Härdelliä

Viime päivät ovat olleet kyllä yhdenlaista härdelliä. En ole ehtinyt tai oikeastaan kyennyt tännekään kovin aktiivisesti (tai siis ollenkaan..) postailemaan, pahoittelut siitä. Toivon mukaan saadaan pian korjausliike tähän, siihen saakka mennään vähän harvemmalla postaustahdilla. Olen nyt yli vuoden postaillut tänne lomia lukuunottamatta todella tiiviiseen tahtiin, aikalailla päivittäin. Ja sitten yhtäkkiä tulee aivan totaalinen katkos kun ei vaan pysty tai ehdi. Blaah. Kerron vaikka sitten myöhemmin mistä on ollut kyse.. Sillä välin onkin ollut vähän aktiivisempaa Instan (@iines) ja Snapin (wp_aaltonen) puolella 🙂

Vauva-arjessa kun kaikki (yllättäen) menee vauvan ehdoilla ja arki on muutenkin huonosti ennakoitavissa. Jos monilla tutuilla on mennyt homma niin päin, että arki on alkanut tuntua helpommalta siinä vaiheessa kun vauva on isompi, liikkuu itsekseen ja sitä rataa, on asia omasta mielestäni täysin päinvastoin. Tai siis vielä muutama kuukausi sitten napero viihtyi hetkisen omien lelujensa parissa, mutta nyt.. eheiii.

Päivät onkin siis aikalailla sitä, että toista täytyy olla aikalailla jokainen sekunti vahtimassa, koska tämä poika on melko villi tapaus! Vain ja ainoastaan kaikki mikä ei ole omaa ja sallittua kiinnostaa, ihan jatkuvasti on  päästävä tutkimusmatlkalle niihin juttuihin, joihin on sanottu ainakin tuhat kertaa, että EI 😀 Oikeasti tuhat. Tai siis varmasti kaikki vauvat nyt ovat uteliaita, mutta jotenkin ei vaan uskalla jättää toista hetkeksikään valvomatta.

Ihan mammana 😀

Tietysti ollaan tulpattu olohuoneesta kaikki pistorasiat ja evakoitu johdot siinä määrin miten mahdollista, mutta aina tulee jotain. Viime viikolla käänsin katseen pois ehkä 10 sekunniksi, niin poika oli onnistunut repimään meidän keittiön sähköpatterin seinästä irti. Joten ehkä tiedätte mitä tarkoitan, koska tuo oli vain yksi esimerkki! 😀 Sitten päälle ehkä se pari tuntia raivoamista päivässä ja yhdet 30min päikkärit, niin voin sanoa että on mamma ”hieman” nuutunut illalla! Kaihtimien narua ylösalas vetäessä saattaa viihtyä kylläkin mainiosti hetkisen, sitä en ole kieltänytkään 😀

Eilen tapahtui kylläkin ihmeitä ja tämä Vili Vilperi nukkui yli 2h päikkärit! Ja oli sen jälkeen aivan, kuin uusi vauva. Pelkkää hymyä. Mikä siinä on, ettei niillä päikkäreillä malteta nukkua, vaikka selvästi on väsynyt..? Noh, eilen vietettiin muutenkin about 95% päivästä pyjamassa, koska.. miksi ei? Ei vaan nyt jaksanut ottaa stressiä ja päätin, että vietetään melko chilli maanantai. Tänään on kyllä pakko ryhdistäytyä!

Pahoittelut niille, joita ei teistä nämä vauvajutut oikein kiinnosta.. Täällä blogissa on nimittäin ollut niitä lähiaikoina melko reippaasti! Enkä missään nimessä tahdo blogin muuttuvan vain mammablogiksi. Haluaisin vaihteeksi postailla muitakin juttuja ja lupaankin niin tehdä heti vain, kun ehdin. Inspis on ollut tänne ”hieman” hukassa siis siksi kun en yksinkertaisesti ole oikein ehtinyt oikein miettimään mitään omia juttujani, saati sitten esimerkiksi kuvailemaan.

Tajusin eilen muutenkin,  että blogissa on jo useamman viikon ollut melko reippaasti vain iphone-kuvia, en muista milloin olisin viimeksi kuvannut näin ahkeraan puhelimella 😀 Jokatapauksessa, onneksi Tommilla alkaa ensi viikolla lomaa, niin hellittää! Ja tarkoitus ei ollut missään nimessä valittaa tästä hektisestä arjesta, kaikelle ei nyt kuitenkaan ole ollut aikaa tällä viikolla.

Palataan kuitenkin taas!

 

Muistuttaisin myös, että -20% alekoodi IINES on voimassa vielä tänään ja huomenna (10.5 saakka) ihanista Ideal of Swedenin kännykkäkuorista 🙂 Postaus kuorista täällä.

Sisältää kaupallisen linkin.

 

6 Replies to “Härdelliä”

  1. Musta tää on ihan hirveen raskas vaihe, kun nää opettelee liikkumaan ja pää kolisee kokoajan kun ei jatkuvasti ehdi vahtia tai sitten ollaan heti syömässä just johtoja tai muuta vastaavaa! Mutta että patteri irti seinästä, hahhaha 😀 😀 että voin samaistua tohon nuutumiseen täysin! Taitaa tulla Tommin loma aika hyvään saumaan 🙂

    Musta ei oo kyllä yhtään muuttunu mammablogiksi, paljonhan sä kirjotat muustakin 🙂
    Tsemppiä nyt tuon vaiheen (minkäpä muunkaan, vaiheita vaiheen perään :D) kanssa!!

  2. Joo ei ole helppoa tuokaan vaihe! Meillä ei myöskään uskottu tai uskota vieläkään sanaa ei ? sitä on kyllä henkisesti ihan loppu aina päivän jälkeen ? ehkä se parin vuoden sisällä helpottaa? Täällä nostaa uhma päätään, joten jonain päivinä tuntuu, että raivoamista ja ei-sanan hokemista on 95 % päivästä ??

  3. Ehkä mä vaan nautin tästä nykyhetkestä kun poika ei pääse/osaa vielä liikkua 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *