Vauvavuoden yleisiä ”ongelmia” ja omat ratkaisuni niihin

Vauvavuosi on aikamoista uuden opettelua, kehitysvaihetta toisen perään ja niiden ihanien, unohtumattomien hetkien lisäksi myös ajoittaista hermojen kiristelyä. Perusjuttua varmaan kaikille äideille! Meidänkin perheessä tuli eteen oikeastaan enemmän noita arjen haasteita kun osasimme alkuun edes odottaa. Toisaalta taas vauva-arki oli kyllä huomattavasti helpompaa kun olimme ajatelleet, mutta sanoisinko että nuo haasteet tulivat eteen semmoisten asioiden suhteen, joiden ajattelimme tottakai sujuvan, kuten kiinteiden syöminen tai tutin opettelu.

Lähdimme koko hommaan melko avoimin mielin sen koommin stressaamatta asioista etukäteen. Annoimme siis asioiden mennä omalla painollaan. Listasin tähän postaukseen arjen haasteita, joita kohtasimme vauvavuoden aikana ja omat ratkaisumme näihin. Paljon apua näihin ”ongelmiin” sain tietysti teiltä ja nyt taas toivon, että näistä ehkä olisi apua myös jollekulle toiselle 🙂

Imetyksen onnistuminen. Imetys on alkuun tosi rankkaa ja ajoittain myös hermojen kiristelyä. Itse sain siihen synnytyssairaalassa paljon ohjausta, mutta sairaalan stressaavan ympäristön vuoksi homma lähti hyvin alkuun vasta kotiutumisen myötä, maitokin itseasiassa taisi nousta kunnolla vasta tuolloin. En itse oikeastaan edes miettinyt maidon riittämistä tai riittämättömyyttä, syötin siis vauvaa lapsentahtisesti, mikä pikkuvauvan kohdalla tarkoittaa ihan kokoajan. Välillä siis melkeinpä tunteja putkeen. Sehän nyt on ihan normaalia, ilman että olisi pelkoa siitä ettei maito riitä.

Jos maidon riittämättömyys mietityttää, niin oma vinkkini on yksinkertaisesti pitää lasta enemmän rinnalla, vaikka se tarkoittaisi sitä, että istut tuntitolkulla vauva kainalossa Netflixiä töllöttäen. Kysyntä lisää tarjontaa mitä tulee äidinmaitoon. Eihän tämä välttämättä aina ole mahdollista ja maidon riittämättömyyteenhän voi olla takana joku muu syy, mutta noin yleisesti tuon pitäisi kai päteä. Itse koin hommassa ehkä hankalammaksi asennot. En tiedä miksi ihan pikkuvauvaa oli mielestäni niin hankala syöttää muuten kun kyljellään maaten! Sillä siis mentiin aika pitkälti. Eikä imetystaival muutenkaan sujunut täysin ongelmitta. Olen täälläkin maininnut siitä ”yhden rinnan taktiikasta”, imetin siis koko tämän reilun vuoden yhdestä rinnasta. Toinen ei vaan kertakaikkiaan parin päivän jälkeen kelvannut. Kaikkea kokeiltiin kyllä, mutta annoin jossain välissä periksi ja rintapuolena siis mentiin. Hyvin selvittiin. Kokonainen vuosi 😀

Tutti tai tuttipullo ei kelpaa. Käytin itse rintapumppua jo ekojen viikkojen jälkeen ja syötettiin siis pari ensimmäistä kuukautta vauvalle omaa maitoa välillä pullosta (jos siis kävin esimerkiksi lenkillä tai kaupungilla), kunnes se ei sitten enää kelvannutkaan kun väliin tuli parin viikon tauko. Jälkeenpäin ajateltuna olisi vissiin vaan pitänyt jatkaa pulloilua säännöllisesti ja antaa tuttikin jo aikaisemmin. Kokeiltiin tuttia siis ehkä viikon ikäisenä, jolloin se aina hetkeksi kelpasi, mutta olin jotenkin hysteerinen sen suhteen, että vauvan imuote menee sekaisin, ettei synnytyssairaalassa olisi uskallettu sitä antaa.

Toisaalta.. Nyt vuosi jälkeenpäin, mitä väliä! Tutti olisi ehkä pelastanut muutamat yöunet ja auttanut yösyöttöjen lopetuksessa jo aikapäiviä sitten, mutta turha sitä on enää miettiä. Eipä tarvitse vierottaa tutista. Yhdessä vaiheessa (tai oikeastaan useammassakin vaiheessa) yritin sitkeästi siihen opettaa varmaan viiden erilaisen tutin kanssa, mutta ilman menestystä. Pakko todeta, että kaikki nyt ei vaan syö tuttia tai tuttipulloa! Ainoa asia, joka vähän mietityttää on seuraavat lennot lapsen kanssa. Nyt kun ei siis ole rintaa, eikä tuttia lussutettavaksi. Se pään aukile kun tasaa pikkuvauvalla painetta lennoilla ja vissiin aukile pikkuhiljaa alkaa umpeutumaan.

Haasteet kiinteiden ruokien kanssa ja kun soseet eivät maistu. Tarkemmin kirjoitin ongelmista kiinteiden ruokien kanssa esimerkiksi tässä postauksessa. Ne eivät alusta alkaen kertakaikkiaan kelvanneet! Monilla rintaruokituilla vauvoilla saattaa olla sama ongelma, se rintamaito kun on se ”ykkösherkku” ja kaiken muun kanssa joutuu tappelemaan. Aloitimme kiinteät ruoat 4kk jälkeen ja siitä eteenpäin siis ahkerasti tarjoten. Kun ei kelpaa, niin ei kelpaa! Rehellisyyden nimissä meidän poika on edelleen varsin nirso ja äärimmäisen nuuka sen suhteen, mille ruoille avaa suunsa. Neuvolahan talvella määräsi meidän antaa soseita kymmenesti päivässä, koska ”nyt on vaan syötävä”, noh.. Eihän me kyllä ihan siitä otettu neuvoksemme.

Loppupeleissä tilanne parani yksinkertaisesti sitkeällä yrittämisellä. Tarkat rutiinit ruokailuaikojen suhteen, valikoima lemppariruokia (vaikka nyt sitten olisikin siinä vaiheessa purkkiruokia, aivan sama hemmetti soikoon, kunhan syö jotain!!) ja sitkeää tarjoamista. Istuimme aina ruokahetkellä niin kauan, kunnes maistui. Katseltiin kirjoja sun muuta ja vähän väliä aina tarjosin lusikkaa. Kyllä se yleensä jossain vaiheessa alkoi maistua ja siitä se sitten jotenkin lähti.

Esimerkiksi kaurapuuro ei edelleenkään oikein maistu, kuten ei myöskään kovin karkea ruoka, joten sileillä soseilla mennään ja kaupan Onni-valmispuuroilla (niistäkin tosin kelpaa vain pari tiettyä), jotka ovat olleet meidän pelastus tähän saakka. Minkäs teet kun toinen on kertakaikkisen nirso. Myöskään sormiruokailu ei missään vaiheessa oikein innostanut ja vasta jokunen aika sitten on pieni innostunut edes jonkin verran syömään itse, esimerkiksi maissunaksuja, vesimelonia yms..

Yösyötöistä luopuminen ja unikoulu. Tämä on meillä tuorein haaste ja varmasti teilläkin vielä tuoreessa muistissa. Itse unikoulu sujui kyllä helpommin kun osasimme odottaa, vaikkakin yöllisiä heräilyjä edelleen välillä onkin. Pieni kuitenkin nukkuu yönsä nykyään omassa pinnasängyssään ja yösyötöistä ollaan pidetty kiinni sen suhteen siis, ettei niitä ole enää unikoulun jälkeen ollut. Unikoulupostaus löytyy täältä.

Vauvan kanssa matkustaminen. Tämä kohta ei tosinkaan ole ollut mikään varsinainen haaste, vaikka vauvan kanssa matkustelu tietysti vaatii erilaista asennetta ja ennen kaikkea organisointia! Matkustaminen ja lentäminen vauvan kanssa on oman kokemuksemme mukaan ollut helpompaa kun odotimme, joten voisin sanoa sitä jännittäville, ettei hätää! Olen kirjoittanut aiheesta ihan oman postauksensa, joka löytyy täältä.

Imetyksen lopettaminen. Ensiaskeleet lopetuksen suhteen otimme tosiaan unikoulun yhteydessä kun yösyötöt loppuivat. Sen jälkeen imetin jonkin aikaa normaalisti päivisin, kunnes sitten joku aika taaksepäin lopetin päiväsyötöt ja pidin jäljellä aamun ja illan. Noin viikon jälkeen lopetin nyt myös aamusyötöt ja pikkuhiljaa myös iltasyötöt. Suurin haaste tässä on kuitenkin ollut nokkamukin tarjoaminen! Se kun ei ole ennenkään ollut mikään todellinen menestys.

Välillä saattaa kelvata vesi lasista, välillä sitten taas huikka mukista, mutta luotan siihen, että se jano sitten kasvaa siinä vaiheessa kun maito loppuu. Pissavaipathan siitä nesteytyksestä kuitenkin kertovat! Jokatapauksessa tuo tahti on ollut meillä sopiva. Ei liian nopea, eikä liian hidas vähentäminen. Myöskään poika ei juurikaan ole protestoinut, paitsi ehkä silloin kun aamusyöttö lähti pois, jolloin oli koko päivän todella kiukkuisella tuulella. Saattoi tietysti johtua muustakin.

Kaikki lapset ovat  tietysti erilaisia, eikä näitäkään neuvoja voi yleistää. Toivottavasti tästä oli tai on tulevaisuudessa jollekulle apua! Vertaistuki on kyllä äitiydessä aivan kullan arvoista ja itse ainakin olen hyötynyt teidän avusta, sekä vinkeistä aivan hurjasti. Kiitos teille kaikille niistä!

Ensimmäinen kuva Ronja Rajala

4 Replies to “Vauvavuoden yleisiä ”ongelmia” ja omat ratkaisuni niihin”

    1. Totta. Ollaan kokeiltu erilaisia nokkamukeja/mukeja, mutta mikään ei ole kunnolla kelvannut. Tuota pillimukia mietinkin jossain vaiheessa, ehkä sen voisi vielä johonkin väliin ostaa 😀 Kiitti vinkistä!

      1. Aventin pillimuki on hyvä ja halpa (Prismassa 6,90). Meidän 7 kk ainakin hoksas sen heti, vaikka aiemmin oli mennyt nokkamukin kanssa ihan pelleilyksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *