Mitä meidän arkeen kuuluu?

Huomenta! Illalla mulla vilisi taas pää täynnä ideoita, mistä tänään kirjoittaisin, mutta yön aikana on jotenkin jännästi taas päässyt kaikki unohtumaan. Pitäisi aina muistaa kirjata kaikki ylös. Kai se liittyi jotenkin näihin meidän öihin sun muihin, olen ollut lähiaikoina todella hajamielinen! Enää kuitenkin pari viikkoa niin alkaa meillä se unikoulu. Juuri joku aika taaksepäin juttelin erään ystäväni kanssa, kellä on suunnilleen samanikäinen vauva. Heillä kun juuri käytiin unikoulu läpi ja ilmeisen hyvin tuloksin. Toivon kovasti, että meillä sama juttu! Jotenkin en toisaalta edes ole jännittänyt, että miten se menee.

Itseasiassa niissä yöhulinossa on nyt menty vähän parempaan suuntaan. Saan välillä toisen nostettua illalla omaan pinnikseen (jos tohdin) ja yösyöttöjäkin on ollut viimeaikoina ehkä 1-2 luokkaa. Asia siis oli juuri kuten arvelinkin noiden aiempien heräilyiden kanssa;  hampaat tai sitä eroahdistusta, ehdottomasti siis parempikin ettei siihen samaan syssyyn alkanut tehdä mitään unikoulua tai rinnasta vierottamista.

Niinhän se aina menee tässä vauva-arjessa, että kun yksi vaihe menee ohi, niin alkaa toinen. Nyt on nimittäin alkanut todellinen raivokausi. Raivotaan vaipanvaihtoa, pukemista, riisumista, jossei saa mennä mihin haluaa tai käteensä mitä haluaa (esimerkiksi vanukasta mun kädestä tai kaukosäädintä, puhelinta..), joskus noissa raivareissa ei ole toisaalta mitään logiikkaa edes vaan raivotaan lähinnä itselleen 😀

Ja mitä muuten tulee siihen imettämiseen, niin jos viime syksynä koin niitä viha-rakkaustunteita siihen, niin nyt kyllä tunnen oikeasti selvästi, että eiköhän se pikkuhiljaa ala olemaan tässä.. Melkeinpä siis jo lasken päiviä. Ensin siis tietty unikoulu pois alta ja yösyötöt, siitä sitten vähitellen rinnasta eroon. Itseasiassa en edes muista kerroinko täällä kun olin pari viikkoa taaksepäin tähän saakka pisimmän ajan pojasta erossa kun olin eräissä kuvauksissa?

Päivä siis venyi ja loppupeleissä olin pois kotoa 7-8h. Mielessä ehti jo pyöriä vaikka mitä (kamalan ikävän lisäksi :D), mutta kun tulin takaisin kotiin niin täällä oli kaikki vallan mainiosti! Poika ei ollut siis moksiskaan. Sen jälkeen ei ole jotenkin imetyksen lopettaminenkaan samalla tavalla ”ahdistanut”, selvästi kun ainakaan isänsä seurassa ei koko asiaa edes muista ikävöidä 😀 Tietty iltasyöttöjen suhteen voikin olla eri juttu, mutta niistähän vissiin luovutaan sitten vasta viimeisenä.

Itsekin olisin jonkin sortin unikoulua vailla kyllä. Lähiaikoina on ollut taas vaikeuksia nukahtaa ja sitten taas olen heräillyt aamulla jo kuudelta saamatta enää unta. Siis jo kauan ennen kuin vauva edes herää. Ärsyttävää! Jotenkin mielessä pyörii liikaa asioita ja osaksi nuo nukahtamisongelmat ovat kyllä johtuneet siitä, että olen selaillut sängyssä puhelinta ja viestitellyt, sen sijaan että yrittäisin rauhoittaa pään unia varten.. Aloitin juuri uuden kirjankin, joten täytyypi ottaa iltoihin taas lukuhetket, silloin se uni tulee parhaiten.

 Liikuin tässä läppärin kanssa koko postauksen kirjoittamisen ajan ympäriinsä pikkuherran perässä, joten voipi olla ettei teksti ole kovin systemaattista! Heti kun tässä ehdin niin kaivan niitä teidän postausehdotuksia taas esille ja toteutan 🙂

6 Replies to “Mitä meidän arkeen kuuluu?”

  1. Voi niin ihanaa, raivokausi 😀 Me voitaisiin skipata se kyllä yli, en sitten niin odota sellaista yhtään. Kerro ihmeessä sitten tosta unikoulusta tännekin, olis kiva kuulla siitä enemmän. Oot kyllä jaksanut imettää tosi pitkään 🙂

  2. Aah se imetyksen ihanuus ja kauheus 😀
    Alussa pidin sitä itsestään selvyytenä, koska esikoisen kohdalla se oli ihan helppoa , mutta tällä kertaa olikin ihan toinen juttu, olin kuitenkin päättänyt imettää ja sitkeästi taistelin monta viikkoa että päästiin täysimetykseen.
    Enkä edes tiedä miksi, ehkä koska tämä on viimeinen lapsi ja minähän menen vaikka läpi harmaan kiven 😀
    Kohta on varmaan edessä se imetyksen lopetus pikkuhiljaa, toisaalta olen ihan valmis, mutta toisaalta se on yhden aikakauden päätös mitä en saa enään koskaan takaisin, tai vauva 😀

    1. Se on kyllä tosi kaksipiippuinen juttu! Onhan tietysti kaikessa puolensa ja pääasiassahan imetys on ollut ihanaa 🙂 En ollut ajatellutkaan, että imetys voi sujua noin eri tavoin eri lasten kohdalla, aika jännä! Mistäköhän johtuu? Mullakin on haikeita fiiliksiä tuosta lopetuksesta, mutta ainakin toivottavasti jää kivaksi muistoksi, eikä jää kaipaamaan. Ihanaa kevättä! 🙂

  3. Kiva lukea vauva arjesta! Kuulostaa kyllä niin tutulta. Raivoaminen on tullut ihan hetkessä myös meille, tyttö siis vuoden, 3 viikon kuluttua. Toivon, että menee ohi yhtä nopeasti kun on tullutkin. Kiva huomata, että muillakin on samaa. Taitaa kuulua ikään ja kehitysvaiheeseen. Kuulisin mielellään lisää unikoulusta ja tuloksista. Eniten kiinnostaa millaista unikoulua alatte pitämään.

    Tsemppiä arkeen ja ihanaa kevättä! 🙂

    -Laura

    1. Noniin, eli raivokohtauksia on liikkeellä muuallakin! 😀 Selvästi siis joku kehitysvaihe meneillään.. Kirjoittelen unikoulusta heti lähempänä ja sitten kun alamme toteuttamaan! 🙂 Kiitos hurjasti ja sitä samaa teille <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *