Naperokuulumisia arjestamme ja mietteitä nukkumisjärjestelyistä

Hellurei ja ihan loistavaa maanantaita! Nyt olisi pitkästä aikaa vuorossa lapsiaiheista postausta. Mitään ihan virallista aihetta en keksinyt tällä kertaa, mutta ajattelin höpötellä niitä näitä viimeajoilta. Arjessamme ei ole ollut lähiaikoina mitään sen kummempaa, sen ikävän vatsapöpön jälkeen siis. Mitä nyt välillä kiukkuisempia päiviä, mutta suurimmaksi osaksi niitä hyviä. Ajoittain on taas ollut levottomampia öitä, mutta useimmiten poika kuitenkin öisin nukahtaa heti uudelleen pienen inahduksen jälkeen.

Herää varmaankin hetkellisesti johonkin uneen ja onkin sitten heti takaisin unten mailla ilman, että tarvitsee käydä silittelemässä. Päivät menevät leikkien, palikoita järjestellen ja tuttuun tapaan varsin uteliaana asioita ja esineitä tutkien. Pojan mielestä kiinnostavin asia ikinä on nykyään imuri 😀 Hyökkää aina sen kimppuun imurin ollessa (johto ei tietenkään seinässä) lattialla. Pari kertaa jo harjoitellut sen varren kanssa ”imurointia”, kai se on meistä ottanut mallia. Toivon ainakin hartaasti, että tuosta herrasta kuoriutuisi edes jossain määrin siivousintoilija… 😀

Nykyään heräillään aamuisin siinä 7-8 aikoihin, usein suunnilleen 7.30 viimeistään ja nukkumaan taas mennään 21 korvilla. Viimeisen kuukauden aikana on ilmennyt taas muutaman kerran semmoisia ”iltahuutokohtauksia”. Nukkumaan mennessä toinen on siis ollut todella väsynyt, mutta ei ole suostunut nukahtamaan ja näinä kertoina on siis huutanut täyttä kurkkua 1,5h. Siihen ei auta siis mikään.

Tai siis lopulta se kun nukahtaa tuon huutamisen jäljiltä ja nukkuukin sitten kun tukki. Aikaisemmin noita huutokohtauksia ilmeni puoli vuotta sitten ja uskon itse, että liittyy jollain tapaa aivojen kehitykseen, koska ilmenivät aivan yhtäkkiä täysin hyväntuulisten päivien jälkeen. Silloin ne vain katosivat, kunnes ovat taas nyt ilmaantuneet sen muutaman kerran. Onko muilla ollut noita?! Onko mitään käsitystä syystä? 🙁

Olen miettinyt pojan siirtämistä omaan huoneeseen nukkumaan syksyllä. Tommi taas haluaisi, että poika jatkossa nukkuisi vielä samassa tilassa kanssamme, mutta toisaalta onhan tämä syksyllä jo puolitoistavuotias ja jossain vaiheessahan tuo omaan huoneeseen siirtyminen jokatapauksessa on edessä. Monihan siirtää reippaasti alle vuoden ikäisen nukkumaan omaan huoneeseensa. Syynä tähän olisi tietysti meidän kaikkien uni. Parvelle kantautuu olohuoneesta elämisen ääniä iltaisin ja aamuisin, joka toki vaikuttaa siihen, että poika saattaa välillä herätä johonkin kolahdukseen.

Me taas sitten heräillään molemmat öisin siihen kun poika hetkellisesti havahtuu, joten itse koen, että tämän siirtäminen rauhaisampaan tilaan nukkumaan olisi kaikille hyvä ratkaisu. Kaikki saisivat rauhaisammat unet! Tietysti myös työaamut arveluttavat, itse herään arkiaamuisin (jos siis olen lähdössä jonnekin) todella aikaisin puuhastelemaan ja tietty ihanteellisin ratkaisu olisi se, että heräisin tarpeeksi aikaisin, jotta saisin omat aamupuuhat rauhassa tehtyä, jonka jälkeen herättäisin pojan aamupuuhiin. Eikä tämä siis heräisi alakerran kolinoihin. Olemme siis puhuneet alustavasti, että pojan hoitoon vieminen olisi aamuisin minun hommani ja Tommi taas hakisi tämän iltapäivällä kotiin.

Sieltä mainitsemastani retrovaatteiden kätköistä löytyi itseasiassa myös muutamia minun vanhoja vaatteita. Esimerkiksi tämä seepracollege, joka on kuin uusi! En tiedä onko tuo kovinkaan ollut minulla käytössä ja mistä on peräisin (voisko olla äitiyspakkaus -87?), mutta kiva se jokatapauksessa on. Ette tiedä millaisia tyttöjen vaateaarteita sieltä löytyikään!! Harmi etteivät kaikki ole ihan soveltuvia pojalle. Sukupuolineutraalius, I know, mutta silti en itse kuitenkaan koe, että ihan ensimmäisenä pukisin poikaamme tietoisesti prinsessamekkoon tässä vaiheessa ainakaan kun tämä ei tosiaan itse osaa vaatteitaan valita 😀

Voin esitellä myös muita retrolöytöjä näistä pikkuisen vaatteista. Harmi vaan, ettei tajuttu ottaa mukaan niitä ihania pikkuvauvan vaatteita! Niistä olisi saanut kivaa postausta kasaan, vaikkei nyt tälle meidän ipanalle päälle mahdukaan. Ette muuten tiedä montako kertaa tämä eräs pikkuherra on saanut Tommin iPhonen lukkoon.. Itse en periaatteesta anna puhelintani pojalle ikinä, mutta välillä tämä onnistuu kaivamaan Tommin puhelimen jostain sohvatyynyn alta. Kerran se lukittui niin pahasti, että puhelin jouduttiin palauttamaan edelliseen varmuuskopioon kuukausien taakse. Ihan siitäkin syystä en tosiaankaan anna omaa puhelintani leluksi 😀 Tietysti se isin tai äidin puhelin kiinnostaisi aina jostain kumman syystä huomattavasti enemmän kun oma lelukännykkä…

Nyt on pakko sanoa muutama sana noista poikamme hiuksista, jotka tosiaan alkavat olla jo melkoisen pitkät. Tähän saakka olen leikannut otsatukkaa itse kotona, mutta noin muuten ei olla noita pituuksia vielä pätkäisty ollenkaan. Eikä edes haluta, koska nuo pitkät kutrit ovat ihanat! Hoitamista niissä kyllä riittää! Pitkät hiukset menevät jatkuvasti ruokaan, takkuuntuvat yöllä ja niiden hoitaminen on ajoittain oikeasti yhtä työlästä kun oman tukkani.

Ottaen huomioon, ettei esimerkiksi harjaus tosiaanikaan ole tämän pienen herran lempparijuttuja. Toisaalta, jossain vaiheessa varmasti leikataan myös pituutta, mutta vielä ei raaskita. Poika kun oli jo syntyessään pörröpää ja tuo tukka on suuri osa häntä ja hänen persoonallisuuttaan. Syntyessäänhän tukka oli aivan musta, mutta nyt pikkuhiljaa se on alkanut vaalenemaan. Itselläni oli samanlainen pienenä (tosin vaaleampi jo tuossa vaiheessa!), voisin yrittää etsiä joku päivä kuvia 🙂

”Minun omat!”

Ja tosiaan tennareista puheenollen! Ostin pikkuiselle reissusta nuo DC:n tennarit. Biarritzissä kun on melkoisella mitalla surffimerkkien liikkeitä, samoin myös paljon skeittimerkkejä myynnissä. Yhdessä liikkeessä oli niiiin ihana valikoima pienten tennareita! Adidaksen Stan Smithejä, Vansejä, ties mitä! En raaskinut kuitenkaan ostaa kuin nämä yhdet, jotka vaikuttivat siltä, että ovat varsin hyvät jalkaan 🙂 Vielä tosin ovat isot, mutta odottavat valmiina käyttöä!

”Mitenkäs nämä saisi jalkaan…” 😀

Semmoisia juttuja! Missä iässä te olette siirtäneet pikkuisen omaan huoneeseen? Onko kellään ollut tuota samaista syytä ”turvata kaikkien uni”?

 

14 vastausta artikkeliin “Naperokuulumisia arjestamme ja mietteitä nukkumisjärjestelyistä”

  1. Moikka! Muistan aiemmin lukeneeni teidän pikkuisen unijuttuja, ja sielläkin taisi olla aika haastavia vaiheita. Meillä nyt 8, 5 kk pikkumiehen yöt on menneet ihan mahdottomiksi. N. kk sitten toteutettiin hyvällä menestyksellä unikoulu, minkä yhteydessä yösyötöt lopetettiin. Unikoulun jälkeen tuli jopa pari kokonaista nukuttua yötä ja muutoinkin ensimmäiset heräilyt klo 2- >. Mutta siitä on hiljalleen menty huonompaan ja huonompaan. Nyt heräilee TAAS tyyliin klo 23 eka kertaa ja sitä tuttia saa laittaa suuhun varmaan yli 10 kertaa yössä. Harvoin joutuu sängystään syliin nostamaan, mutta kyllähän siinä ite pysyy tehokkaasti hereillä, kun tuttia laukkaa jatkuvasti nostamassa. Yleensä könyy puoliunessa vähintään istumaan tässä vaiheessa ja kirsikkana kakussa, heti klo 5 jälkeen herää jo pysyvästi. Muutama viikko sitten pikkuherra lähti konttaamaan ja viikon verran on seisonut tukea vasten. Tän maratonkommentin tarkoitus oli siis tiedustella, että millaisia teidän yöt mahtoi olla tossa 8-9 kk iässä ja onko jotain hyväksi havaittuja vinkkejä? 😀 vai onko vaan taas yksi VAIHE, joka pitää kestää…!!! Kiitos mahtavasta blogista, monta vinkkiä on täältä tullut ♡

    1. Kylläpä vaan! Harmillista kuulla, että teilläkin hulinoita käynnissä.. Muistaakseni juuri tuohon samaan aikaan oli meillä todella katkonaista uni. Saattoi nukkua yön ekan pätkän putkeen (eli ehkä 3h) ja sitten alkoi jatkuva heräily aina. Niihin aikoihin imetin vielä öisin, joten sinänsä pääsin helpolla kun tyrkkäsi vaan rintaa vieressä suuhun, mutta olihan se silti ahdistavaa heräillä KOKOAJAN! En enää edes jaksanut laskea kertoja. Meidän kohdalla kyse oli nimenomaan vaiheesta ja varmasti teilläkin juuri nuo uudet jutut, kuten konttaamisen oppiminen saavat aivot ylikierroksille, joka vaikuttaa uneen. Toivottavasti pääsisitte taas pian kiinni paremmista yöunista! Tsemppiä hurjasti ja kiva jos vinkeistä on ollut apua <3

      1. Joo, juuri noin menee, että eka ylipitkä on kolmisen tuntia ja sit alkaa alamäki. Mut jospa tää tästä, joskus. Oon henkisesti valmistautunut siihen, että pikkusieppo ei nuku ainakaan ennen kuin kävelee.

  2. Kuulostaapa tutulta nuo iltaraivot! Meillä oli ihan samaa vähän reilun vuoden ikäisenä. Se oli jotenkin niin outoa, kun yölläkin saattoi yhtäkkiä huutaa ihan täyttä kurkkua seisten sängyssä… Käytin jopa lääkärissä, kun oli päivisinkin kiukkuinen ja olin varma, että korvatulehdus vaivaa. Mutta ei ollut mitään tulehdusta ja lääkäri meinasikin, että täytyy olla jokin kehitysvaihe. Sanoi vielä, että ei olisi itse uskonut, jos ei olisi samanlaista nähnyt jollain sukulaislapsella ja juuri samanikäisenä kuin meidän pojalla. Sitä kesti muistaakseni pari viikkoa ja 1,5 vuotiaana oli samanlainen, mutta lyhyempi vaihe. Se on kyllä totta, että siihen ei auta mikään! Ja tuntuu vanhemmista aika lohduttomalta…

    Ja ihanat nuo pikkuisen hiukset <3 meidän pörröpää on käynyt jo kolme kertaa parturissa toukokuun jälkeen, kun vihdoin raaskin leikkauttaa lyhyet hiukset ja nyt ne kasvaa niin kovaa vauhtia, että pitäisi 3 viikon välein olla leikkaamassa! Eliaksen kohdalla hiusten leikkaus oli lopulta hyvä päätös (vaikka vähän kyllä riipaisi), koska se pehko tuntui hiostavan tosi paljon ja ruokaa oli aina joka paikassa 😀 se oli jännä, että hiukset ei olleet koskaan takussa, olivat kai niin karkeat… Jossain vaiheessa joku varmasti alkaa huomauttelemaan, että miksi pojalla on pitkät hiukset (niin kuin meilläkin, ilmeisesti pitkät hiukset ovat vain tyttöjen oikeus), mutta älä välitä niistä puheista! Hän on suloinen juuri tuollaisena surffitukkana <3

    1. Heheh! Onhan se varmasti haikeaa luopua pienen kutreista. Joo nuo hiukset ovat aika semmoista taipuisaa höttöä, joten sen vuoksi varmaan takkuuntuvat niin helposti! Ja kuulostaa kyllä niin tutulta nuo huutojutut, ne tulevat ja tulivat niin puun takaa, onneksi nyt kyse on ihan muutamista kerroista, mutta aina ajoittuneet tarkemmin ajatellen semmoisiin ajanohtiin kun on juuri ollut uuden oppimista käynnissä. Toivottavasti niistäkin päästään 😀

  3. Meillä esikoinen siirtyi nukkumaan omaan huoneeseen 8 kk iässä ja on nukkunut siitä lähtien omassa sängyssä, omassa huoneessa muutamia poikkeuksia lukuunottamatta (sairaana pienempänä ja reissussa). Silloin parani sekä lapsen, että vanhempien unet. Nyt poika jo 4 v. 8 kk. Kuopus 5 kk tyttö nukkuu pinnasängyssä Pari sängyn vieressä ja olen kyllä vakavasti harkinnut meidän sängyn siirtämistä toiseen huoneeseen. Neiti herää yleensä pari kertaa yössä syömään, mutta herään tosi monesti yöllä kun hän ynisee tai itkee unissaan ja sitten nukahtaa uudestaan. Ei ole mukava herätä tunnin välein, kun itse on herkkäuninen. Tyttö siis nukahtaa kyllä useimmiten itse uudelleen, mutta itsellä kestää tovi kun saa unen päästö kiinni ja sitten sama juttu uudelleen.

    1. Mulla on ihan sama juttu, että vaikka heräisi vaan siihen kun pieni inahtaa ja nukahtaa sitten uudelleen, niin voi itsellä olla hankala saada enää unta :/

  4. Meillä esikoinen siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan 2 vuotiaana. Siinä kohtaa heräsi aina yöllä, kun tultiin itse nukkumaan ja tämä järjestely poisti sen heräilyn, mutta toi tilalle sen että könysi aamuyöstä viereen (mikä sinällään ei haittaa). Nyt ollessa 3v. nukkuu pääsääntöisesti läpi yön omassa sängyssä, mutta kaikki tavisarkea erikoisemmat jutut aiheuttaa edelleen yöheräilyä ja vanhempien viereen tulemista. Musta tuossa omaan huoneen siirtymisessä kannattaa miettiä se, että kuinka valmis on itse yöllä hyppäämään unisena toiseen huoneeseen. Toiset lapset nukkuvat paremmin, mutta kokemukseni mukaan (kaveripiiri mukaan luettuna) alle 3 vuotiaat harvoin silti nukkuvat heräämättä yöllä, jolloin yleensä tarvitsevat sen vanhemman paikalle. Tässäkin on varmasti myös kyse lapsen luonteesta osittain ja siksi sellaista yleispätevää neuvoa ei ole. Nyt toisen kohdalla olen ajatellut siirtää hänet nukkumaan sisaruksensa kanssa samaan huoneeseen, kun lopettaa yösyömisen (eli aikaisintaan 1 v.) ja pääsee itse omasta sängystään yöllä tarvittaessa pois, jotta halutessaan voi tulla vanhempien sänkyyn nukkumaan. Näin siksi, että en vain jaksa öisin juosta toiseen huoneeseen nostelemaan toista pois pinniksestä. Sellaisena vinkkinä tuohon omaan huoneeseen siirtämiseen, että sitähän ei kannata ajoittaa samaan aikaan hoidon aloittamisen kanssa. Se on jo iso muutos lapselle itsessään ja vie häneltä aikaa sopeutua. Kivaa alkavaa syksyä teille ja onnea uuteen työhön! ?

    1. No tuohan on meillä vähän ongelma kun makkarit ovat eri kerroksissa.. Siksi ollaankin vähän tätä jahkailtu. Periaatteessa kun yläkerta on kuitenkin tarpeeksi tilava kaikille, tai sitten vaan aina noutaisi pojan yöllä viekkuun jos herää 🙂 Onhan se kyllä varmasti kätevin, että pienen on mahdollista itse kömpiä sitten viekkuun! Kiitos hurjasti vinkeistä ja täytyy tosiaan ajoittaa mahdolliset nukkumisjärjestelyjen muutokset ennen tai jälkeen hoidon aloituksen. Kiitos ja ihanaa syksyä teille myös!! 🙂

  5. Meillä neiti siirrettiin omaan huoneeseen aika nopeasti, 3kk iässä. Silloin neiti nukkui jo välillä kokonaisia öitä ja lopetti yösyömiset puolen vuoden iässä.
    Neiti on juuri todella herkkä nukkuja aina ollut ja tämä huomataan aina mökillä/hotellissa kun neiti herää välillä siihen että vain käännän kylkeä :D! Itse myös herään neidin uniähinöihin niin en osa enää nukkua edes samassa huoneessa, samasta sängystä puhumattakaan. Meillä kaikki nukkuvat näin parhaiten :)!
    Meille tämä toimii ja suurin osa viikosta menee yksillä yöunilla ihan koko yön, mutta välillä on poikkeuksia kun herätään huutamaan esim nyt 3 samaan aikaan puhjennutta hammasta….
    Meillä mies oli myös aluksi vastaan neidin siirtoa huoneesta pois, vaikka hän ei yöllä edes herännyt :D! Nyt on myöntänyt että se oli paras päätös, joka ollaan tehty .

    1. Joo sama meillä, välillä tuntuu että herää jo siihen kun hengitän!! 😀 Nuo järjestelyt ovat niin yksilöllisiä, toiselle sopii paremmin, että kaikki nukkuvat samassa tilassa ja toisille taas päinvastoin. Meidänkin kohdalla luulen, että voisi ainakin kokeilemisen arvoinen juttu tuo kaikkien omissa huoneissaan nukkuminen. Kiitos kun jaoit teidän kokemuksen ja mukava kuulla, että on ollut toimiva ratkaisu! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.