Pieniä asioita

Musta on muuttunut viimeisen vuoden aikana todellinen nautiskelija. Enkä nyt tarkoita pelkästään ruoan suhteen, vaikkakin se myös ehdottomasti todella suuri juttu elämässä onkin, hyvä ruoka siis. Johtaahan se Italian matkakuume suurilta osin juurensa nimenomaan halusta päästä herkuttelemaan mielin määrin pizzalla, pastalla ja muilla Italian herkuilla. Tässä postauksessa tarkoitan nautiskelulla (btw, vihaan tuota sanaa, mutten keksinyt oikein parempaakaan :D) kuitenkin semmoisia arjen pieniä asioita, jotka tuovat onnea ja iloa päivään.

Mielestäni onni nimittäin ehdottomasti piilee niissä aivan yksinkertaisissa asioissa, joita ehkä joskus on pitänyt täysin itsestäänselvinä. Jotenkin tuntuu, että ennen äitiyttä oli usein niin kiireinen, ettei aina oikein ehtinyt pysähtyä miettimään ja nauttimaan niistä simppeleistä jutuista. Tämä voi kuulostaa todelliselta kliseeltä, mutta totuus on, että juuri äitiys ja sen myötä itseensä keskittyminen ja hetkiin pysähtyminen ovat tehneet minusta jollain tapaa syvällisemmän. Tai oikestaan voisi puhua siitä, että maailma on avartunut, on oivaltanut asioita, jotka ennen kiisivät kaikessa tohinassa ohi. Tottakai sitä tohinaa edelleen riittää ja osa päivistä menee täydessä sumussa, mutta silti lapsen kanssa kotona olo on sallinut itselleni enemmän aikaa juuri esimerkiksi siihen itsetutkiskeluun ja yksinkertaisia asioita on alkanut arvostaa aivan eri tavalla.

Tuntuu, että nykyään tuo kaikki hetkeen pysähtyminen, kiitollisuus ja arjen perusjutuista nauttiminen ovat suorastaan joku buumi, trendijuttu ja jopa varsinaisia kliseitä, mutta siitä huolimatta on myös itse kuulutettava noiden asioiden nimeen. Kourallinen mustikoita poimittuna juoksulenkillä suoraan puskasta, extempore jäätelöostos ruokakaupasta (joka tietty on pakko syödä heti!), erityisen hyvältä maistuva aamukahvi, hetki yksin bussissa kun vaan istuu ja katsoo ikkunasta ulos tai nauruhetki pojan kanssa. Tottakai näitä nyt keksisi vaikka loputtomiin..

Onni rakentuu nimittäin noista aivan pienistä, yllättävistä jutuista. Juttuja, joita ei jotenkin aikaisemmin osannut arvostaa tai ehkä oikeastaan vaan osannut pysähtyä kiinnittämään niihin huomiota samalla tavalla. Mitä onni sitten on? Omasta mielestäni onni on sitä, että osaa rakastaa muita, sekä tietysti itseään. Sitä, että osaa iloita juuri niistä elämän valopilkuista ja toki olla kiitollinen kaikesta, jota elämä kohdalle tuo. Itsehän sitä loppupeleissä aika pitkälle valitsee sen, millaista elämää haluaa elää, joten hetkiin pitäisi mahduttaa puuduttavan arjen kylkeen myös niitä iloa ja energiaa tuovia juttuja.

Tässäpä muutama arjen pieni juttu, jotka tuovat itselleni iloa!

 

Aivan parasta on erityisen hyvin sujunut juoksulenkki tai salitreeni. Laitan itselleni usein ennen lenkkiä tietyn tavoitteen, kuten että juoksen vaikka tunnin tai tietyn kilometrimäärän. Joskus juoksu taas sujuu kun vettä vaan ja tavoitekin menee heittämällä yli. Hyvä olo ja mieli on taattu! Eikä ne määrälliset tavoitteet loppupeleissä merkitse mitään, pääasia että fiilis on hyvä! Pitäisi ehkä opetella itse myös siihen, että lähtee lenkille ilman puhelinta / kelloa /trackeriä ihan vain go with the flow-tyyliin. Ehdoton zen-moment on ainakin itselleni muutama tehokas joogaliike oman terassin rauhassa. Ihanin ajankohta on vaikka pienen sateen jälkeen raikkaassa ilmassa, rentouttaa mielettömästi! Olen viimeaikoina ollut äärimmäisen laiska salin kanssa ja käynyt ehkä kerran viikkoon salilla. Esimerkiksi eilen tein kuitenkin tosi onnistuneen ja monipuolisen koko kropan treenin.

Aamut kun herään yksin muiden vielä nukkuessa. Ja yleisesti se kun heräät yöunilta itsekseen ilman kelloa, silloin tietää että ainakin luultavammin on saanut tarpeeksi unta yön aikana.  Aamuissa on tietynlaista rauhaa ja olen ehdottomasti aamuihminen, aina ollutkin. Rakastan aamuissa juuri sitä hiljaista ja pysähtynyttä tunnelmaa kun maailma on vielä unessa, se on jotenkin rauhoittavaa. Postasinkin juuri snapiin ja instan storiesiin maanantai-aamusta kun nousin kahdeksan maissa yksin täyteen hiljaisuuteen muiden vielä nukkuessa. Kahvi tulille, läppäri auki ja hommiin! Ehdin vartin verran ihmetellä itsekseni ja maksaa laskuja, kunnes napero heleällä äänellään höpötteli yläkerrassa sängyssään. Jo tuo vartti oli jo todellinen zen-hetki! Eikä siinä, pidän kyllä meidän rauhallisista aamuista pojan kanssa. Puurot, Teletapit, aamupesut, leikkejä.. Tosin, eivät nekään aina aivan yhtä rauhallisia ole kuin toivoisi 😀

Reissussa ehdottomia arjen hemmottelujuttuja olivat pienet herkut, joita ostelin pitkin reissua. Pallo herkkujäätelöä, belgialainen vohveli tai se ihana vastaleivottu suklaasämpylä kulman leipomosta. Varsinkin lomalla saa nauttia ja en itse kyllä voisi elää ilman herkkuja, elämä olisi ihan tylsää! Kun syö arkena noin muuten terveellisesti, niin ei tarvitse stressailla pikku herkkupaloistakaan 🙂 Viikonlopun herkkupäivä on varsinkin viikon kohokohta, haha!

Rakastan sateen ropinaa. Varsinkin sitä kun heräät yöllä sateeseen lämpimän peiton alta ja nukahdat heti uudestaan. Tunnen tuolloin oloni jotenkin tavallaan vauvaksi (haha!), tulee semmoinen todella turvallinen olo 😀 Odotin niin innoissani sitä ukkosmyrskyä muutama viikko takaperin. Oli ihana käpertyä sohvalle illalla kun ulkona myrskysi!

Tämä blogi. Aivan parasta on vuorovaikutus teidän lukijoiden kanssa. Pyrin aina vastaamaan kommentteihinne, koska kommentit tietysti ovat se blogin suola. Olen alusta saakka pyrkinyt pitämään blogin aitona ja sisällön monipuolisena. Ymmärrän toki, ettei kaikkia varmasti kiinnosta esimerkiksi lapsiaiheiset jutut, mutta siksi pyrinkin pitämään ne kovin erillään ja postailemaan myös muista aihealueista. Tavallaan pyydän jopa anteeksi aiheita, jotka eivät kaikkia kiinnosta, mutta maailmassa nyt on täysi mahdottomuus aina miellyttää kaikkia. Näin on helppoa skipata ne ei itseään kiinnostavat postaukset. Toki nyt jossain määrin sivuan kuulumispostauksissa myös sitä lapsiarkea, mutta se nyt vaan on elämääni. Toivon ainakin, että täällä edelleen on sisältöä, joka kiinnostaa tasapuolisesti kaikkia lukijoitani.

Kuten sanoin, yritän syksyllä skarpata myös askuvien suhteen ja jos saan syksyksi jotain reissua vireille, niin ehdottomasti panostaa myös matkapostauksiin! Kirjoittaminen on jokatapauksessa yksi rakkaimmista harrastuksistani, enkä olisi voinut vielä joskus uskoa kuinka tärkeä osa elämää bloggaamisesta tulee! En halua olla mikään tietyn kategorian bloggaaja, kuten perhebloggaaja tai kauneusbloggaaja, koska elämässä on muutakin kuin yksi tietty osa-alue. Enkä nyt tarkoita, että siinä olisi mitään väärää kirjoittaa tietystä aihealueesta, mutta oma blogini käsittelee elämääni ja siksi haluan tuottaa postauksia monipuolisista aiheista. Juuri siis niistä aiheista, jotka ovat itselläni lähellä sydäntä ja kiinnostuksen kohteina.

Ihan parhaita juttuja tottakai on hassutella meidän pikkuisen kanssa! Aina vaan jaksaa hämmästyttää, kuinka hyvä huumorintaju voi noin pienellä olla! Jekkuja ja höpsöttelyä meillä nimittäin piisaa ja sydänhän siinä sulaa kun näkee toisen aidon riemun. Väitellään kovasti Tommin kanssa siitä, sanoiko poika reissussa ensimmäisen sanansa vai ei! (Osoitti minuun sormella ja sanoi hennolla äänellä ujosti tissi 😀 :D) Kuulin sen itse kahdesti, Tommi ei ollenkaan, koska nukkui, joten ei myöskään suostu uskomaan tätä tapahtuneeksi 😀 Harvemmin niissä jokellussanoissa kuitenkaan on tuon tyyppisiä sanoja, saati sitten ässää, joten en jaksa uskoa, että olisin tämän kuvitellut. Olen tuon jälkeen yrittänyt houkutella toistoa tästä, mutta ei ole onnistunut. Hauvaa, vauvaa, äitää sun muuta meillä on hoettu jo kauan, mutta eivät nuo ole mielestäni vielä olleet niin tarkoituksellisia.

Itselleni todellista luksusta on myös juuri tässä ja juuri nyt aamun viimeinen kuppi kahvia!

10 vastausta artikkeliin “Pieniä asioita”

  1. Sun blogi on mun mielestä tosi hyvä just siks, että kirjoitat normaalista arjestasi eikä jokainen postaus ole tehty yhteistyössä sen, tämän ja tuon kanssa. En jaksa lukea (saati sitten kommentoida) blogia jossa elämä on pelkkää Dioria, Dubaita ja samppanjaa, vaikka kaikesta tuosta itsekin toki pidän. Nuo asiat eivät vaan kuulu jokapäiväiseen elämääni ja olen enemmän kiinnostunut ns. normiarjesta ja sen piristyksistä, jotka tosiaan itselläkin ovat matkat, uusi laukku tai vaikkapa joku uusi kiva urheilulaji. Ruokaa unohtamatta! 😀

    Ps. En muista oonko joskus aiemmin jo kommentoinut (eikä liity tähän postaukseen mitenkään), mutta tämän blogin ulkoasu on mun mielestä tosi hyvä!

    1. Kiitokset ja hurjan mukava kuulla! Juuri tuommoisena on tarkoituskin pitää blogini, juuri sitä ”oikeaa elämää”. Itsekin arvostan blogeissa juuri tietynlaista samaistuttavuutta 🙂

  2. Kuulostaa tutulta. 🙂 Nyt toisen lapsen myötä mm. ne omat aamut ovat poistuneet, joku on aina hereillä. Mutta se, kun keväällä olin aivan loppu ja mies lähti 200km:n päähän mummilaan tyttöjen kanssa yöksi. Olin illan, yön ja aamun yksin kotona. Tuntui todelliselta luksuslomalta. Ennen ei ihan samalla tavalla arvostanut yksin kotoilua. 😀

    1. Voin kuvitella!! Mä en ole ollut muistaakseni vielä kertaakaan kotona 1-2 tuntia kauempaa yksin, vaikka nyt siis reissussa ja muualla kotona. Tekisi kyllä niin terää vaan olla ja möllöttää kokonainen ilta yksin kaikessa rauhassa! ;D

  3. Oma hetki kahvin kanssa on kyllä äitiysloman parhaita puolia 😀 Pienet ilot 😀

  4. Mäkin rakastan sateen ropinaa, silloin on ihanaa nukkua! Jotenkin sitä toivookin, että heräisi yöllä kesken kaiken ja saisi vaan jatkaa unia 😀 Se on ihana tunne! Mutta sitten taas on kyllä ärsyttävää herätä sateiseen päivään, jos tietää, että on lähtö jonnekin ja pitää nousta tosi aikaisin. Eri asia, jos on kotitoimistopäivä, silloin sujuu hyvin päivän rutiinit sateen ropinassakin eikä sade haittaa ollenkaan 😉

    1. Silloin ei kyllä tosiaan ole kivaa kun pitäisi nousta ja lähteä jonnekin, mutta jos vaikka esim keskellä yötä herää siihen, niin on ihana nukahtaa uudelleen 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *