If it doesn’t feel right, quit it!

Viime kuukausina on eräs asia erityisesti painanut mieltäni, mikäpäs muukaan kun työ. Aiemminhan olen kertonutkin tästä kotona vietetystä vuodesta, joka kaiken muun henkisen kasvun myötä on myös ollut varsinainen tutkimusmatka omaan itseeni. Siinä samassa onkin myös moneen kertaan esittänyt itselleen sen saman kysymyksen: Mitä haluan oikeasti tehdä isona?

Siitä tulee pian viisi vuotta kun aloitin työt nykyisessä työpaikassani ja silloin olin niin ehdoton siitä, että haluan olla pankissa vielä kahdenkymmenenkin vuoden kuluttua. Löytyyhän sieltä erilaisia mielenkiintoisia tehtäviä vaikka millä mitalla! Samaa tuumailin vielä äitiyslomalle jäädessä, vaikka siinä kaikessa raskausväsymyksessä ja stressissä podinkin myös pientä ammatillista kyllästymistä.

Tilanteet muuttuvat työpaikoilla jatkuvasti, tiimit muuntuvat, ihmiset vaihtavat paikkoja ja tehtävien sisällötkin saattavat uusiutua. Parhaimmillaan oli työssä käyminen muutama vuosi takaperin loistavan työtiimin ja mukavan tehtävän myötä niin kivaa, että odotin jokaisena aamuna sitä, että pääsee viettämään aikaa noiden huipputyyppien kanssa. Ei se aina tuntunut edes työltä ja suurimman osan aikuisiän ystävistä olenkin löytänyt juuri työn kautta. Työporukka kun tekee niin suuren osan työviihtyvyydestä!

Työskentelin ennen äityslomaani asiantuntijana rahanpesun parissa ja vaikka työ olikin pääasiassa mielenkiintoinen, niin kuulostaa se loppupeleissä todellisuutta hohdokkaammalta. Niinhän se usein menee melkeinpä kaikkien tehtävien kanssa. Lisäksi toimenkuva oli ehkä alkanut muuntua erilaiseen suuntaan kuin mihin minut alunperin oli palkattu, joten sekin sai vähän miettimään asioita uudelta kantilta.

Luotin kuitenkin siihen, että tulevaisuus varmasti selvittää ajatukset ja olihan minulla koko äitiysloma aikaa miettiä sitä, mitä haluan tehdä. Alunperinhän olin into piukeana menossa takaisin töihin jo heti vanhempainvapaan päätyttyä, kunnes sitten kuitenkin loppupeleissä jäin vielä hoitovapaalle, koska en olisi raaskinut tuota pientä rääpälettä vielä minnekään hoitoon lykätä.

Tarkoitukseni oli palata kesäkuun alussa töihin Tommin jäädessä kotiin hoitovapaalle poikaa hoitamaan. Käytin tässä kesän aikana jemmassa lojuneet kesälomani ja muutenkin olin jo jonkin aikaa järkkäillyt noin konkreettisesti ja tietysti mielessänikin näitä työkuvioitani. En oikein itsekään osaa sanoa mitä tämän vuoden aikana tapahtui. Olin aikaisemmin niin varman päälle pelaaja, ennemmin tylsä, mutta varma työpaikka kuin inspiroiva pesti, johon kokisin oikeaa intohimoa.

Yhtäkkiä en sitten enää viis välittänytkään siitä vanhasta ja turvallisesta, enkä ymmärrä enää edes mitä olin ajatellut. Kai se on todettava, etten halua haaskata elämää niihin juttuihin, jotka eivät oikeasti anna minulle konkreettista iloa ja onnistumisen tunnetta. Tiedättekö, inspiroi jokaikisena aamuna uuteen päivään. Ja sitten kun on tehnyt vertailua palkoista ja tajunnut, ettei sekään ole ollut kovin kilpailukykyinen enää aikoihin. Jos haluaa hyviin ansioihin, niin rahoitusala ei ehkä ole se ihan ensimmäinen vaihtoehto. Pienempien pankkiiriliikkeiden palkoista en osaa sanoa, mutta luultavammin ovat kyllä kilpailukykyisempiä kuin isoissa konserneissa.

En enää yksinkertaisesti kokenut, että rahoitusala olisi minua varten (ainakaan juuri tällä hetkellä), vaan haluan tehdä jotain mihin koen todellista intohimoa ja josta oikeasti tiedän hurjasti. Markkinointi, viestintä, blogit. Kaikki tämä johti siihen, että olen viime viikolla irtisanoutunut vakituisesta päivätyöstäni ja ottanut vastaan syksyllä alkavan mielettömän inspiroivan pestin, jossa pääsen tekemään juuri sitä mitä rakastan ja mikä kiinnostaa. Olen niin innoissani!! Ja vaikka eniten jännitin sitä, miten itse suhtautuisin tähän tai pelkäsin, että alkaisin jotenkin hannaamaan, niin eipä käynyt niin. Itse olen jotenkin edelleenkin yllättynyt omasta rohkeudestani. Uskon vahvasti, että kaikella on tarkoituksensa ja ehkäpä yksi äitiysloman tarkoituksista oli juuri oivaltaa uusia asioita myös työn saralta.

Tiedättekö, aina sitä kuitenkin ajattelee eri vaihtoehtoja, että jossen suoriudukaan uudessa työssäni sen mukaan mitä minulta odotetaan tai jos jostain syystä en viihdykään (mitä tosin en kyllä usko!). Nuo tunteet ovat vahvoja varsinkin, jos on kauan ollut samassa paikassa. Siihen tuttuun ja turvalliseen on vaan niin helppo jäädä jumittamaan. Sitten yhtäkkiä se iski minuun: Mitä väliä! Eipä maailma siihen kaadu. Työpaikkoja on maailma pullollaan ja ennemmin vaikka istuskelee jonkin aikaa työttömänä kotiäitinä unelmatyötään etsien kun hakaa päivästä toiseen näppistä tappamalla luovuuttaan jonkun asian kanssa, joka ei itseasiassa voisi vähempää kiinnostaa.

Päätin, että en yksinkertaisesti halua olla parinkymmenen vuoden päästä yksi niistä kärttyisistä ja elämäänsä kyllästyneistä toimistotädeistä, jotka liian myöhään katuvat sitä, miksi ovat kuluttaneet  vuotensa tehden kyllästyttävää hommaa, josta keksii vain ja ainoastaan huonoa sanottavaa. En tarkoita, että oma työni olisi ollut sitä, mutta ymmärrätte varmasti mitä tarkoitan. Kyllähän se pidemmän päälle puuduttaa, jos kokee vuosikaudet tekevänsä jotain, mikä ei ehkä kuitenkaan loppupeleissä ole se oma juttu.

Kuten aiemminkin jauhoin, niin pitäisi oma elämänsä rakentaa juuri niiden juttujen ympärille, jotka tuovat sinulle onnea, iloa ja onnistumisen tunteita. Työn tehtävä on ennemmin inspiroida ja tuoda energiaa sen puoleen, että se söisi sitä ja vaikuttaisi arjessa (eli siinä sinun oikeassa elämässä) jaksamiseen. Ennemmin olen nyt saanut jonkinlaisen rauhan kun homma on vihdoinkin päätöksessä ja kaikki selvillä. Tuntuu, että vihdoinkin voi hengittää.

Toisinsanoen, ihan vielä ei ole luvassa niitä töihinpaluu-postauksia, mutta melko pian kuitenkin kesän jälkeen!! 🙂

 

Ps. Se -30% alekoodi Glitterin verkkokauppaan on nyt vielä voimassa tämän viikon. Koodi IINES30 antaa kassalla alennuksen ja verkkokauppa löytyy täältä. Viimeviikkoinen postaus aitohopeisista riipuksista löytyy täältä!

 

Sisältää affiliatelinkin.

35 vastausta artikkeliin “If it doesn’t feel right, quit it!”

  1. Ihana asenne!! Siis voi luoja miten paljon oon miettinyt noita samoja asioita, mut oon kyllä yks hannailija 😀
    Toisaalta kauhulla katson aika lähipiirissäkin olevia ihmisiä, jotka on jo ihan katkeroituneita kun eivät koskaan tehneet niitä omia juttujaan, enkä tosiaan halua sitä kohtaloa itselle 😀

    Paljon onnea siis uudesta työstä! Ihan mahtava juttu!! 🙂 jään innolla odottamaan lisää työpostauksia 🙂

    1. Kannustan kyllä ehdottomasti menemään sen mukaan mitä sydän sanoo! Sulla myös aivan varmasti odottaa juuri se oikea paikka sitten kun sen aika on 🙂 Juuri sitä katkeroituneisuutta haluan välttää viimeiseen asti ja toimia kun mahdollisuus!! 🙂 Ja kiitos <3

  2. Hieno homma! 🙂 Muistelinkin, että eikö sinun pitänyt mennä takaisin töihin kesällä mutten viitsinyt sitten kysyä 😀 Nimenomaan, ja ei se ole kuin työtä jos kaikki ei natsaakaan. Voi kun olisi itsekin osannut ottaa rennommin jo parikymppisenä, tuntuu että ikä tuo viisautta siihenkin 🙂 Vasta nyt sitä on tajunnut ettei kaikki ole niin vakavaa.

    1. Eikös! En täällä jaksanut ottaa asiaa puheeksi ennenkö kaikki selvillä ja loparit hoidettu, ollut muutenkin melkoista haipakkaa kuluneet viikot 😀 Ja ehdottomasti kyllä tuo avaa niin paljon kun hoksaa, ettei kaikki todellakaan ole niin vakavaa 🙂

  3. Sulla on ballsia! Hiljaa odotan, että ne omatkin sieltä vielä laskeutuu ja saan tehtyä jotain suuria päätöksiä. Kerranhan tässä vain eletään. 😉

  4. Täällä yksi jänistäjä! Sen vuoksi ihan mahtavaa lukea tällaisia juttuja! Pitäisi vaan itsekin uskaltaa repäistä. Alatko nut siis yrittäjäksi vai menetkö jollekin töihin? Anyway kuulostaa hienolta ja onnea!

    1. Toivottavasti tämä nyt rohkaisisi jotakuta muutakin samaa pohtinutta repäisemään!! 😀 Mietin alkuun yrittäjyyttä, mutta asia johti sattumalta toiseen ja menen nyt ihan työntekijäksi. Kiitos <3

  5. Ihana inspiroiva postaus! Tästä saa itekin ideaa omalle uralle. Luotan siihen että löydän kivan työn äippäloman jälkeen. Täytyy vaan osata markkinoida itseä oikein 🙂

    1. Mukava kuulla jos oli sitä! Onneksi sullakin on nyt aikaa hieman hautoa suunnitelmia. Yleensä kaikki menee juuri kuten on tarkoitus kun vaan luottaa itseensä ja kohtaloon 🙂

  6. Vau, siistii!! 🙂 Inspiroivaa lukea sun ajatuksia tästä, kun itsekin olen syksyllä hyppäämässä vähän tuntemattomaan aloittamalla opiskelut haluamalleni alalle. Jatkan vielä päivätyössä ainakin opiskelujen ajan, mutta toivottavasti sen jälkeen saisin edes osittain tehdä oikeasti työtä jota kohtaan on intohimoa 🙂 On tää kyllä pelottavaa, et mitä jos en viihdykään tai en osaa mitään tai menee jotenki pieleen! Mut jos haluaa jotain muutosta elämään, ni on uskallettava kokeilla!

    1. Mukavaa jos oli inspiroivaa ja huippua kuulla, että myös itse suuntaat unelmia kohti! Mutta mun mielestä täytyy menestyäkseen olla valmis myös ottamaan niitä riskejä, kaikki tapahtuu varmasti juuri kuten on tarkoitus <3 tsemppiä hurjasti alkaviin opintoihin! 🙂

  7. Mahtavaa Iines!! 🙂 Tein itse samat temput pitkään pahaa oloa ja kyllästymistä koettuani nykyisessä duunissa. Ei vaan jaksanut enää herätä joka aamu tatti otsassa töihin. Sitkeä työnhaku palkittiin ja onnistuin saamaan uuden työpaikan, enkä voisi olla tyytyväisempi.

    Kertakaikkiaan ihanaa kuulla että muutkin vaativat työelämältään muutakin kuin tilinauhan 🙂

    1. Niinpä!! Ihana kuulla, että muitakin ”radikaaleja” löytyy ja aivan huippua, että löysit oman juttusi! Ehdottomasti työelämässä täytyy mielestäni noudattaa samoja periaatteita kun privaattielämässäkin, töissä viettää kuitenkin todella suuren osan ajasta, joten olisihan se melko kurjaa tehdä vuodesta toiseen jotain, mikä oikeasti on ihan paskaa 😀

  8. Fiksua pohdintaa. Nykyään on yleistä vaihtaa alaa ja työpaikkaa, toista on ollu esim. vanhempien sukupolvella. Kerran täällä vaan eletään, pitää tehdä sitä, mikä tuntuu oikealta. Oon itekin lähtenyt työpaikasta, joka otti enemmän kuin antoi. Elämä kantaa kyllä. Tsemppiä ja onnea uuteen <3

    1. Niinpä, ennenhän oltiin yhdessä ja samassa työpaikassa koko elämä. En kyllä itse varmaan siihen kykenisi 😀 Kiitos hurjasti <3

  9. Onnea uusiin tuuliin! Ei liity asiaan mitenkään, mutta onko sun lapsen kuva Vauva-lehden mainoksessa? 🙂

      1. En edes tajua miten tunnistin, kun en ole niin paljon hänen kuviaan täällä blogissa nähnyt. ? Suloinen poika kyllä. ?

  10. Paljon onnea uuteen työhön!☺ Itse olen tällä hetkellä työssä, joka ei ole sitä mitä haluaisin tehdä, mutta suunnitelmissa on hakea uutta paikkaa. Uskoa on, että löydän vielä unelma duunin☺

  11. Serkkunikin sanoi itsensä irti vuoden alussa, kun oli kuulemma burn outin partaalla.

    Nostan sulle hattua! Se varmasti vaati sisua ja rohkeutta, mutta totuus on, että ellei työ enää kiinnosta, sitä ei kannaat enää jatkaa. Siinä loppupeleissä leikkii vain omalla terveydellään.

  12. Ihanaa, onnea Iines tuhannesti uudesta duunista ja mahtavaa että uskalsit tehdä ton siirron! 🙂 Oon itse suht samassa tilanteessa mut tuntuu että mun kohdalle ei vain tuu sitä paikkaa joka ois askel eteenpäin 🙁 Ehkä vielä joku päivä!

  13. Rohkea päätös! Huippua, että uskalsit kuunnella sydäntä! Paljon onnea uuteen työhön. 🙂

  14. Vau, hieno hyppy uuteen – mahtavan rohkeaa ja inspiroivaa! Tsemppiä uusiin hommiin!

  15. No nyt on pakko kommentoida, koska mulle kävi ihan samoin! Irtisanouduin hoitovapaalla paperilla tosi hyvästä työstäni isossa pankissa, mikä mahdollisti meidän perheen pysyvän muuton Kaliforniaan. Paras päätös ikinä.
    Tsemppiä tosi paljon uusiin kuvioihin! Uskon, ettet tule katumaan päätöstäsi!

    1. Ooh, onpas unelma!! Kelpaisi kyllä itsellenikin sinne muuttaa!! 😉 En kyllä epäile, ettei ole päätös kaduttanut! Ihana kun tavoittelit unelmiasi 🙂 Ja kiitokset!

  16. Onneksi olkoon, kuulostaa hyvältä! Olen itse syksyllä lopettamassa erittäin hyväpalkkaisen työni samantyyppisistä syistä.

  17. Ihan mahtavaa Iines, rohkea ja oikea päätös! Tosi hienoa, että uusi ja mielenkiintoinen työ odottaa ?

Vastaa käyttäjälle Maija Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.