Mitä haluan oikeasti?

Kivaa keskiviikkoa! Viime päivinä on vihdoinkin alkanut tuntua keväältä! Eilen ja toissapäivänä ehdin jo korkata sen kauan manatun aurinkotuolikaudenkin. Viimeisen viikon aikana on pyörinyt satamiljoonaa eri asiaa mielessä ja ollut jotenkin hankala keskittyä tänne. En ole silti jaksanut ottaa stressiä mistään niistä tekemättömistä jutuista, kuten nyt juuri siitä postailusta tai juoksulenkeistä, joille ei ole tullut lähdettyä. (Toisaalta tässä nyt on ollut vain kokonaiset kaksi päivää kun en ole postaillut tänne viikon sisällä.. :D) Pääasiassa on mielessä pyörinyt työasiat ja siis noin yleisesti melko laajalla skaalalla, että mitä sitä nyt ylinpäänsä haluaa tässä elämässä tehdä.

Olen aikaisemmin ollut todella järki edellä-tyyppi, halunnut vakituisen työn vakaasta yrityksestä ja muuta semmoista ”turvallista” joka ei tuota stressiä. Mutta mitäs sitten kun se tuttu ja turvallinen ei enää samalla tavalla inspiroikaan? Tai siis onko loppuelämää ajatellen järkeä käyttää omaa henkistä pääomaansa semmoiseen, joka ei oikeastaan sillä tavalla kiinnosta, että heräisit jokaikisenä aamuna inspiroituneena uuteen päivään? Tietty työ on aina työtä, mutta mielestäni jokaisen pitäisi saada tehdä juttuja, joihin tuntee intohimoa.

Kirjoittelinkin jo viime syksynä mietteitä tästä ajatustauosta, joka äitiysloma (ja nyt hoitovapaa) on itselleni ollut. Suorastaan silmiä avaava! Ennen olin niin työ edellä tyyppi, eikä nyt oikeastaan muulla ollut väliä kun sillä kuinka paljon sai ylityötunteja kasaan. Oikeasti, MIKSI?! Ihan kuin se nyt mittaisi tai todistaisi sitä kuinka ahkera tai hyvä  työntekijä olet. Ja silti en voinut sanoa, että olisin suoranaisesti nauttinut töissä.

Tottakai olen aina ollut perustyytyväinen, tehnyt hommani hyvin ja siis tietysti viihtynyt hyvin töissä, mutta loppupeleissä en ole ainakaan vuosiin kokenut semmoista palavaa intohimoa työhön. Sanoisinko, että semmoinen byrokratia ja tietynlainen yksitoikkoisuus on viime vuosina päässyt sammuttamaan sen luovuuden, innovatiivisuuden ja tulenpalavan intohimon, jota ennen koin ihan päivittäin. Pikkuhiljaa olen kuitenkin tässä taas huomannut, että nuo edellämainitut ovat taas alkaneet nostaneet päätään!

Eilen taas vaihteeksi sushibuffassa.. Mansikkasushi on muuten oikeasti hyvää!

Kiteytettynä: Olen siis tässä vuoden sisään (vihdoinkin) oivaltanut, että en halua jatkossa ottaa vastaan työtä, joka ei tunnu sataprosenttisesti oikealta tai johon en koe todellista intohimoa ja kiinnostusta. Elämässä on niin paljon muutakin kuin työ, mutta onhan se silti merkittävä osa elämää. Työssä vietetään valtaosa päivistä, joten täytyyhän sen olla semmoista, jossa olet täysillä mukana.

Jos ennen tein päätöksiä järki edellä, olen tässä mammamatkan varrella ehkä muuttunut ihmiseksi, joka tekee niitä vahvasti tunteen pohjalta. When if feels right, it is right ja sitä rataa.. Haluan tehdä asioita, jotka tekevät onnelliseksi. Mielestäni jokaisen tulisi edes pyrkiä siihen, vaikka nyt tietysti ymmärrän että on mahdoton jo ajatuksena, että kaikki tässä maailmassa tekisivät vain ja ainoastaan sitä, mihin on tulenpalava intohimo. Jotenkin vain nyt on itsestäänselvää, että haluaa tehdä asioita, jotka tuovat onnea ja inspiraatiota. Kaikki kun säteilee myös vapaa-aikaan ja tietysti myös siihen millaiset voimavarat on kasvattaa lasta.

Kävin eilen taas vaihteeksi kuolaamassa Stockan laukkuosastolla..

Kaikella on tarkoituksensa, joten ehkäpä yksi tarkoitus tässä äitiydessä oli myös saada omiin ajatuksiin selvyys. Ennen en nimittäin edes tiennyt, mikä juuri minua inspiroi oikeasti, joten hankala semmoisesta tilanteesta olisi ollut edes lähteä eteenpäin. Joskus täytyy vain kuunnella itseään, jopa vuoden ajan 😀 Edelleenkään en ole työpaikkaani heivannut vaan enemmänkin miettinyt sitä omaa viiden vuoden plääniäni.

Toisaalta, eipä kukaan varmasti ole koskaan saavuttanut unelmiaan ilman, että olisi joutunut ottamaan riskejä, saati sitten hyppäämään epämukavuusalueelle tai uuteen tuntemattomaan..

10 Replies to “Mitä haluan oikeasti?”

  1. Tuo on niin totta ja samoja ajatuksia on pyörinyt minulla päässä ensin vauvavuoden aikana ja erityisesti nyt, kun etsin uutta työpaikkaa. Jäin äitiyslomalle melkein pari vuotta sitten määräaikaisesta työsuhteesta, joten tiesin jo etukäteen, että jossain vaiheessa alkaa työnhaku ja siksi tulikin paljon pohdittua mitä sitä haluaa tehdä. Yksi iso juttu minulle on juuri tuo mieluisan työn tekeminen sillä lapsiarki on melko raskasta ja olisi ikävää, jos työnteko ei tuntuisi kivalta. Sen jo tiedän, että samalla alalla haluan jatkaa, mutta yritän päästä kouluttautumaan tiettyyn osa-alueeseen rekrykoulutuksen kautta. Siinä samalla saisin uuden työpaikan, jossa hyödyntää uutta koulutusta 🙂

    Tsemppiä töihin paluuseen! Se on kiva, että samaan syssyyn ei tule päiväkodin aloitusta, olisi varmasti teille kaikille alkuun väsyttävä. Olen itse tyytyväinen, että Elias aloitti jo pari viikkoa sitten osa-aikaisena päikyssä, ei ole sitten hänelle niin iso muutos, kun siirtyy kokoaikaiseksi. Hän kun on aika hitaasti lämpenevää ja muutoksia vastustavaa tyyppiä 😀

    1. Niinpä! Sehän siinä on, että haluaisi kuitenkin työn, joka ennemmin antaisi inspistä ja voimia sen sijaan, että veisi niitä sen vapaa-ajan kustannuksella.. Suunnitelmasi kuitenkin kuulostavat hyvältä! Kiva, että olet saanut hahmotettua suunnitelman 🙂 Nyt sitten vaan hommiin sen kanssa!

      Ja tosiaan on helpotus, ettei päikkärirumba ole vielä ajankohtainen.. 😀

  2. Ihana kuulla että oot saanut ajatuksia selvemmäksi 🙂 mustakin kaikkien pitäisi tehdä niitä asioita jotka tekee onnelliseksi, ja kannustan aina ystäviäkin siihen, mut silti en itse tee niitä asioita vaan junnaan paikallani ja mietin että mitä jos ja mutta kun.. ? käsittämätöntä!! ? ootko sä miettinyt vielä jotain opiskelua? Samalta alalta tai ehkä täysin eriltä? 🙂

    1. No mutta mielestäni pääasia kuitenkin, että on onnellinen! Monet kun saattavat raataa vuositolkulla työssä, joka oikeasti ahdistaa ja tuntuu paskalta, se tekee pitkällä juoksulla hyvästäkin tyypistä katkeroituneen ja tympääntyneen. Luulen kyllä, että sitten kun oikeasti hoksaa sen mitä haluaa, niin asiat jotenkin sutviintuu ja näkee sitten jotenkin itsestään sen vaivan saavuttaakseen ne jutut 🙂 Oon joo miettinyt opiskeluakin, mutta nyt toistaiseksi en ihan tänä tai ensi vuonna.. Ehkä sitten muutaman vuoden kuluttua työn ohessa 🙂

  3. Täällä vähän samat ajatukset. Olen ollut samassa työpaikassa kuutisen vuotta, ja reilu vuosi sitten menin sanomaan pomolleni suoraan että silloinen työni oli alkanut tympiä. Jotain olin selvästi työssäni tehnyt oikein, koska se avautuminen poiki ylennyksen melko (positiivisesti) haastavaan ja vastuulliseen tehtävään, josta en olisi uskaltanut edes haaveilla! Ja nyt, vuoden jälkeen, olen tosi sekavissa fiiliksissä. Onko tämä nyt sitten se mitä oikeasti haluan tehdä? Tähän vaikuttaa toki paljon se, että nykyisessä tiimissäni on henkilö, joka selvästikin ahdistuu minun olemassaolostani ja tekee kaikkensa etten vaan pääsisi porukkaan sisään (miesvaltainen ala ja olen ensimmäinen nainen ever ko. työtehtävässä). Lähinnä surullista, että aikuinen mies voi olla noin lapsellinen ja ”ämmämäinen”. No mutta anyway, perheettömänä tässä kyllä kieltämättä on miettinyt että lähtiskö vaikka Barbadokselle miettimään seuraavaa siirtoa! 😀

    Tsemppiä työelämään – varmasti löydät sen oikean ja parhaan ratkaisun just sulle ja perheellesi!

    1. Näköjään siis kannattaa aina olla rehellinen! Ihan mielettömän hyvä sulle 🙂 En kyllä myöskään ymmärrä, miten työelämässä voi olla noin lapsellista porukkaa! Ilmeisesti tuo tyyppi oli itse unelmoinut sun ylennyksestä ja oli melkoinen kolaus kun nainen saikin sen.. Eiköhän sinunkin kohdalla asiat taas järjesty niin kun niiden on tarkoitus, ymmärrän kyllä että ilmapiiri varmasti syö motivaatiota.. Barbados-plääni kuitenkin kuulostaa omaan korvaani vähintään loistoidealta! 😉 Ja kiitos tsempeistä, sitä samaa sinulle ja ihanaa kesän odotusta!

  4. Äitiysloma on kyllä mitä parhainta aikaa miettiä elämää ja sitä mitä haluaa ja harvoinpa nyt tällaisia irtiottoja työelämästä tulee vastaan niin se täytyy kyllä käyttää hyödyksi, Musta olis kiva tehdä jollain tasolla osittain kotoa käsin jotain töitä äitiyslomalla mutten oo keksinyt vielä että mitä sellainen voisi olla 😀 Sinänsä bloggaajilla on kiva kun sitä voi tehdä kotoa käsin, itsestä ei kyllä olisi bloggaajaksi ja välillä mietin että missäköhän välissä sitä muutenkin jotain töitä kotoa käsin edes ehtisi tehdä 😀

    1. Semmoinen osa-aikatyö kotoa olisi kyllä fantastinen! Blogi on kyllä aivan loistava siihen, vaikkei nyt sinänsä melkein mitään tienaakaan niin ainakin pääsee purkamaan ajatuksiaan ja puuhastelemaan kaikenlaista 😀 Mutta joo.. Onhan se kyllä haastavaa saada tehtyä edes osa-aikaisesti mitään tässä vauva-arjen ohessa ;D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *