kuluu edelleen niin pieniä määriä. Tietyt jutut ehkä maistuu vähän paremmin kun toiset, mutta silti niitä aina yritän päivittäin tarjota edes vähän. Monesti on ihan vaan käytännön syistä (lue: olisi helpompaa) heivata kiinteät taas ja aloittaa uudestaan 6kk kohdalla, mutta sinnikkäästi ollaan kuitenkin jaksettu niitä harjoitella.
Pääpiirteittäin tuo imetys edelleen hyvää mieltä tai lähinnä  siksi kun huomaa kuinka maailman tärkein juttu se on pojalle. Siksi ajatuskin lopettamisesta tuntuu todella pahalta kun miettii kuinka tärkeän turvan ja ison jutun sitä samalla veisi toiselta pois. Siksihän ne soseetkaan eivät kelpaa kun on sitä maailman parastakin ruokaa saatavilla 😀 En ajatellut ennen vauvaa, että imettämiseen voisi ikinä tulla minkäänlaista tunnesidosta, mutta on se kyllä jännä kuinka ajatukset muuttuvat. Tosin itselläni se tunneside on kytköksissä eniten siihen kun tietää ja näkee kuinka suuri juttu se oikeasti pikkuiselle on. Kaikesta tästä huolimatta on koko homma alkanut aiheuttaa vähän ristiriitaisia tunteita. Välillä sitä ajattelee, ettei halua lopettaa ja välillä haluaisi mahdollisimman pian siirtyä muihin ruokintatapoihin.

Koko tämä imetysjuttu ei muutenkaan ole ollut mikään kovin ongelmaton
homma. Poika nimittäin alkoi jo synnytyssairaalassa hylkimään toista
rintaa, joten yhden rinnan tekniikalla on menty tässä jo kohta puoli
vuotta… Yritin kaikkeni sen toisen kanssa, mutta kertakaikkiaan mikään
ei auttanut. Jo sairaalassa yritettiin useamman kätilön kanssa,
neuvolassa pariin otteeseen eri terkkarien kanssa, eri asentoja. Kukaan
ei keksinyt mikä siinä on. Jonkin aikaa sain jossain vaiheessa homman
toimimaan huijaustekniikalla vaihtamalla samassa makuuasennossa rinnan
toiseen, useimmiten vauva kyllä huomasi tämän, mutta joskus sain
toimimaan. Ei se vika ollut siinäkään, ettei maitoa olisi toisesta
tullut, enemmän ehkä oli ergonomiasta kiinni, toinen puoli jotenkin vain
tuntui vauvasta luonnollisemmalta ja jossain välissä annoin periksi
huijauksenkin kanssa kun yhden rinnan taktiikalla on kuitenkin pärjätty
tähän asti antamatta kertaakaan korvikemaitoa. Pumppaan edelleen sitä toista rintaa joka hemmetin päivä just in case, jottei se maidontuotanto lopullisesti hiipuisi, mutta pikkuhiljaa alkaa koko pumpun näkeminenkin jo nostattaa verenpainetta!
Lopetusajatukset ovat alkaneet pyöriä mielessä tässä ehkä viimeisten parin kuukauden aikana. Ensin tuli hampaita ja ei hemmetti se sattuu kun vauva puree!!! Tästä ongelmasta tosin on pikkuhiljaa päästy kun poika on ilmeisesti alkanut vähän tiedostaa tuota puremistaan ja sitä, että se tekee kipeää. Omalla kohdalla inhottavaa on, etten edes voi kunnolla vaihdella rintaa vaan yhdellä on mentävä, vaikka kuinka olisi verille purtu, yäk. Toinen asia, joka itseäni häiritsee on jatkuva turvotus. Luulin sen turvotuksen loppuvan vauvan syntymään, mutta voi kuulkaa! Olen nyt jo vuoden kärsinyt päivittäisistä turvotuksista ja raajojen puutumisesta. Jokaikisenä aamuna kun nousen ylös sängystä, ovat jalkani niin puutuneet nestekertymistä, etten meinaa alkuun pysyä kunnolla jaloillani. Tietty suurin osa turvotuksista hävisi synnytykseen, mutta koen kyllä että niitä nesteitä edelleen on kyllä enemmän kun suurella osalla edes loppuraskaudesta. Ja silloinhan vasta turvonnut olinkin. Sen olen todennut, ettei mikään niksi auta, koska syy nesteiden kertymiseen on puhtaasti hormonaalinen. Ei auta vaikka liikkuisi, joisi 5 litraa vettä, söisi kevyesti. Kokeiltu!

 Kuvien liina on Minä & sinä Imetyspiilo

Olen jo tottunut esimerkiksi tuohon jalkajuttuun, mutta päivittäin täytyy olla varovainen esimerkiksi vauvan nostamisen kanssa, ensin täytyy makuulta noustessa odottaa että veri alkaa kiertämään jaloissa ennenkö nostan vauvan syliin etteivät jalat lähde alta ja niin edespäin. Sormukset eivät myöskään tietysti mahdu sormiin ja kuten loppuodotuksessa, on sitä nestettä edelleenkin joka puolella. Huomaan, että kasvot ovat edelleen tosi turpeat, jopa huulet ja nenä ovat turvoksissa. Eniten ehkä kuitenkin vatsa, jalat, kaula.. Eihän se vaarallista tietysti ole, mutta enemmänkin epämukavaa! Varsinkin kun tätä nyt on jatkunut jo näin kauan. Pikkuhiljaa kieltämättä alkaa tulla semmoinen fiilis, että haluaisi sen oman täysillä toimivan kropan takaisin.

Toinen juttu on imetyshormoneista johtuva jatkuva pöhnä ja muutenkin tunteiden vuoristorata, saattaa edelleen alkaa itkettää liikutuksesta jos luen vaikka jostain blogista vauvajuttuja tai muuta hellyyttävää. Pakko sanoa, että ei kyllä sitä tyypillisintä minua. Se jatkuva koomailu ja rajoittunut aivotoiminta onkin sitten toinen juttu 😀 Se rintaruokinnan sitovuus on nyt lähikuukaudet ollut varmaan pienin näistä niinsanotuista ”ongelmista”. Vauvan kanssa kun on pystynyt ihan hyvin tekemään kaikkea yhdessä, ottamaan tämän mukaan ja vauva pärjää tässä vaiheessa kyllä pari tuntia aivan hyvin ilman äitiä, pidempiä aikoja ei nyt ollakaan oltu erossa.

Kuitenkin koen, että imettämällä on päässyt niin paljon helpommalla. Siksi tuo lopetus ja yleisesti vähentäiminen pelottaakin. Olisi niin paljon helpommat lähtökohdat olla esimerkiksi osaimettäjä, jolloin niitä rintaruokintakertoja voisi karkeasti vaan korvata pullolla, mutta kun pullo ei kelpaa niin siinäpä sitten aloitetaan koko opettelu nollista. Tietty parin kuukauden päästä voi olla täysin eri tilanne kun kiinteääkin varmaan menee jo ihan eri määriä ja ehkä se pullokin voi siinä vaiheessa kelvata paremmin. Tai sitten nokkamuki tai muu ratkaisu. Ja sama ongelma juttu tutin kanssa, useimmat vauvat kun tarvitsevat edes jonkun turvatutin, oli se nyt sitten se äiti tai ihan virallinen huvitutti. Olen taas vaihteeksi yrittänyt opetella sitä tuttia luonnonkumisella tässä lähiaikoina, tosin huonolla menestyksellä.

Useamman kerran olen jotenkin ajatuksissani ajautunut kaupassa sinne vauvaosastolle ja tiiraillut niitä korvikepurkkeja sillä silmällä, että kuinka helppo vaan olisi ostaa purkki ja aloittaa harjoittelu. Sitten tulen taas toisiin aatoksiin. Edelleen tämän puolen vuoden jälkeen pelkään leimautumista huonoksi äidiksi näiden kaikkien lopetusajatusten kanssa. Ärsyttää! Ja syytän siitä koko tätä imetyshaloota. Mun mielestä vauvan ruokinnan pitäisi olla jokaisen oma juttu, tietty imetys on aina se paras vaihtoehto, mutta liiallinen imetysihannointi ainakin omalla kohdalla on johtanut siihen, että on alitajuisesti alkanut ajatella että olisi jotenkin huonompi jossei nyt syystä tai toisesta halua taaperoimettäjäksi ryhtyä.

Kysyisinkin, että onko siellä ketään kuka olisi ollut samanlaisessa tilanteessa? Kuinka olette lähteneet vähentämään imetyskertoja vauvan kanssa, joka ei ole pulloa huolinut? Karkeasti vain opetelleet uudestaan pullon kanssa vai ajatelleet, että kyllä se pullo kelpaa siinä vaiheessa kun on nälkä eikä muuta tarjolla?

20 Replies to “Ajatuksia imetyksen lopettamisesta ja niitä homman ”huonoja puolia””

  1. Minulla ei ole omakohtaista kokemusta asiasta, mutta yli puolivuotiaalle ei välttämättä tarvitse enää opettaa pulloa. Maidon voi tarjota esim. nokkamukista, pillimukista tai hörppyyttämällä, mikä teille luontevasti sopii ja mistä vauvan haluaa seuraavaksi oppivan juomaan. Maito on kuitenkin se pääasiallinen ruoka vuoden ikään asti 🙂 imetystä kannattaa vähentää hiljalleen ja sekoitella alkuun vielä omaa maitoa korvikkeen sekaan, jos korvikemaito ei tunnu suoriltaan maistuvan. On ihan ok haluta oma kroppa ja luonne takaisin. Puoli vuotta äidinmaitoa on jo todella hieno saavutus! Toivottavasti tästä apua ja jospa en mitään itsestäänselvyyksiä kertonut, terkuin toinen imetyshattarapää 😀

    1. Niin, totta. Itsekin tuumailin, että varmasti se nokkamuki tässä vaiheessa ehkä fiksumpi vaihtoehto. Jotenkin pelottaa että miten tuo osaisi sieltä hörppiä ettei vedä henkeen 😀 Täytyy alkaa harjoittelemaan! Ja juuri hiljalleen vähentämällä, ettei tule rinnoille liian shokkina! Kiitos tosi paljon vinkeistä, onneksi hattarapääkin on jossain vaiheessa sitten menneen talven lumia 😀 Ihanaa talvea <3

    2. Vauvat on yllättävän taitavia ja nopeita oppimaan 🙂 meillä ipana kohta 8 kk ja kiinteiden aloituksen yhteydessä alkanut hörppiä vettä lasista avustettuna (tarraa itse kaksin käsin kiinni kyllä, mutta kallistaminen ei aina ole, noh, hirveän hallussa :D). Hyvin osaa jo muuten hallita hörsimisen 🙂 ihanaa talvea sinullekin!

  2. Itsellä oli tuossa vaiheessa vähän samanlaisia ajatuksia kuin sinulla, nyt tyttö onkin jo 2,5 vuotta ja imetys lopetettiin kun tyttö oli vuoden ikäinen. Nyt kun mietin tuota aikaa niin tavallaan olen harmissani siitä, että halusin imetystä vähentää jo tytön ollessa 4 kk, jolloin meillä aloitettiin soseharjoitukset. Samantapainen tilanne nimittäin meilläkin, kun ei tuttia koskaan huolinut eikä myöskään tuttipulloa. Olin siis käytännössä yksin ruokintavastuussa ja se ahdisti välillä todella paljon. Sanoisin että tuttipulloa ei enää kannata edes yrittää, nokkamuki todennäköisesti on parempi vaihtoehto tai "snapsilasista" hörpyttely. Tulevaisuutta ajatellen nimittäin parempi kun ei tarvitse siitäkään vieroittaa �� Itse aloitin tissistä vieroituksen tytön ollessa noin 11 kk ja hyvin maltillisesti. Vähensin yhden imetyskerran ja sillä rytmillä mentiin viikko ja sitten seuraavalla viikolla taas yksi kerta vähemmän. Lapsi sopeutui mielestäni hyvin ja myös tissit, koska äkki lopetus voi olla aika kivuliasta kun maito alkaa pakkautua rintoihin.
    Nyt kun mietin, toivon että olisin jaksanut täysimettää puoli vuotta, menihän se vauvavuosi niin nopeasti. Jos lisää lapsia suodaan, luulen että yritän tuon tavoitteen saavuttaa.

    1. Kiva että muita samassa tilanteessa olleita löytyy!! 🙂 Nokkamuki voisikin tosiaan olla tässä vaiheessa kova sana, ehkäpä helpompi opettaakin pulloon verrattuna. Tuolla taktiikalla siis lähdetään vähentämään sitten kun sen aika, tuskin vauvakaan hoksaa ettei tissiä tule niin usein kun ihan hiljalleen ottaa niitä kertoja pois. Kiitos superpaljon vinkeistä ja ihanaa talvea teille <3

  3. En voi sanoa kun tsemppiä! Itellä oli kanssa kaikki maailman ongelmat koska meidän pojalle ei taas meinannut tissi kelvata millään, kun huomasi että pullosta saa niin paljon helpommin. Mä lopetin imettämisen kokonaan pojan ollessa 10kk. Sitä ennen taisin olla kuukauden niin että imetin vaan aamull ja illalla. Ja sitä ennen taas eli joskus 8kk iässä lopetin yösyötöt. Koin että 6kk on vielä melko pieni enkä vielä silloin halunnut yösyöttöjä lopettaa. Melko helposti kaikki sitten kävinkin, mutta meillä onneksi tutti toi hyvin lohtua. Ja nyt poika 1v5kk ja nyt tuntuu että elämä on helpottanut kun toiselle voi jo antaa melko normiruokaa. Meillä nirsoiltiin myös paljon soseiden kanssa mutta yritä vaan jaksaa olla sitkeä. Meillä taas poika aina rakastanut puuroa ja kun sain vinkin että sinne aina pari mustikkaa/puolukka sekaan niin aina uppoaa. Toi on rankkaa, mutta jossain vaiheessa se helpottaa. Ja tärkeää on myös pysyä sitten päätöksessään esimerkiksi yösyöttöjen lopettamisen suhteen, ettei vauva sitten opi että äiti luovuttaakin ja antaaa maitoa kun tarpeeksi kitisee! Hyvää joulunodotusta<3

    1. Niin tosiaan, voihan ongelma olla myös päinvastainen ettei rinta kelpaa! 😀 Nuo ilta- ja aamukerrat onkin varmaan juuri ne hankalimmat vieroittaa. Kun lopetit yösyötöt, niin annoitko vauvalle yöllä pullon? Vai ettei vauva enää heräillyt yöllä syömään, että annettiin esim tutti suuhun? Itse olen siis jotenkin miettinyt, että senkään vuoksi ei vielä raaskisi lopettaa kun tuntuu että yöimetykset on jotenkin niin paljon helpompia kun ei tarvitse nousta ylös säätämään pullon kanssa. Ja kun ei ole muutakaan lohduketta, kuten tutti jonka voisi vauvan herätessä tuikata suuhun ja jatkaa unia. Vai söikö teidän vauva tuolloin jo itse, että pystyi vaan antamaan täytetyn pullon (en siis tiedä missä vaiheessa vauva osaa sitä itsenäisesti syödä :D) ?

      Vuoden päästä sitä varmaan muistelee, että kuinka turhaan tuli vikistyä monista jutuista kun tosiaan loppupeleissä niin lyhyt aika 🙂 Kiitos superpaljon vinkeitä ja ihanaa joulun aikaa teille myös <3

    2. Kun yösyötöt lopetaan niin sillon ei anneta edes pulloa. Tutin laitoin suuhun, ja parina yönä vauva valvoi ja vikisi että mitäs tämä on mutta nopeasti se unohtui ja yöt alkoi nukkumaan. 🙂 siinä tosin kannattaa olla vaan pitkäjänteinen että jos 2yötä valvot etkä anna tissiä niin ei kannata repsahtaa kolmantena yönä tai homma alkaa taas alusta!

    3. Okei aivan! Mun täytyy nyt ottaa spurtti tutti-opettelun kanssa, muuten vasta ollaankin pulassa tuossa vaiheessa kun ei ole mitään lohduketta ;D

  4. Esikoinen oppi meillä puolivuotiaana juomaan pullosta. Oli nukahtanut juuri yöunille, ja heräsikin sit vielä, ja ajattelin kokeilla ihan piruuttani pulloa tissin sijaan ja unenpöpperössä sit meni lankaan. Ja joi pullosta sit jatkossakin 🙂 toinen lapsi ei juonut ikinä pullosta, vaan on sit opetellut suoraan nokkamukista juomaan.

    Inhoon neuvoa lastenhoitoasioissa, toivottavasti en kuulosta miltään päsmäriltä 😀 mutta jos soseet ei niin kiinnosta, niin ootteko ajatellut kokeilla sormiruokailua? Se vois olla bebestä mielenkiintoisempaa 🙂

    Muakin välillä ahdistaa, ku on tullut kolme lasta neljässä vuodessa, et oon nää viime vuodet ollu putkeen joko raskaana tai imettänyt. Tuntuu välillä et enää ees muista kuka oon 😀 varsinkin imetyshormonit vaikuttaa mulla todella paljon mielialaan. Vaikka imettäminen onkin mulle tosi tärkeää ja varmaan imetän kolmattakin pitkään, niin silti odottaa jo sitäkin aikaa että saa keskittyä vähän enemmän itseensäkin, eikä kukaan oo enää niin riippuvainen susta 😀

    1. Ei kuulosta missään nimessä päsmäriltä, vinkkejähän tässä pyydettiin! 😀 Sormiruokailua ollaan tuumailtu ja varmaan lähiaikoina aloitellaan, tai sitten kun poika osaa istua syöttötuolissa niin helpottaa vähän tuota ruokailua, Tähän asti on jotenkin kauhistuttanut, että miten saisi itse "purtua" esimerkiksi nyt sitten höyrytettyjä vihanneksia, mutta nyt mennyt muutenkin soseiden kanssa paremmin (että hoksaa siis niellä), joten pikkuhiljaa voidaan siihen sormiruokailuunkin siirtyä 🙂 Varmaan tykkäisi enemmän kun saisi itse tavallaan osallistua, nytkin yrittää kokoajan napata lusikkaa 😀

      Ja ymmärrän kyllä tuon sun tuskan, että joutuu tavallaan pitkäksi aikaa "luopumaan" itsestään, mutta kyllähän se sitten myös tuo paljon 🙂 Vähän turhaan siis itsekin valitan näin lyhyestä ajasta.. Kiitos kuitenkin taas vinkeistä ja kokemuksista <3

  5. Hyviä vinkkejä jo aiemmin kommentoineilta! Itselläni sellainen tilanne, että lapsi lähenee vuoden ikää ja imetystä pitäisi alkaa jo tosissaan vähentämään ja yösyötöt loppumaan. Vaan kun toinen viihtyy niin hyvin (vähän liiankin) tissillä ja on aina ollut helppo rintaruokittava, niin tuntuu julmalta alkaa lopettamaan sitä touhua 🙁 itse ennen vauvan syntymää jopa ajattelin etten edes imetä, koin kaikki imetyskeskustelut jne kovin painostavina ja pelkäsin epäonnistumista.. mielestäni jokainen onnistunut imetyskerta on hienoa, mutta yhtään vähemmän hienoa ei ole sekään jos vauva saa maitonsa pullosta. Aivan älyttömiä paineita sitä äideille luodaankin..
    Tuttivinkkinä antaisin Pirkka-tutit 😀 ainoita jotka meillä kelpasi.

    1. Mulle noiden yösyöttöjen lopettaminen on ihan vieras juttu, tuolla ylempänä niistä jo mainittiinkin. Eli vajaan vuoden iässä lapsi ei siis ilmeisesti enää "tarvitse" ruokaa öisin, eli ruokailut siis kirjaimellisesti lopetetaan? 🙂

      Mäkään en ennen vauvan syntymää kamalasti edes tiennyt imetyksestä (tai siis en mitään), joten myös minulla kävi mielessä se, etten edes imettäisi. Näinkin pitkälle kuitenkin menty sen kanssa ja olen kyllä iloinen, että tänne saakka päästy, vaikkei tosissaan se pullo vauvasta tai äidistä todellakaan sen huonompaa tee 🙂 Se henkinen juttu onkin lopettamisessa/vähentämisessä se vaikein kun tosissaan tuntuu siltä, että riistäisi toiselta jotain pois varsinkin kun toinen vielä noin pieni. Onneksi sitä voi muutenkin olla toisen kanssa lähekkäin ja pötkötellä ilman sitä rintaakin. Kiitos ihanasta kommentistasi ja kokemuksistasi. Mukavaa talvea ja tulevaa joulua <3

  6. Ensiksi täytyy sanoa, että oon jo vuosia sitten lukenut blogiasi ja silloin tällöin käynyt kurkkimassa mitä sulle kuuluu. Olikin aikamoinen ylläri (positiivisella tavalla), kun luin raskaudestasi ja mielenkiintoisena oon sitä ja nykyistä vauva-arkea seurannut. Kerronpahan vain, että susta on taas kuoriutunut aivan ihania piirteitä äitiyden aikana. Kaikki näyttää sujuvan niin luontevasti! Asiat on oikeissa mittasuhteissa ja ainakin näyttää niin normaalin seesteiseltä (vaikka vauvan kanssa onkin kaaosta ainakin ajoittain). 🙂 Jotenkin tapakin, millä kirjoitat näistä asioista on oma rento itsesi ja otat huomioon esimerkiksi lukijat, joilla ei lapsia ole. Itse olen siis kätilö ja senkin puolesta nimenomaan nämä jutut kiinnostaa.
    Tuntuu, että en saa nyt kirjoitettua, miten kuvailisin ajatuksiani, toivotaan että sait kiinni <3

    Tuohon imetysjuttuun haluan ensiksi nostaa hattua, miten olet jaksanut imettää, vaikka vaikeuksitta ette selkeästi ole selvinneet matkan aikana! Ja jos yhtään lohduttaa, niin ette ole ainoita, keillä hieman haastetta. Todella olet nähnyt vaivaa ja saat olla ylpeä siitä.
    Muistathan, että sinä teet päätöksen sen hetkisen tilanteen mukaan, miltä susta tuntuu ja yritä olla ajattelematta ulkopuolelta tulevaa painetta. Mitään järkyttävää ei tapahdu, vaikka päättäisit imettämisen lopettaa. Poika saattaa hetken ihmetellä tai protestoida ja saatat myöhemmin miettiä, että olisiko pitänyt sittenkin tehdä toisin jne jne jne. Totuus on, että jopa itse alkaa epäilemään päätöksiään varsinkin jälkikäteen, mutta niin tekisi varmaan kuitenkin vaikka päättäisit jatkaakin 😀 ihmisluonto on sellainen.. vielä boostaa, jos miettii, mitä muut sanoo. Mun mielestä on ensisijaisen tärkeää, että äidillä on myös hyvä olla.

    Nomutta, tsemppiä jatkoon, hyvä teistä tulee (ootte jo)!

    1. Kiitos ihanasta kommentistasu <3 Onhan tänne vauvan myötä tullut kyllä kirjoiteltua asioista täysin eri kanteilta ja varmasti myös tullut eri piirteitä esille 🙂

      Olen kyllä huomannut, että imetys on juttu jonka kanssa moni saa kamppailla. Siitä olen kyllä itsekin ylpeä, että homma on sujunut hyvin näinkin pitkään vaikka monesti olisi vaan tuntunut helpommalta luovuttaa. Ihan turha kuitenkaan näissä jutuissa vertailla itseään muihin tai pelätä tulla tuomituksi sen vuoksi, että imettikö nyt vaikka vai ei, kukin tekee mitä parhaaksi näkee. Kiitokset tsemppaavasta kommentista ja että olet näinkin pitkään jaksanut roikkua blogin matkassa! Ihanaa talvea <3

  7. Me ollaan 8vkn ikäisen pojan kanssa vähän eri ikäluokassa kuin te, koska meillä ei syödä vielä kiinteitä, mutta päätin silti kommentoida. Meillä mentiin viime viikon tiistaihin asti täysimetyksellä, mutta yhtenä iltana päätin, kun rinnat oli niin kipeät pojan jatkuvasta rinnalla olemisesta, että tänään annetaan korviketta, koska en nyt oikeasti jaksa imettää enkä olisi sitä varmaan kestänytkään. Poika on nyt 1,5vk viihtynyt rinnalla kerralla helposti tunninkin kerralla ja viimekin yönä imetin 5h putkeen! Varmaan olen hälle joku turva myös, koska tuttia ei syö ollenkaan. Kaikki tuttimerkit käyty melkein läpi, eikä huvita enää yhtään tutia tähän talouteen ostaa, kun ei se tuskin syö niitä kuitenkaan. Mutta palatakseni tuohon korvikkeeseen. Mä en tiedä mistä mun päähän se on iskeytynyt, mutta minusta korvikkeiden antaminen ei tee äidistä sen huonompaa kuin muut, jotka imettää. Annan pojalle korvikkeen ja äidinmaidonsekoitetta suhteessa 50:50 ja hän tuntuu siitä tykkäävän, niin en näe siinä mitään huonoa. Valitettavasti pulloruokinnan suhteen en osaa antaa vinkkejä, koska meillä on syöty pullosta pumpattua maitoa viiden päivän ikäisestä lähtien. Tuttia taas ei koskaan. En tiedä onko tässä viestissä päätä tai häntää, kun en ole viine yönä nukkunut, mutta halusin nyt pitkästä aikaa kommentoida. Hauskaa joulunodotusta! Me lähdetään koko perhe jouluksi Thaimaahan, kun saatin lopulta ostettua ne lentoliput, kiitos vinkeistä ja ohjeista mitä aikanaan annoit.

    1. Kuulostaa moni asia varsin tutulle kommentissasi 😀 Me saatettiin joskus myös ekoina kuukausina syödä siis tuntitolkulla ja tietty juuri sitä läheisyyden tankkaustakin tuossa mukana kun ei tuttia lussuta. Mutta välillä tuli kyllä semmoinen olo, ettei sitä muuta teekään kun syötä vauvaa! Mäkin oon ihan epätoivoinen tuttijutun kanssa kun kuukausia yrittää, mutta ei vaan huoli. Jotkut vauvat kylläkin saattaa sitten yhtäkkiä myöhemmin huolia sen tuosta vaan, mutta mä olen taas aloittanut harjoittelut 🙂

      Ja ei missään nimessä tee korvike vauvasta tai äidistä huonompaa, ihan samanlaisia vauvoja kasvaa vaikka korvikkeella mentäisiin. Musta vaan itsestä tuntuu, että "imetyspiireissä" eli esim facen mamma- ja imetysryhmät on tietty ilmapiiri ja jos joku ei imetä, niin kysellään että miksi et ja tehdään koko jutusta vähän semmoinen haloo.

      Ja oikein hyvin sai selvää viestistä. Oon niin kade teidän reissusta kyllä <3 Ihanaa joulun odotusta teille ja voimia vauva-arkeen!

  8. Mä vieroitin poikani aika tasan kaksi kuukautta sitten kun hän oli vuoden ja 10 kuukauden ikäinen. Muistan, että tuli usein erilaisia fiiliksiä imetyksen kanssa. Välillä halus lopettaa koko homman vaikka seinään! Kuitenkin ne meni aina ohi ja kun olin päättänyt, että imetän vähintään vuoden, niin siinä sitä sit vaan mentiin hampaat irvessä niiden hankalien hetkien yli. Meilläkään ei pullo kelvannut ja kiinteitä meni tosi naftisti reilun vuoden ikäiseksi. Sillon aatteli, että onneks sentään tissiä meni, niin sai siitä ravinteita. 😀
    Sit kun meidän E täytti vuoden lopetettiin yöimetykset ja se jo alko helpottaa. Sillon aattelin myös, että imetetään nyt niin kauan, ku hyvältä tuntuu, koska aika paljon se isomman vauvan imetys helpottu pikku hiljaa. Pysty jo pyytää odottaa välillä, jos ei ollut mun mielestä sopiva hetki imettää ja muutenkin pystyi vähän äidintahdistaa. Kesällä mietin, että varmaan viimeistään loppuvuoteen pyrin lopettaa imetyksen, jollei mieli muutu. Syksyllä kuitenkin tuli se fiilis, että nyt on oikee aika lopettaa, kun imetyksiä tuli vuorokauteen enää 1-3.
    En mä oikein tiedä, mikä tämän mun kommentin pointti oli, muuta kuin, että joskus noi fiilikset menee ohi, jos niiden yli jaksaa tsempata! Tai sit jos tulee se olo, että nyt on aika lopettaa, niin sekin on ihan jees. Ei sitä imetyksen kestoa kukaan muu saa määrittää kuin äiti ja lapsi yhdessä. 🙂

    1. Nuo tulevat ja menevät fiilikset on kyllä tullut koettua. Välilä just haluaisi lopettaa kun seinään ja sitten menee hetki ja kaikki on taas kivaa eikä haluaisi toiselta riistää sitä rintaa 😀 Sä jaksoit kyllä tosi pitkään ja kyllä sen kai sitten tuntee kun homma tulee aikansa päähän! Ainakin se ajatus tässä tilanteessa lohduttaa, että vauva kuitenkin alkaa pikkuhiljaa syödä muutakin, eikä ole jatkossa aivan yhtä sitoutunut tuohon hommaan vaikka sitä vielä jatkaisikin 🙂 Ihanaa joulun odotusta teidän perheeseen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *