Ensimmäinen yö unikoulua..

Roudasimme eilen futonin alakerran huoneeseen, nimittäin ensimmäinen yö unikoulua nyt takana.. Huhhuh. Jos joku kertoi sen sujuvan yllättävän vähällä huudolla, niin ei meidän kohdalla ainakaan. Kuuntelin aikalailla tuntitolkulla alakerrasta huutoa kun napero ei vaan suostu nukahtamaan  omaan sänkyynsä. Tai siis sanotaanko, että jos nukutuspuuhat alkoivat klo 21 tienoilla, niin huusi poika vielä  puolenyön maissakin ja välissä oli ehkä 30min unta siinä välissä.

Useaan otteeseen meinasin paukata ylös ja keskeyttää koko homman, mutta eihän se nyt niinkään mene.. Tai siis luulisi ainakin, että mitä  vanhempi vauva on, sitä hanakampaa tuo protestointi. Joskushan niistä yösyötöistä on pakko päästä eroon! Arvasin, että tälle yhdelle ”tissiaddiktille” tulee olemaan erityisen kova paikka. Heräilyitä oli loppupeleissä kai noin 4-5 luokkaa ja ekan huutopätkän jälkeen olivat valvomiset kai semmoista 15min luokkaa.

Joten unikoulun vuoksi onkin nyt tällä kertaa joutunut koko perhe valvomaan. Toivottavasti ensi yö parempi! Ymmärrän kyllä miksi joskus suositellaan, että äiti lähtisi jopa kokonaan pois kotoa unikoulun ajaksi (tai siis öiksi), meneehän se ”nuku sinä nyt kerrankin tämä yö”-idea vähän kyllä mönkään 😀 Monet varmasti sortuvat näissä kohdin siihen vanhaan kaavaan. Kokeillaan nyt kuitenkin vielä, sinnikkyyttähän tässä tarvitaan ennen kaikkea! Onhan se eka yö varmasti pahin ja ainakin toivon mukaan ei olla ainoita, keillä tuo ei mennyt ihan sormia napsauttamalla.

Tekniikkana oli kokeilussa ainakin tassuttelu, (ei vissiin kovinkaan toimiva vaihtoehto meillä…) sekä yleisesti vauvan rauhoittelu ja sitten omaan sänkyyn siirtäminen. Jostain syystä siellä pinniksessä ei vaan tunnuta viihtyvän. Eipä toisaalta ihmekään kun ei ihan kauheasti ole siellä öitä edes viettänyt. Perhepeti on muutenkin osoittautunut viimeaikoina hasardiksi vaihtoehdoksi. Pojan vieressä nukkuessa kun tarvitsee olla aina tavallaan varuillaan, ettei toinen lähde paukkaamaan sängystä yli laidan. Tietty poika nukkuu aina meidän välissä ja muutenkin siirsin sängyn seinää vasten Tommin matkan ajaksi, mutta eihän joka kulmaa voi alkaa blokkailemaan.

Itse tosin nukun aina nykyään niin koiran unta, että herään aina kun pienikin herää, mutta silti olen pari kertaa herännyt siihen kun toinen on lähtenyt könyämään kohti sängynpäätyä! Miten te estätte, ettei lapsi putoa? Vai luotatteko vain siihen, että heräätte siinä kohdin kun toinenkin herää? Eihän ongelmaa ole enää sitten kun lapsi osaa itse könytä sänkyyn ja pois, mutta vielä ei kyllä ole siitä tietoakaan.. Lisäksi T nukkuu huomattavasti minua sikeämmin, joten mitäs jos en olekaan aamulla heräämässä kun poika herää? Siksi se omaan petiin nukuttaminen olisi myös tässä kohdin hyvä juttu.

Jos täytyy hakea positiivisia puolia, niin ainakin aamupuuro maistui heti herätessä ihan eri tavalla! Ja mainitakseni, niin ollaan ennen unikoulua nukutettu poika muutaman kerran päikkäreille saman kaavan mukaan, joka on kylläkin sujunut vähemmällä huudolla, vaikkei kyllä sekään mitenkään sormia napsauttamalla. Onhan tämä uusi muutoksen paikka myös vanhemmille kun täytyy opetella uudet rutiinit arkeen.

Vähän jänskää seuraava yö. Toivottavasti sen jälkeen helpottaisi!

23 Replies to “Ensimmäinen yö unikoulua..”

  1. Voi pientä, on se muutos alkuun järkyttävä. Muistan tuon saman meillä, ei ollut mitään pientä kipinää ? mutta kyllä se muutaman yön jälkeen helpotti ja noin viikon jälkeen oli jo ihan eri meininki. Aikansa se vie, mutta palkitsee ? meillä oli vähän aikaa sitten uusi taistelu, ku piti päiväkodin takia opetella päikkärit nukkumaan sisällä ja sehän oli alkuun yhtä huutoa. Ja vaikutti samalla yöunille menoon ? onneksi sekin tuli tutuksi noin viikossa ja nyt sekä päivä- että yöunet nukutaan hienosti pinniksessä eikä taistella vastaan. Tsemppiä ja jaksamista koko perheelle!

    1. Niinpä!!! Se on kyllä sydäntä raastavaa kuunnella sitä itkua 🙁 Loppupeleissä kuitenkin muutaman päivän ”koulu” on lyhyt homma, kun miettii kuinka helpottaa jatkossa. Ja kiitos tsempeistä, sinne myös! 🙂

  2. Tsemppiä kovasti! Mä otin meidän 1v neidiltä viime viikolla tutin pois ja yöt ovat rauhoittuneet ihan täysin. Ennen se tutti oli aina yöllä hukassa ja se piti saada suuhun ennen kuin unet jatkuivat. Nyt tutti on muisto vain… Onneksi unohti helpolla!

    Meillä nukutaan pääsääntöisesti omassa pinniksessä, mutta rauhattomina öinä nostan suosilla viereen (eli ennen aika usein!). Ollaan miehen työn vuoksi aina useita viikkoja peräkkäin kaksistaan, joten olen silloin laittanut toisen patjan lakanan alle leivinpaperia (joo…) jolloin se rapisee jos toinen kömpisi sinne päin. Meillä onneksi on pysytty oikeassa päädyssä sänkyä.

  3. Tsemppiä ja sinnikkyyttä! Mekin unikouluiltiin aika tasan kuukausi sitten, tarkoituksena luopua yöimetyksistä sekä saada neiti nukkumaan omassa sängyssään yöt. Aiemmin tyttö heräili 4-6x yössä ja alkuyötä lukuunottamatta nukkui vieressäni isossa sängyssä. Nykyään herää 0-1x yössä ja nukkuu omassa pinniksessään. En ois ikinä uskonut tämänkin ajan koittavan vielä 😀

    Jaksamista unikoulun kanssa, kehnot yöt varmasti palkitsevat vielä <3

    – Heidi ja ikätoveri Alina 😉

    1. Heheh! No teillä näköjään ainakin tepsi tehokkaasti, kuinka helpotus! 🙂 Ja kyllähän se taistelu pidemmässä juoksussa kyllä palkitsee, kiitokset tsempeistä! Pikku-Alinalle virtuaalivilkutus meidän pojalta! 😀

  4. Haluun niin kuulla seuraavanki yön kokemukset 😀 nimittäin täällä haaveillaan juuri samasta.. unikoulu menee testiin meillä nyt vkl tai ensi viikon vkl. Saa nähdä miten meillä käy! 😀

    1. Joo, tule sitten kertomaan tänne! Kirjoittelin juuri postaukseen toisen yön kuulumisia, mutta parempaan päin siis! 😀 Edelleen heräilee useaan otteeseen, mutta on nyt alkanut nukahtamaan nopsaa uudelleen tassutuksella, jee! Tsemppiä teillä tulevaan koitokseen, nopeasti se kyllä on näköjään jo voiton puolella 🙂

  5. Ouh, tsemppiä unikouluun! Toivottavasti alkaisi pian pikkunen nukkua, oot kyllä ihan riittämiin saanu jo valvoa!

    Meillä tippu jo kerran vauva sängystä kun en ollu herännyt kun oli yöllä lähtenyt möngertämään 🙁 se oli ihan kauheeta. Vaikkei hänelle mitään käynytkään mut kyllä oli huono omatunto jotenkin. Toivottavasti alettais meilläkin nukkua pian omassa sängyssä 😀

  6. Onko teidän poika viettänyt muuten aikaa pinniksessä, esim. leikkien? Mietin, että auttaisiko se, että tekisi sängyssä myös mukavia juttuja. Meillä tyttö haluaa välillä mennä sänkyynsä katselemaan kirjoja tai leikkimään leluilla. Ja iltaisi jää mielellään omaan sänkyynsä odottelemaan unen tulos.

    1. On se joo aina välillä ollut siellä hengailemassa, ei nyt kuitenkaan ihan kamalasti.. Ihana kun teidän pikkuinen viihtyy noin hyvin, että ihan jää odottelemaan :’) Heheh!

  7. Kiva, että kirjoitit aiheesta! Odotin kovasti tätä sillä aihe on todella lähellä. Imetän vielä yötä päivää vuoden ikäistä tytärtäni ja välillä tuntuu, että tyttö on ihan yli fanaattinen tissihirmu 😀 Olen itse jo hieman väsynyt tähän, ja valmis lopettamaan, mutta en tiedä miten osaan kun toiselle
    Se on niin tärkeää. Tein itse ehkä virheen kun olen antanut tytön syntymästä saakka nukahtaa rinnalle… nyt tietenkin vaatii sitä aina ja muu on mahdotonta. Tuttia ja pulloa meillä ei koskaan ole huolittu.
    Olin itse poissa ensimmäisen kerran yli puolen yön nyt viikonloppuna ja isä oli saanut huutavan tytön nukkumaan lopulta, mutta tyttö heräsi jatkuvasti ja huusi sekä valvoi siihen saakka, että tulin kotiin.. pian meilläkin on aloitettava unikoulu.

    Paljon tsemppiä teille! Varmasti viikonpäästä tilanne jo aivan toinen 🙂 jään mielenkiinnolla odottamaan miten teillä unikoulu jatkuu!

    -Laura

    1. Tämä sun kommenttisi olisi voinut olla mun kirjoittama 😀 Kaikki samat ”piirteet” siis ollut meillä. Olen myös antanut ihan pikkuvauvasta saakka nukahtaa rinnalle ja siksihän se protesti varmaan olikin alkuun niin suuri. Tosin en viitsi lopettaa imetystä vielä nyt samaan syssyyn, vaan asteittain tässä kun jää yösyömiset ensin pois.. Tai muutenkin vaikeaa kun vauva kuitenkin tarvitsee vielä sitä maitoa enemmän 1v saakka, joten ei viitsi ennen sitä ottaa rintaa pois kun ei tosiaan suostu kovin kummoisesti pullosta juomaan. Mutta sen ilta/yötissin kanssa täytyy jatkossa olla vaan systemaattinen ja vaatii multakin todella paljon uutta toimintamallia kun ei enää saa antaa lapsen nukahtaa rinnalle edes päikkäreille. Täytyy kokoajan pysyä skarppina tissitellessä, ettei toinen simahda 😀 Ehkä teidäkin kohdalla voisi olla hyvä ratkaisu jos isä hoitaisi unikoulun? Tsemppiä kuitenkin koitokseen ja ennakkoon!

      1. Helpottavaa kuulla, että teillä myös nukutus aikasemmin vain rinnalle. Ehkä meilläkin on toivoa vaikka nyt tuntuu ettei ikinä pysty nukkumaan ilman.. Meillä varmasti isi joutuu hoitamaan Unikoulun myös! itse sortuisin varmasti imetykseen ja luovuttaisin pitkän huudon jälkeen 😀 Täytyy vain löytää pidempi jakso vapaata. Jään kuulolle!

  8. Tsemppiä, voimia ja pitkiä hermoja unikouluun! Meillä kokeiltiin sitä ensimmäisen kanssa useampaan kertaan ehkä noin puolivuotiaana ja pari kertaa siitä eteenpäin. Välillä toimi ja välillä ei. Mun kokemuksella ei ollut todellakaan mikään nips-naps-viikossa-valmiiksi juttu, vaan auttoi ehkä jonkin verran. Ehkä ei oltu tarpeeksi sinnikkäitä ja jatkettu tarpeeksi pitkään – who knows… Mulla teki jotenkin ekalla kerralla niin pahaa, että tuntui fyysisestikin pahalta kuunnella sitä huutoa. Olisi kyllä ollut hyvä idea itse lähteä muualle yöksi! Yhden jutun tajusin vasta joskus jälkikäteen: lapset on erilaisia ja nukkumisrytmit ym. vaan luonnostaan erilaisia, ja mun oma rima oli ehkä aika korkealla eli vauvan olisi pitänyt nukkua jotenkin ihan superhyvin. Ja kaikki alle sen oli muka epäonnistumista tai jotenkin vaan tilanne, mikä pitää korjata. Näin jälkikäteen oma mustavalkoisuus on niin huvittavaa…! Mutta niinhän se on – vaan tekemällä oppii! Hyviä ja etenkin niitä tulevia parempia öitä sinne!

    1. Kiitos! Niitä kyllä tarvitaan, onneksi kuitenkin jo voiton puolella! 😀 Ja siis todella hyviä pointteja, eihän aikuisetkaan nuku läheskään aina täysiä yöunia heräämättä, joten olisihan se hassua ajatella, että vauvat sitten tekisivät niin. Mutta onhan se muutama heräily kuitenkin parempi suunta kymmenelle heräilylle, kai se sitten joskus helpottaa kunnolla 😀

  9. Oliko toinen yö helpompi? Toivon mukaan niin oli. 🙂

    Esikoiseni kohdalla lopetin yöimetyksen Gordonin unikoulun metodilla (googlaamalla löytyy ohjeita), jossa lyhykäisyydessään päätetään etukäteen 7h aika kun tissiä ei yöllä anneta ja siitä pidetään kiinni. Sen kellonajan ulkopuolella saa imettää just niin paljon kuin tykkää. Siinä lohduttajana saa olla äiti ja oma lapsi itki ekana yönä muistaakseni 1,5h, tokana varmaan 15min ja sen jälkeen taisi vain kysyätissiä, jonka jälkeen nukahti ja yötissi jäi siihen. Yleisesti (ainakin omaan ja kaveripiirin kokemukseeni perustuen) musta toi imetyksen lopettaminen on _aina_ äidin taistelu. Meillä nimittäin esikoinen meni vallan sujuvasti ilman tissiä isän kanssa nukkumaan, mutta ei todellakaan unohtanut sitä, jos itse nukutin yöunille. Toi Gordonin unikoulu on sellainen lempeä tapa yötissin lopettamiseen. Yötissin lopetus (tapahtui siis 1v3kk iässä) ei lopettanut yöheräilyjä vaan lapsi heräsi silti yöllä ja tuli viereen. Tekee sitä edelleen (ikää 2v10kk) välillä, toisina öinä taas ei tule väliin.

    Hyvä oli tuo yllä oleva kommentti lasten erilaisuudesta. Toiset kun vain nukkuu paremmin kuin toiset. Nyt tokan lapsen kanssa ei ole niin stressissä vaikka noista nukkumisista kuin oli ekan kanssa. Nukkuu ne sitten kun nukuttaa. Ylipäätään ajattelen, että hyvin nukkuvien lasten vanhemmilla on vain käynyt hyvä tuuri. Itsellä nyt toinen nukkuu vain kotona hyvin, reissun päällä ei millään malta nukahtaa kuten taas esikoinen nukahti vauvana milloin ja missä vain.

    Aurinkoisia kevätpäiviä ja tsemppiä!

    1. Joo oli! Kirjoittelinkin juuri postaukseen muutaman rivin toisesta yöstä. Nyt alkaa jo rauhoittua paremmin tassutteluun ja nukahtaa nopeastu uudelleen, vaikka vielä heräileekin useaan otteeseen. Itse myös mietin alkuun vähän samantyylistä unikoulua, että olisin ollut tissilakossa juurikin osan yöstä ja sitten aamuyöllä taas antanut, mutta tilanne nyt ratkesikin tällä kun isä hoiti unikoulun ja olen ollut itse evakossa koko hommasta. Toisaalta itselläni on tarkoitus lähiviikkoina vähentää ja lopettaa imetystä muutenkin, joten ehkä omalla kohdallani tämä täysin imetyksetön yö oli parempi vaihtoehto 🙂

      Ja olen kyllä samaa mieltä, että loppupeleissä ne todella hyvin nukkuvat lapset ovat varmasti harvassa! Vanhemmat saavat kyllä olla onnekkaita 😀 Toisaalta, lyhyt aikahan tämä loppupeleissä on heräillä, mutta olisihan nyt vuoden jälkeen jo kiva nukkua edes 4h yössä putkeen.. Kiitos ja sitä samaa, mukava kun kommentoit 🙂

      1. Pakko tälleen pikaiseen uudelleen kommentoida, että siinä kohtaa kun lapsi osaa kiivetä vaikka sohvalle, pystyy opettamaan helposti myös peruuttamaan alas. Tietty kaikki on tässäkin yksilöitä, mutta yleensä muutaman muksahduksen jälkeen moisen oppivat. Meillä esikoinen oppi reippaasti alle vuosikkaana peruuttamaan portaat alas ja käveli kuitenkin vasta yli 1-vuotiaana.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *