MM=masismaanantai

Taas vaihteeksi olisi perusjorinoiden aika. Meinasin kirota eilisen maanantain alimpaan helvettiin! Olin niin poikki jotenkin. Ei jaksettu salille vaikka piti vaan päivä meni lähinnä siivoillessa ja pojan kanssa puuhastellessa kotosalla. Illalla kävin juoksemassa vajaat 9km kun koko päivää ei kuitenkaan jaksa lorvia. Ei sekään meinannut edetä kun jalkoja jomotti jotenkin niin paljon, mutta sinnittelin 😀 Tämä pimeän vuodenajan ja vauvaelämän yhdistelmä on ihan lähiaikoina alkanut jotenkin väsyttää. Tietysti ihan onnellinen olo, mutta välillä vaan laahustelee täällä kotona ja tajuaa, että on oikeasti tosi väsynyt. Ekat 3-4kk meni kuin vettä vaan eikä ollut väsynyt olo oikeastaan ikinä. Tietty niinä päivinä on vielä väsyneempi kun pysyy vaan kotiympyröissä. 
Eilen taas havahduin siihen, että vaikka olin päivän mittaan syönyt (enkä edes käynyt siis treenaamassa) niin silti huimaa ja on just semmoinen olo, että lähtee jalat alta. Voisin kuvailla sitä oloa tunteella, että olisi juuri vetänyt väsyneenä töiden jälkeen superpitkän juoksulenkin, eikä vielä ehtinyt syödä. Semmoinen jyrän alle jäänyt siis. Syytän kyllä oikeasti sitä imetystä, vie nimittäin ihan kohtalaisesti kyllä voimia! Ja tätä pimeyttä. Jauhan aina tästä samasta, mutta ei siitä vain pääse yli eikä ympäri, että sama ongelma joka vuosi. Pimeys ei vaan sovi mulle! Aivot vaatii sitä valoa toimiakseen kunnolla.

Matkailun lisäksi nimittäin toinen juttu jolla yleensä olen selvinnyt talvista on työnteko. Kun keskittyy töihin ja ihan muihin juttuihin päivät pitkät, niin yllättäen unohtuu se ankeilukin. Sitten illasta kun ajatukset täyttyvät lähinnä niistä omista kivoista jutuista, eikä oikeastaan jää semmoista turhaa aikaa murehtia. Työ onkin aina ollut mulle oikeasti tosi tärkeä juttu ja nyt lähipäivinä on ekoja kertoja alkanut hiipiä ikävä töihin, sillein kunnolla. Vielä ennen touko-kesäkuuta en varmaan vielä töihin palaa, mutta onneksi on tämä blogi joka tuo tietyt rutiinit tähän hommaan 😀 Nautin niin paljon, että on joku oikeasti oma juttu tässä arjessa.

Ei meidän päivät yleensä ole läheskään noin ankeita. Ainakin 95% meidän päivistä on superkivoja, mutta harvemmin nyt tulee täällä manailtua niin tarkkaan niitä ei-niin-upeita päiviä tai fiiliksiä. Välillä niitä huonoja päiviä on ihan jokaisella kun väsyttää, ärsyttää eikä vaan huvittaisi mikään. Sunnuntainakin tuli paljolti lepäiltyä ja jotenkin asettui semmoiseen hitaaseen moodiin. Se on se pahin kun jää siihen, tietty nyt on vähintäänkin ansaittua välillä vaan chillailla, mutta siihen jää helposti päiväkausiksi koukkuun. Ainakin omalla kohdalla toimii lähinnä se taktiikka, että viikko aloitetaan aktiivisesti niin saa samalla karistettua samalla koomailut veks.

Itseäni ärsyttää semmoinen ”sitten kun”-ajattelu, koska usein nuo sitten kun-jutut ovat lähinnä semmoisia tyhjiä lupauksia ja itsensä huijaamista, tyyliin ”sitten kun alkaa talvi niin aloitan lenkkeilyn”, ”sitten kun tämä kuu on ohi niin alkaa herkkulakko”, mutta pakko taas jauhaa tätä samaa, että sitten kun muutetaan niin varmaan helpottaa tämä pimeysankeilu. Ei nyt sillä, että se maailma olisi toisella puolella Helsinkiä sen ihmeellisempi vaan lähinnä asumisjärjestelyiden muodossa. On nimittäin helpompi lähteä ulos ja muutenkin saa reippaasti tekemistä kun on kodissa laittamista. Mitta alkaa täällä täyttyä tästä romun määrästä, mutta enää ei ole edes jaksanut välittää vaikka nurkat täynnä pinottuna tavaraa. Ihanaa kun saa kaikki piiloon! Huokailin ihastuksesta yksi päivä kun katselin kuvia vanhasta Alppilan kämpästä kun lipastojen päällä ei ollut mitään turhaa roinaa ja kaikki tiptop. Ei tarvinnut olla jokapäivä järjestelemässä niin jäi aikaa muuhunkin 😀 

En muistanutkaan esitellä täällä meidän isänpäivän korttia! Meidän on pitänyt ostaa sormivärit jo kesästä saakka, mutta aina unohtunut. Nyt sitten marssittiin kirjakauppaan ja mukaan lähti ne värit, sekä iso pinkka kartonkia. Pääsee askartelemaan oikein kunnolla! Aika sottaista puuhaahan tuo on (varsinkin yksin jos vauvan kanssa tekee), eikä aina muutenkaan niin justiinsa kuten tuosta keltaisesta ylemmästä pienestä käpälänjäljestä saattaa huomata 😀

Saatoin ehkä mainita sen rempan suhteen alkuun siitä portaiden ja kaiteiden vaihdosta. Ja sitten siitä, ettei ehkä vaihdetakkaan. No nyt sittenkin ehkä vaihdetaan kaiteet kun löydettiin hyvä paikka. Tuo musta kaide on tällä hetkellä voittajavalinta tai siis samainen mustana tai valkoisena. Sen kun vielä osaisi päättää, että KUMPI?!

Ja ettei nyt pääsisi ihan lorvimaan tässä, niin aloitin sunnuntai-iltana virkkaamaan pojalle tuommoista lelukoria 😀 Se on kohta jo melkein valmis, tollaisen tekee siis aivan supernopsaa. Laitan sitten kuvaa valmiista korista. Ohje noihin koreihin löytyy blogistani täältä ja nyt tein pohjasta noin 7-8 kerroksisen 🙂

Tähän loppuun vielä spämminä, että sain Ellokselle uusia alekoodeja jakoon, joista toinen -25% koodi (koskee myös useimpia merkkituotteita, voimassa huomiseen saakka) ja toinen -40% koodi, jota käyttämällä saa kaupanpäälliseksi 2kpl Iittalan  Kivi-tuikkulyhtyä. Päivitin koodit tuonne eiliseen joululahjjapostaukseen joka löytyy täältä. Käy kurkkaamassa jos kiinnostaa!

Ihanaa, että eilinen on ohi! Tiistai on toivoa täynnä 😀

3 Replies to “MM=masismaanantai”

  1. Ahhhh miten helpottava kirjoitus, jotenkin samoja marraskuisen masentavia fiboja täällä. Hommaa ei helpota se, että en nuku kuin 2-4h yössä ja työt eivät pääse viemään mieltä muihin asioihin. Kotisohva tuntuu vähän liian tutulta!! Onneks loppuviikko ja eritoten joulukuu pitää kiireisenä. Tylsyys tai liika tasaisuus on ainakin mulle se pahin myrkky tähän aikaan vuodesta…

    1. IHanaaa etten ole ainut!! Voin kyllä tosiaan kuvitella sun olotilan, mä sentään nukun sen 6-7h mut silti niin poikki! Oon jo miettinyt että mikä hemmetti tässä on, että vetää mielen niin maahan ja energiat pois! :/ Onneksi liikkeellä siis muuallakin. Toivottavasti tuleva joulu kuitenkin piristää meidän molempien mieltä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *