Univajareissa

Viime aikoina on menty varsin katkoaisilla yöunilla ja se kyllä alkaa pikkuhiljaa myös tuntumaan kehossa. Jos näihin silmäpusseihin on katsomista, niin kirjaimellisesti väsymys myös näkyy 😀 Asiaa on pahentanut se, etten iltaisin ole saanut oikein unta vaan tulee valvottua yli yhteentoista, vaikka kuinka jo menisi ennen ysiä sänkyyn. Poikakin tosin nukahtaa ”kunnolla” vasta samoihin aikoihin, siihen saakka heräillään ehkä noin 20min välein ja pisin unipätkä on nykyään ehkä 2-3h, tämmöistä vaihetta on elelty nyt ehkäpä kuukauden päivät. Noin yleisesti alkoivat yöunet muistaakseni vähän huonontua pojalla siinä ehkäpä 4-5kk iässä, tosin ei kyllä näin pahaa tilannetta ollut silloin. Voipi olla, että pientä on alkanut vaivata eroahdistus tässä muiden kehitysmyllerrysten ohella.

Alunperin oli suunnitelmissani aloittaa unikoulu jo aikaisemmin, mutta suosiolla olen lykännyt sitä Seychellien matkan yli. En yksinkertaisesti jaksa alkaa huudattamaan toista ennen reissua, matkalla kun varmasti vielä haluaa mennä helpoimman kautta, ettei muilla menisi lomalla yöunet, joten vielä siellä saa poika tulla viereen aina kun tahtoo. Eihän tämä nyt muutenkaan ”turhasta” sitä läheisyyttä hae, joten en tietysti halua ottaa sitä turvaa toiselta pois ainakaan vielä vain sen tähden, että itse nukkuisin jatkossa vähän paremmin. Ehkä sitten pikkuhiljaa 9kk iässä voisi alkaa toteuttamaan tuota unikoulua, ehkäpä tämä vaihe on siinä vaiheessa mennyt muutenkin jo itsestään ohi ja helpottaa öitä jo sekin!

Kun on väsynyt, niin tuntuu kaikki pienetkin asiat jotenkin tosi ylitsepääsemättömiltä ja olen ollut muutamista jutuista tosi stressaantunut, joka on vaikuttanut niihin vähiin uniinkin kun kokoajan vaivaa mieltään ihan turhilla huolilla. Kaikkein kurjimmalta tuntuu kuitenkin se, että välillä tuntuu olevansa jotenkin velvollinen selittämään miksei nyt vaikkapa kotona saa kaikkea tehtyä entiseen malliin. Siinä vaiheessa kun on muutenkin kädet täynnä hommaa ja univelkaa, niin oikeasti viimeinen asia jonka haluaisi kuulla on ”Ai mitenniin et ole ehtinyt käydä kaupassa/laittaa pyykkejä/hakea postia? Olet koko päivän kotona”. Sitä ei jotenkin tajua itse kuinka univaje vaikuttaa vaikka suorittamiseen, hankalampi saada asioita tehtyä valmiiksi kun räpeltelee ympäriinsä, jää junnaamaan ihme asioiden kanssa ja unohtelee mitä olikaan tekemässä. Voisin sanoa, että olen itse väsyneenä puolet niin tehokas kun normaalisti.

Tällä
viikolla nukuin kuitenkin pitkästä aikaa vähän paremmat unet kun
vedettiin pojan kanssa sikeitä jopa yhdeksään asti!! Tosin unen päästä
sain kiinni vasta puolenyön aikoihin, mutta kaikenkaikkiaan varmaan
kuitenkin semmoiset 8h unta piiiitkästä aikaa. Ja tiedättekö, olo oli
aivan uudestisyntynyt! Nyt kun mietin noita ah-niin-kamalia
stressinaiheita niin tuntuvat nekin varsin vähäpätöisiltä. Mitä ihmettä
mahdoinkaan stressata noin pienistä.
Uni
vaikuttaa kyllä niin moneen juttuun ja unen tärkeyden huomaa vasta
sitten kun sitä ei saa tarpeeksi. Eron taas sitten kun oikeasti saa
nukuttua kunnolla. Tässä vaiheessa en kyllä voi edes vielä alkaa unelmoimaan ekasta yöstä erossa pojasta. Toisaalta nyt ei ole mitään sen kummempaa tarvetta olla toisesta erossa ja muutenkin se olisi vielä täysin mahdottomuus. Mahtaa kuitenkin olla melko outo tunne sitten joskus (kuukausien päästä) kun päästään siihen pisteeseen. Kylläpä kelpaisi vaikka joku yhden yön spa-keikka siinä vaiheessa kun pieni pärjää jo ilman minua ;D

Apua! Tänään on perjantai 13! Ja taisin myös lupautua siihen herkkulakkoon ennen reissua. Saapi nähdä kuinka menee 😀

18 Replies to “Univajareissa”

  1. Voi ei Iines, ikävä kuulla univajeestasi. Univaje on siitä jännä juttu, ettei sen ikäviä puolia pysty kuvittelemaan ennen kuin on itse sen kokenut! Univajeisena kun puolitehollakin toimiminen on vaikeaa! Toivon kuitenkin sydämeni pohjasta, että saisit nukuttua paremmin! Paljon tsemppejä. <3 <3

    Selailin eilen illalla muuten noita sun reseptejä ruoka-tagin alta, ja joku juttu lähtee viikonloppuna kokeiluun! Kiva kun oot jakanut myös reseptejä täällä, ollaan nimittäin siinä mielessä samanlaisia, että "helpot ja nopeat" kuuluu täälläkin suosikkeihin!!

    t. se blogipikkusisko

  2. Hei. Oletteko tarkistuttaneet pojan korvat tulehduksen varalta? Meillä puolivuotiaalla on ollut jo kaksi korvatulehdusta jotka eivät muuten vaivaa,mutta öisin ilmenevät tiheänä heräilynä.

    1. Olen kyllä miettinyt sitäkin! Olin jo varaamassa lääkäriä kun tilanne lähti paranemaan, kysyn ensi viikolla neuvolalääkärissä. Muita oireita kun ei ole ja päivisin ihan ok, mutta toisaalta jos teilläkin oireili vaan öisin ;/

    2. Kannattaa kyllä pyytää kurkkaamaan ne, muutenhan eivät niitä, katso jostain kumman syystä… Itse en edes tajunnut ensin että voisi korvatulehduksesta johtua, kun olen luullut että kaikki lapset huutavat yötä päivää jos sellainen on 🙂

  3. Moi! Kärsin itse pidemmän aikaisesta unettomuudesta ja ikävä kuulla, että ongelmaa kohdataan sielläkin. Se tosiaan vaikuttaa niin paljon jaksamiseen ettei itsekään saa aikaiseksi hoitaa muiden mielestä ihan helppoja ja vaivattomia asioita.
    Toivottavasti teillä tilanne pian helpottaa!
    T. Kiia

  4. Hei Iines ? Kommentoin ensimmäistä kertaa tänne nyt, blogia olen seurannut kuitenkin jo puolisen vuotta. Ensinnäkin sinulla on kiva blogi, kiitos monista postauksista?. Minä olen nelikymppinen kahden teinin äiti, mutta on niin mukava lukea tuosta pikkulapsi-ajasta ja perheiden elämästä yleensä( eri ikäisten arjesta). Vaikka vuodet ovat vierineet ja lapset ovat jo teinejä, muistan tuon vauva-ajan niin hyvin. Tuo univaje on niin tuttua! Koittakaa mennä päivä kerrallaan vauvan kanssa❤ Minusta tuntui tuolloin, että toisilta vanhemmilta, neuvolasta, lehdistä ym..sai silloin jatkuvasti ohjeita ja neuvoja miten vauvaa tulisi nukuttaa ja miten saada unikoululla tilanne haltuun. Stressasin paljon sitä, teenkö kaikki "oikein" nukutuksen kanssa.. Neuvoja tuli sieltä ja täältä. Olen myöhemmin tajunnut, että olisinpa vaan tehnyt kuten itsestä parhaimmalta tuntui, enkä stressannut turhaan esim jotain aikamääreitä siitä milloin vauva olisi siirrettävä omaan sänkyyn koko yöksi nukkumaan tai miten syötöt tulisi yöllä hoitaa. Neuvoja on niin monenlaisia. Vauvatkin ovat niin omanlaisiaan, ettei joku neuvo käy jokaiselle vauvalle, vaan tarvitaan juuri omalle vauvalle/ perheelle sopivat toimintatavat. Sanoisin, että vain te tiedätte vauvanne parhaan parhaiten, älkää stressatko mistään aikatauluista.. Kyllä jokainen lapsi kehittyy hienosti vaikkei kirjaimellisesti noudata jokaista neuvolan tai muiden vanhempien kertomaa ohjetta. Tuossa vaiheessa on tärkeintä, että te saatte nukkua, joten antakaa vauvan nukkua siellä missä parhaiten nukkuu. Kyllä hän myöhemminkin oppii nukkumaan unikoulun opetusten mukaisesti. Tsemppiä paljon ja pirteyttä teille ? ja parempia yöunia ?Kivoja tammikuun päiviä ?

    1. Kiitokset kommentistasi ja hyvistä neuvoista 🙂 Näinhän se on ja itsekin kyllä kuuntelen noita neuvolan neuvoja aika paljon suodattaen, osa niistä kun olisi oman vauvan kohdalla aivan mahdottomuus toteuttaa 😀 Ja juuri tuohon suuntaan pyrinkin, että juuri sillä painolla mennään kun itsestään tuntuu hyvältä. Ihanaa kevään odotusta ja tammikuun päiviä sinne myöskin!! 🙂

  5. Sulla on tosi hyvänvärinen vaalennus tukassa, tasainen mutta ei yhtään keltainen! Laittaako kampaaja sulle jotain sävyä tms. itse vaalennuksen jälkeen, vai miten tulos on saatu tuollaiseksi? Itse vihaan yli kaiken keltaisuutta omassa vaalennetussa tukassani, ja yksi kampaaja laittoin värin jälkeen aina jonkun sävyn päähän estämään keltaisuutta. Se tosin ei kestänyt koko vaalennusväliä, mutta auttoi asiaa. Ja tämähän ei siis liittynyt mitenkään univajeeseen… 😉

    1. Kiitos ja juu aina laitetaan värin yhteydessä keltaista taittava sävy! Mutta jutun salaisuus on siis varmaan se, että käytän itse ihan jokaisella pesulla hopeashampoota tai jotain keltaista taittavaa naamiota tai sävytettä ylläpitävänä, muuten tuo lähtee heti parissa viikossa menemään ihan keltaiseksi.. Ennen olin tosi laiska käyttämään hopeashampoita ja valitin aina keltaisesta tukasta, mutta nyt kun oikeasti käyttää aina, niin huomaa kyllä sen eronkin!! 😀

  6. Hei, mullakin kysyttävää sun hiuksista tässä kuvassa 🙂 Eli onko sulla siinä muhkea nuttuara vai poninhäntä, kun ei saa selvää? Ihana kampaus joka tapauksessa, kuinka olet sen tehnyt siis?
    -Kirsi

    1. Haha, toi on tavallaan siis ponnari. Tuo on semmonen mun hätäkampaus, vedän siis tukan aika tollein ylös yhteen ja laitan invisiboblella kiinni ;D

  7. Jee! täälläkin välillä on nuita uniongelmia, siksi hihkaisen koska ihanaa kuulla että ei olla ainoaita 😀
    Niin ja ollaan nyt löydetty taas hyvä rytmi päiväunille.. ja ne kestää helposti melkeen aina 2 tuntia tai yli. Ja tähän on löytynyt syy: aluksi en antanut tissiä päivisin kuin joskus vähän jne ja babe nukku päikyt tosi huonosti. No nyt sit oon antanu aina päikkäreitä ennen tissiä, niin paljo kun babe vaan syö. ja tämän ansiosta ollaan menty tohon 2-3 tunnin päikkäreihin.. (nukkuu 2 päikkärit/päivä)

    1. Ohoh, teilläpä vedetään superpäikkäreitä! Mulla ei tosin tuokaan auta vaikka annan rintaa kuinka paljon, on jo niin paha addikti 😀 😀 Toivottavasti saatte jatkumaan noin hyvänä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *