Vauvakuulumisia 6kk ja unijuttuja

Kuinkas teillä vietettiin itsenäisyyspäivää? Itse en rehellisyyden nimissä edes muistanut maanantaina koko päivää vasta kun illan suussa, niin putkiaivona täällä aina mennään 😀 Innostuin vähän eilen pakkailemaan ja nyt onkin suurin osa tavaroista jo laatikoissa ja säkeissä. Ei ehkä olisi kannattanut vielä intoilla kun joutuu päiväkaupalla asustelemaan täällä säkkien seassa. Enää muutama päivä onneksi!

Uskokaa tai älkää, mutta Käpylässä asumisen aikana olen karsinut vaatteeni niin minimiin, etten eilen löytänyt vaatekaapistani oikeastaan ainuttakaan vaatetta joka olisi lähtenyt kirppiskassiin! Varastossa sen puoleen onkin kassikaupalla kirppiskamaa ja voi olla, että tulen useiden vaatteiden kanssa toisiin aatoksiin myynnin suhteen kun pääsee penkomaan. Toisaalta miksi nyt pitäisi ”turhaan” omista vaatteistaan luopua, varsinkin jos loppupeleissä sitten kävisi niin, että laittaisi jonkun keräykseen vain ostaakseen vastaavanlaisen sitten uutena jonkun ajan päästä..

Harjoiteltiin pojan kanssa viikonloppuna uuden kameran kanssa kuvausta! Aika mahdoton tehtävä täällä meidän maailman huonoimmassa sisävalaistuksessa, mutta hauskaa puuhaa silti ;D Uusi kamera on siis Canonin 70D, jota alunperinkin harkitsin. Ihanaa kun on kunnolla toimiva kamera eikä enää tarvitse menettää hermojaan!

Meillä on kovaa vauhtia konttausharjoitukset meneillään tai ollut jo jonkin aikaa. Poika ei ole sitä ryömimistä edelleenkään kunnolla oppinut ja veikkaan, että käy niin että alkaa suoraa konttaamaan. Asemissa nimittäin jo ollaan! Ehkä parempikin tässä muuttorumbassa, ettei vielä pääse kovin hyvin eteenpäin täällä. Jonkun matkaa pääsee kyllä eteenpäin ihme möyrynnällä, pyörimällä napansa ympäri tai kierimällä 😀

En muista milloin ja mitä olen viimeksi kirjoitellut tänne vauvan nukkumisesta. Kaiken maailman hulinoita tulee ja menee, nyt juuri on ollut 6kk hulinat meneillään (milloinka niitä nyt ei olisi :D) ja poika on muutaman viikon nukkunut levottomammin. Nyt jo ehkä unijutut parempaan päin, mutta vielä joku aika sitten valvottiin kyllä öitä niiden tosi levottomien unien kanssa kun poika heräsi ihan kokoajan hulinoimaan.

En kyllä osaa sanoa monestiko yössä heräilen pojan ollessa vieressä, koska laskeminen jäänyt jo ajat sitten, mutta veikkailisin että noin viidesti. Nuo heräilyt menee nykyään niin automatiolla, ettei niitä oikeastaan edes mieti. Viime yönä siirsin aamuyöstä pojan takaisin omaan sänkyyn ja olin ihan ihmeissäni kun ehdin nähdä untakin vielä tuon ehkä vajaan parituntisen aikana! Nykyään muistan unet ehkä pari kertaa kuussa, aina varmaan juuri sopivasti herää kun alkaisi se univaihe. Kyllä se väsymys on alkanut painamaan tässä puolen vuoden kohdalla, ekat kuukaudet kun menivät tuosta vaan. Sen väsymyksen huomaa selkeimmin juuri kognitiivisella tasolla, muisti, lauseiden muodostaminen ja yleisesti ajatuksen kulku takkuaa useimmiten.

Nyt poika on nukahtanut taas iltaisin vähän levollisemmin (hulinoiden aikaan siis saattoi herätä huutamaan vähän väliä täyttä ekat 2-3h yöunista ja sitten sama heti puolenyön jälkeen) ja nukutan pikkuisen siis useimmiten omaan petiin sänkyni viereen. Yöllä ekalla syöttökerralla nostan sitten loppuyöksi viereen. Mitään ihan virallista unikoulua ei vielä olla aloteltu, mutta ainakin muutaman kerran viikkoon saan pojan nukahtamaan itsekseen omaan petiin. Välillä on pieniä kiukkupäiviä, jolloin ei vaan onnistu ja vauva ei suostu nukahtamaan muualle kun rinnalle. Jossain vaiheessa lähiaikoina ajattelin perehtyä Tracy Hoggin unikoulumetodeihin 🙂 Ajattelin, että odottelisin unikoulujen kanssa vielä 7-8kk ikään ja ylinpäänsä uuteen kotiin ettei tule liikaa uutta ja muutakin hälinää lyhyen ajan sisään.

Olen maailman huonoin ihminen kyllä arvioimaan vauvan (edes oman) perusluonnetta siinä mielessä, ettei oikeastaan mitään hajua mitkä ovat semmoisia piirteitä joita ”kaikissa vauvoissa” on ja kuinka erilaisia vauvat loppupeleissä ovat tämän ikäisinä. Tai siis varmasti todella erilaisia, mutta kun ei tosiaan ole muista kokemusta niin osaa vain listata millainen tuo oma on. En tiedä millainen oikeasti haastava vauva on in real life tai sitten taas superhelppo vauva. Ainakin mitä voisin tämän yhden vauvan perusteella sanoa, niin hän on kyllä maailman tyytyväisin ja kiltein vauva! 
Poika ei koskaan kitise tai kiukuttele mielestäni turhasta ja on aina tyytyväinen kun saa vaan olla vieressä, sylissä tai muuten vaan mukana menossa. Tämä useimmiten ottaa rennosti, leikkii leluilla, höpöttelee ja hymyilee paljon, tarkkailee äitiä ja chillailee. Ei siis stressaile turhista! Kun kaikki on hyvin, turva lähellä ja kaikki hyvin, niin ei tarvitse kiukutella. Vielä ei ole vierastamistakaan tullut vaan kaikkien sylit kelpaa vallan mainiosti. Ainut asia, joka edelleen takkuaa, on se soseiden syöminen. Se on tullut selväksi, että jos joku nyt ei vaan ole pojan makuun, niin sitä ei ole kyllä aikomuskaan syödä 😀
Päivisin leikitään, jumppaillaan, ”luetaan” (eli katsotaan kirjojen kuvia), syödään, syödään ja vielä kerran syödään. Vaikka mammalaiffi onkin paperilla melko yksinkertaista, saa noihin ihan perus hoitorutiineihin  kuten ruokailuun kyllä ihan kiitettävästi aikaa uppoamaan!
Semmoisia vauvakuulumisia meiltä 🙂 Jotenkin viime viikot ovat menneet niin kohinalla, että sen lisäksi että unohdin itsenäisyyspäivän, olen unohtanut myös tavallaan koko joulun odotuksen. Eiköhän se joulufiilis tästä parin viikon kuluttua ala viimeistään kolkuttelemaan.
Kivaa keskiviikkoa!

4 Replies to “Vauvakuulumisia 6kk ja unijuttuja”

  1. Heippa!

    Oletteko kokeilleet vyöhyketerapiaa vauvalle? Meidän poika (nyt 4kk) oli ensimmäiset pari kuukautta todella levoton nukkuja. Kaverilta kuulin vyöhyketerapian auttaneen heidän vauvansa uniin ja ajattelin että ei siinä mitään menetä jos kokeilee ja voi jestas, onneksi käytiin! Muutaman käynnin jälkeen meillä nukutaan nykyään 20-9 kahdella yöheräämisellä. Voin sanoa että olo on aika erilainen itsellä kuin ensimmäisinä kuukausina. Meillä yölevottomuuden syy oli vauvan synnytyksestä (hätäsektio) jumiin jääneet lantionseudun lihakset jotka aiheuttivat paineen tunnetta alaselkään kun yöllä makasi pitkään paikallaan. Omasta kokemuksesta voin siis suositella kokeilemaan vaikka syy levottomaan nukkumiseen eri olisikin! Väsymys on todella piinaavaa ja itseäni ei yhtään lohduttanut muiden kommentit "ei se ikuisuutta kestä" kun aloin olla todella loppu 🙁

    1. Itseasiassa ei ole käynyt mielessä, mutta voisi olla kiva kokeilla! Onneksi nuo meidän heräilyt on pääasiassa sitä siis, että poika alkaa inisemään vieressä ja loppuu heti kun tyrkkää rinnan suuhun 😀 Mutta meillä oli alkuun myös siis tuommoisia lukkoja varmaan juuri synnytyksestä jäänyt, poika ei esimerkiksi ekat pari kuukautta oikein tykännyt kääntää päätä toiseen suuntaan ja silloin tuota vyöhyketerapiaa pohdiskelin 🙂 Ajan myötä sekin sitten vetristyi! mutta vauva varmaan noin muutenkin voisi nauttia tuosta vyöhyketerapiasta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *