Rakkaudesta liikuntaan

Huomenta teille! Nukuin tosi levottomat yöunet, kävin nimittäin eilen hot pilateksessa ja ainakin itsellä saattaa kroppa mennä iltaisin jotenkin aivan kierroksille noiden tuntien jälkeen. Joskus herään rankkojen tuntien jälkeen keskellä yötä outoihin kuumiin aaltoihin, varmaan aineenvaihdunta jyllää täyttä hikijumpan jäljiltä, joka siis ei ole huono asia ollenkaan. Joogatunneista oma lempparini on ehdottomasti bikram, jossa olen pyrkinyt käymään suunnilleen kerran viikkoon. Nyt en tosin päässyt mun vakkaritunnille, niin valkkasin tälle viikolle toisen tunnin. Mun pitäisikin raapustaa loppuun se varsinainen joogapostaus, jonka lupasin tehdä!

Ajattelin kirjoittaa muutaman sanan kehon muutoksista, joita olen
huomannut liikuntatottumusten muuttamisella. Kuntosalitreenit lopetin
joulukuun alussa ja siitä asti on tullut lisättyä juoksulenkkejä, sekä
tammikuussa aloitettua jooga. Vauvan kanssa tulee kyllä edelleen käytyä
reippailla vaunulenkeillä, mutta paljon mielummin (noin liikuntamielessä
siis) lähden juoksemaan kun kävelylenkille. Kävely on siinä mielessä
rattoisaa liikuntaa, että lenkkikaverin kanssa pitkäkin kävelylenkki
vierähtää kun vettä vaan, mutta välillä on ihana päästä sinne
lenkkipolulle ihan yksinkin omiin ajatuksiinsa, pois tästä arjesta. Tosin en kylläkään omista täällä uudella asuinseudulla ainuttakaan lenkkikaveria (pojan ja koirien lisäksi :D), Tommia nyt ei saa lenkkipolulle millään! Joogatunnit ajavat myös vähän saman asian arjesta irtauttajana. Tällä hetkellä pyrin liikkumaan semmoisen ehkä tunnin päivässä. Se voi olla reipas kävely, juoksulenkki tai sitten joogatunti. Jonkun verran olen tehnyt nyt myös jotain kotijumppajuttuja.

Kukaan teistä ei varmasti ole välttynyt jankutuksestani siitä jatkuvasta turvotuksesta, joka ei ole lähtenyt kertakaikkiaan millään. Välillä se on ollut jotenkin niin selkeää, etten ole meinannut tunnistaa itseäni peilistä kun kasvotkin ovat aivan pöhöttyneet. Jotain on kuitenkin tapahtunut tässä reilun kuukauden aikana. Turvotukset ovat nimittäin alkaneet pikkuhiljaa katoamaan ja kroppa kiinteytymään kunnolla. Vihdoinkin!! En oikein tiedä onko muutos tapahtunut siis noiden nesteiden poistuessa, onko rasva-aineenvaihdunta saanut jonkun megaboostin vai onko kyseessä näiden kahden yhteisvaikutus. Noiden nesteiden kertyminen on ollut selvästi hormonaalista, joten voipi olla että tämä on myös seurausta oman hormonitoiminnan palautumisesta pikkuhiljaa.  
En omista puntaria, joten kiloista ei ole tietoa, mutta muutos on kyllä selvästi peilistä nähtävissä! Pääasiahan on kuitenkin se miltä omassa kropassa tuntuu ja pakko kyllä myöntää, että olen nyt vajaat 9kk synnytyksen jälkeen elämäni kunnossa. Fyysisesti ainakin. En ole ikinä ollut (tai ainakaan vuosiin :D) näin notkea, vetreä ja yleisestikään yhtä aktiivinen. Työ on jotenkin syönyt energiat liikunnalta ja treenaaminen on välillä ollut arjessa semmoista pakkopullaa pitämään kropan edes jonkin verran kunnossa tasapainoksi puuduttavalle istumatyölle. Kontrastina olin raskaana elämäni huonoimmassa kunnossa fyysisesti, mutta onneksi nyt onkin sitten täysin päinvastaisesti.
Kuntosalitreeni on varmaan jossain määrin aikaisemmin edesauttanut nesteiden kertymistä ja turvotusten pysymistä. Väitän, että jokaiselle on olemassa ne juuri omalle kropalle sopivat liikuntamuodot. Vaikka itse olen jo vuosia enemmän tai vähemmän käynyt treenaamassa salilla, olen eniten pitänyt omasta kropastani silloin kun olen keskittynyt liikunnassa juuri esimerkiksi juoksemiseen. Tiedän kyllä varsin hyvin, ettei nainen saa hevillä treenattua itseään liian lihaksikkaaksi, mutta kyllä itse huomaan kropastani eron. Kroppa on nimittäin huomattavasti solakampi silloin kun keskityn treenissä aerobiseen ja jätän painoharjoittelun vähemmälle, eikä päinvastoin. Palaan varmasti kevään tullen salille, mutta ajattelin pitää voimaharjoittelun semmoisessa 2-3 kerran viikkotahdissa, jolloin treenaan aina koko kropan läpi. Toisaalta jooga ja varsinkin bikram vahvistavat lihaskuntoa jossain määrin, tietty eri tavalla kun kuntosali, mutta tällä hetkellä koen tuon itselleni mielekkäämmäksi lajiksi!

Edelleenkään en saa esimerkiksi sormuksia sormiin ja jalatkin ovat aamuisin kankeat kun rautapylväät nestekertymistä, mutta varmasti imetys on edelleen se pääsyy turvotuksiin. Toistaiseksi olen myös (taas) lykännyt ne vähentämis/lopettamisyritykset jonnekin kaukaisuuteen. Poika on lähiaikoina oppinut hörppimään mukista pieniä määriä vettä, joten jossain vaiheessa kun sujuu jo paremmin niin voi vaihtaa maitoon. Nyt on taas vaihteeksi semmoinen olo, että ei tässä mikään kiire ole 😀 Toisaalta enää muutama kuukausi siihen, että pieni täyttää 1v. Apua!!

Treenivaatteet tilasin Junkyardilta ja ovat Junkyardin XX-XY-mallistoa. Legginsit löytyvät täältä ja toppi täältä. Nuo Niken Huarachet ovat arkilenkkareista lemppareimmat ja esittelin nuo silloin viime kesänä kun ne tilasin. Löytyvät myös Junkyardin valikoimsta täältä.
Loppuun on todettava, että kaikkihan eivät välttämättä edes tykkää liikkua. Eihän liikunta ja treenaaminen ole mikään mittari sille kuinka hyvä tai reipas olet, vaan jokaisen pitäisi tehdä sitä vain oman itsensä vuoksi. Lajeja on vaikka millä mitalla ja siinä kun joku toinen nauttii rankasta salitreenistä, voi toisen intohimo olla ratsastus. Väitän kyllä, että jokaiselle löytyy kyllä laji, jonka parissa liikkuminen on oikeasti nautinto eikä pakkopullaa. En itsekään ole aina rakastanut liikuntaa. En ollut lapsena erityisen liikunnallinen vaan enemmänkin semmoinen laiha rimpula, jolle koululiikunta oli ahdistavaa pakkopullaa. 
Kaikkein eniten vihasin koulussa juuri liikuntatunteja, ahdisti liikkua ”pakosta” ja niitä lajeja, jotka eivät olisi vähempää voineet kiinnostaa. Koris, jalkapallo, jääkiekko, sähly. Yäk, ne eivät ole minua varten! Jos on pakko mainita kivoimmat, niin varmaankin yleisurheilu, sulkapallo ja ne ihanat päivät kun sai itse päättää mitä tekee eli sai vaikka lähteä itsekseen kävelylenkille. Uimistakin rakastan, mutta koulun uimatunnit oli aina ahdistavia, enkä kyllä ihan varmasti ole ainut kenen mielestä. Olen muutenkin aina ollut enemmänkin yksilösuorittaja joukkuelajien sijaan ja pikkuhiljaa löysin yksin liikkumisen kautta sitä iloa liikuntaan, pyöräilyn, uinnin ja lenkkeilyn muodossa.
Vaikka esimerkiksi kuntosali on mielestäni hauskaa ja pidän siitä kyllä sitten kun sinne salille pääsee treenien pariin, en koe että se kuitenkaan olisi itselleni varsinainen nautinto ainakaan samassa mielessä kuin vaikka juokseminen. Siksi olenkin nyt halunnut keskittyä vain niihin lajeihin, joista aidosti täysillä pidän 🙂
Mikäs on teidän lempparilaji?
Postaus sisältää kaupallisia linkkejä.
 

2 vastausta artikkeliin “Rakkaudesta liikuntaan”

  1. Mulla menee myös hieman kausittain mitä lajeja tykkään harrastaa, into vaihtelee kausittain lenkkeilyn ja kuntosalin välillä. Nyt olen uutena juttuna ihastunut voima&liikkuvuus-nimiseen ryhmäliikuntaan. Olen siis luonnostani ihan superjäykkä, mutta tuollaisen tunnin jälkeen ainakin huomaa tehneensä jotakin. Teoriassa varmaan joogakin olisi hyväksi, mutta olen luonteeltani aika vauhdikas, joten olen aina ajatellut, ettei mun keskittymiskyky riittäisi sellaiseen?

    Oma liikuntahistoriani (tai -historiattomuus) on sellainen, että olen luonnostani tyyppiä laiha läski. Olen siis teininä ollut alipainoinen samaan aikaan kun olen elänyt isoksi osaksi roskaruualla harrastamatta juurikaan liikuntaa. Vasta tässä viimeiseen 5-10 vuoden aikana (taidan olla kanssasi suunnilleen samaa ikäluokkaa?) olen oivaltanut sen, että liikkumattomuus alkaa kyllä oireilla selkäkipuina ja sellaisena yleisenä voimattomuutena, vaikkei niitä ylimääräisiä kiloja niin helposti kertyisikään.

    Mua myös jollakin tapaa häiritsee nykyinen fitnesstrendi ja ajatus siitä, että kaikkien pitäisi treenata kovaa monta kertaa viikossa. (Toki niin saa tehdä jos se on itselle luontevaa.) Suurimmalle osalle ihmisistä kuitenkin olisi ihan ok ja riittävästi se, että 2-3 kertaa viikossa harrastaa itselle mieluisia lajeja.

    1. Sama juttu siis 🙂 Kyllähän se jooga on aika hidastempoista ja jos on tosi vauhdikas tyyppi, niin joku tuommoinen toisenlainen voi olla enemmän mieleen! Mä oon taas niin huono pysymään perässä missään vauhdikkaassa, että nuo hitaat on hyviä kun ehtii mukaan 😀

      Ja allekirjoitan kyllä tuon voimattomuuden yms, sen huomaa heti jossei ole ehtinyt liikkumaan. On tosi väsähtänyt ja nihkeä olo! Saa nähdä milloin tuo fitnessbuumi muuttuu, nyt olen itse ainakin huomannut että lisääntymässä juuri tuo kehon omalla painolla treenaaminen 🙂 Mutta tietty kaikkien kuuluu tehdä sitä mistä tykkää! Ihana kun kävit kommentoimassa kokemuksesi!

Vastaa käyttäjälle Iines Aaltonen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.