Viime aikojen tuntemuksia

Viime viikkoina olen kärsinyt pienestä inspiksen puutteesta täällä blogissa. Jos aikaisemmin on päässä suorastaan vilissyt postausideoita ja juttuaiheita, niin nyt on tilanne ollut täysin päinvastainen. Pää on siis ollut kertakaikkiaan jumissa jos täysin rehellisiä ollaan. Arjessa on kylläkin ollut kaikenlaista muutakin meneillään, mutta vaikka kuinka silloin muutama viikko sitten liputin nyt ”lomailevani”, niin kovin lomalta ei ole kyllä tuntunut vaikka ollaankin molemmat täällä kotona oltu.

Olo on suorastaan ollut hieman uupunut, mistä lie sitten johtuukaan. Ehkä viime aikojen huonoista yöunista, vaikka poika nykyään nukkuukin omassa sängyssään ja aiempaa paremmin, herään silti edelleen vaistomaisesti tämän suunnilleen jokaiseen liikkeeseen ja on todella hankala nukahtaa uudelleen. Eilen nukahdin ehkä iltayhdeltätoista, heräsin pariin otteeseen yöllä hetkeksi ja sitten kuuden maissa heräsin sänkyyn pyörimään siinä vaiheessa kun poika heräsi.

Jatkuvasti mennään siis ehkä 6-7h yöunilla mikä on suunnilleen sama määrä kun töissä käydessä, mutta silloinhan kuitenkin viikonloppuisin otti unia takaisin ja oli kuitenkin aina noiden arkiunien jälkeen perjantaina väsy. Nyt ei oikein ikinä pääse tasoittamaan noita lyhyempiä unia. Olisi kyllä aikamoinen kokemus nukkua esim 8h putkeen heräämättä kertaakaan 😀 Älytöntä miettiä kuinka ennen nukkui viikonloppuisin jotain jopa 10-11h yöunia! Olen vaan jotenkin niin herkkäuninen nykyään, että herään about ihan kaikkeen ja olen vähän semmoinen, että jos herään niin en kyllä enää nukahda uudestaan.

Syynä voi tietty myös olla, että kaikki tuo vauvavuoden aiheuttama stressi alkaa nyt pikkuhiljaa purkautumaan ja on aiheuttanut jotain ihme väsähtämistä. Eihän kukaan nyt jaksa loputtomiin ilman kunnon lepoa ja lomaa, en ole itse varsinaisesti lomaillut päivääkään nyt yli vuoteen 😀 Olenkin jopa suunnitellut tässä lähteväni muutamaksi päiväksi reissuun, esimerkiksi pitkäksi viikonlopuksi, jotta saisi pienen irtioton kaikesta. Ollaan kuitenkin Tommin kanssa tasavertaisia hoitajia, eri asia jos sysäisi lapsen hoitoon isovanhemmalle tai muulle henkilölle, joka ei ole päivittäin hoitanut pientä.

Äitiys voi nimittäin olla oikeasti kova paikka ihmiselle, jolla on yhtään taipumusta perfektionismiin tai vaatia itseltään liikoja. Olen aina ollut luonteeltani todella kiltti ja välillä ehkä liiankin kiltti. Työelämässä olen suorittaja ja vaadin itseltäni hurjasti, ettei kukaan pääsisi ajattelemaan, että olen laiska tai epäonnistunut.

Itsetuntoni on aina ollut varsin hyvä, enkä koe välittäväni pienistä, mutta joidenkin asioiden suhteen olen ehkä nykyään vähän epävarma ja olen huomannut sen piirteen sinä aikana kun olen ollut tässä kotona ja ehkä se johtuukin tästä kotona möllöttämisestä. Uutena äitinä esimerkiksi sen suhteen, että joku ajattelisi että olen riittämätön äiti tai vähän jotain tuon tyyppistä, vähän samoja ajatuksia kun työelämässä, mutta äitiysaspektiin muunnettuna. Vähän hankala selittää. Täytyy vaan osata luottaa itseensä ja mennä sen mukaan, mikä tuntuu itsestään parhaimmalta tavalta omaan tilanteeseen.

Kotielämässä ja yleisesti äitiydessä niitä koossa pidettäviä lankoja sitten riittääkin. Tämän vuoden jälkeen olen todennut, että uuteen tilanteeseen on pakko tavallaan sopeutua ja toivon, että olisin ottanut sen asenteen aikaisemmin. Siis sen asenteen, että on ok olla ”tavallinen ihminen” sen sijaan, että olisit supermamma, jonka koti on aina täydellinen, keittiössä odottaa illallisaikaan upeasti katettu pöytä, pyykkikori ei ole koskaan täynnä ja jonka vauvalla on aina täysin tahrattomat vaatteet.

Se nyt vaan on päivänselvää, että sotkua syntyy, pyykkiä kertyy enemmän kun edes ehtii pestä, välillä on hankalaa keksiä nopeita ja helppoja arkiruokia, saati sitten jaksa sen koommin miettiä päivittäin omaa ulkonäköään. Vaikka oma blogini ei olekaan lähellä mitään kiiltokuvablogia, toki myönnän lisääväni tänne paljon kivoja kotikuvia, joissa on takana tunnin siivous ja järjestely, huoliteltuja kuvia itsestäni (joissa olen juuri lähdössä asioille), mutta 90% ajasta todellisuus on kyllä jotain aivan muuta. Eli todellista arjen kaaosta tukka takussa heiluen 😀

Tietysti yleisestä siisteydestä tulee pitää huolta ja arjen perusjutuista, mutta yhdenkään äidin ei pitäisi yrittää tehdä enempää kun mitä kokee jaksavansa. Esimerkiksi vain siksi, että yrittäisi miellyttää muita pitämällä yllä kuvitelmaa aina täydellisen siististä kodista. Ei se nyt vaan ole niin justiinsa. Todennäköisesti sitä sotkua syntyy lapsiperheessä heti lisää, vaikka käyttäisit kaiken ajan maaniseen järjestelyyn. Eiköhän se siitä!

Aurinkoista päivää!

8 vastausta artikkeliin “Viime aikojen tuntemuksia”

  1. Ymmärrän täysin ajatuksesi, itsekin olen kokenut lapsen kanssa välillä uupumusta ja kotona olo ahdisti. Tasavertainen hoitaja et kuitenkaan Tommin kanssa ole, sinä olet lapsen ensisijainen kiintymyksen kohde tällä hetkellä. Yhden yön irtiotto olisi ok, mutta monen päivän ero äidistä 1v lapselle on aina kova paikka. 1v lapsi ei ymmärrä ajan kulua ja se on lapselle iso ahdistus kun ensisijainen kiintymyksen kohde häviää pitkäksi ajaksi. Tämä siis ihan vaan kehityspsykologinen näkökanta.

    1. Itseasiassa Tommi on jo jonkin aikaa ollut pojan pääasiallinen hoitaja ja tavallaan ottanut kopin arkihommista ja rutiineista. Tietty nyt itsekin vietän pojan kanssa paljon nyt aikaa, vaikka olenkin päivisin puuhastellut muita hommia ja hoitanut asioita. Olet oikeassa, onhan äiti kuitenkin äiti noin pienelle ja siksi en ole vielä ainuttakaan päivää raaskinut toisesta olla erossa. Olen tutkinut asiaa paljon ja juuri sitä 1pv/ikävuosiasiaa. Mutta sitten taas jos olisi esimerkiksi tilanne, jossa vanhemmat muuttaisivat erilleen ja pieni lapsi olisi vuoroviikoin toisella tai edes muutaman päivän/viikonlopun, joutuuhan lapsi silloinkin äidistään hetkeksi eroon. Enkä siis todellakaan haluaisi tai pystyisi olemaan pienestä edes viikkoa erillään, mutta näen kuitenkin tuon 1pv/vuosi-periaatteen lähinnä silloin, jossei lapsi ole tottunut viettämään aikaa toisen vanhemman kanssa tai jos hoitajana olisi joku vieraampi kuin toinen vanhemmista, kuten täti, isovanhempi yms 🙂 Itse voisin pitää mahdollisena esimerkiksi kahden yön Päivä tukholmassa-reissua tai vastaavaa.

  2. Kerroit jättäneesi imetyksen, se on luultavasti myös romahduttanut hormonitasot hetkellisesti ennen kuin kroppa löytää taas oman balanssinsa, tuttuja tuntemuksia kyllä muutenkin ? Olet tehnyt valtavan hienon duunin pikkumiehen kasvatuksessa, kyllä sitä saakin välillä antaa epäolennaisten asioiden olla ja keskittyä pieniin hetkiin josta saa iloa ja voimaa 🙂 Mä olen kahden alle 4v lapsen äiti, eli muutama vuosi enemmän kotiäitiyttä takana, sitä on oppinut ottamaan rennosti ja heittämään pois pään sisällä arvostelevat ajatukset. Loppujaan vaan aina kunkin perheen sisällä on se oma tilanne, ja ainakin itse saan paljon enemmän irti onnellisista muksuista kuin siististä keittiöstä ?

    1. En ole vielä kokonaan jättänyt imetystä, mutta siis huomattavasti vähentänyt ja nyt vain 1kerta päivässä. Mutta sinäpä sen sanoit, että tosiaan siitähän voi osaksi johtuakin, hormonit heittelevät niin pahasti! Tämä sun kommenttisi kyllä tsemppasi, kiitos hurjasti 🙂 Täytyy tosissaan vaan opetella siihen asenteeseen! Ihanaa kesää <3

  3. Itsekin samoja asioita moneen kertaan pohtinut… samat ajatukset. Meillä poika talvella jo 7v, mutta edelleen painin toisinaan riittämättömyydentunteiden yms kanssa. Tietty alku lapsen kanssa on aina vaikeampaa aikaa, mutta ei sitä perfektionisti ikinä opi ?, mut ehkä tottuu ajan kanssa..

    1. Kiva kun samoja juttuja on pyörinyt muidenkin mielessä! 😀 On se kyllä haaste ja täytyy vaan jotenkin oppia muuttamaan sitä omaa ajattelutapaansa 🙂 Ihanaa kesää!

  4. Kuullostaa tutulta. Vielä yhden lapsen kanssa jaksoi puunata asuntoa ja pöyhiä sohvatyynyjä, mutta nyt 4 vuotiaan ja 3 kk vauvan äitinä ei kyllä ihan heti tule mieleen pintojen kiillotus jos on hetki aikaa heittäytyä sohvalle ja painaa silmät kiinni sen aikaa kun esikoinen katselee Ryhmä Hau ohjelmaa ?

    1. Haha! Mun piti googlata Ryhmä Hau 😀 Joo, hyvin mäkin vuoden jaksoin, mutta nyt kun poika vaatii niin paljon enemmän seuraa ja vahtimista, niin eipä niitä juttuja enää ihan tuosta vaan tehdäkään! 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *