Millainen olen oikeasti?

En muista olenko aikaisemmin tehnyt tämmöistä postausta, mutta ajattelin listailla muutamia juttuja liittyen siihen, millainen minä olen. Tai ainakin millaisena itse koen itseni. Höysteenä muutama valotuksen kannalta epäonnistunut asukuva, mutta ehkäpä selviämme asian kanssa 😀 Tässäpä siis muutama ”fakta”!

Olen melko vahva luonne enkä yleensä loukkaannu pienistä. Uskallan myös sanoa melko suoraan mitä asioista ajattelen, mutta lähivuosina olen ehkä pyrkinyt olemaan hieman hillitympi mielipiteideni kanssa. Nuorempana kun saattoi tulla sanotuksi asioita liian suoraan, eikä jotenkin ajatellut että voisi sanomisillaan loukata toista. Nykyään en halua missään nimessä loukata ketään ja yritänkin miettiä tarkemmin mitä suustani päästän. Jos olen nykyään jostain asiasta toisen kanssa täysin eri mieltä, annan ehkä ennemmin olla ja olen hiljaa sen sijaan, että alkaisin väittelemään.

Tietyllä tavalla taas sitten olen kuitenkin herkkä. Pelkään, että olenko tarpeeksi hyvä äiti tai teenkö tarpeeksi töitä tiettyjen asioiden eteen, vaikka tietysti aina yritän parhaani. Jonkinlainen perfektionisti olen kuitenkin aina ollut, varsinkin työn ja kaiken semmoisen suhteen, mihin koen jonkinlaista intohimoa. En koe, että olisin millään tapaa epävarma itseni suhteen, mutta uskoisin, että jokaisella on kuitenkin omat ”herkät kohdat”.

Olen kiltti ja välillä ehkä jopa liian kiltti. Esimerkiksi työelämässä kiltteys voi olla sekä hyvä, että huono asia. Se voi tarkoittaa sitä, että teet työsi tunnollisesti ja olet tykätty työtoveri, mutta sitten toisaalta taas sitä, että pelkää alisuoriutuvansa tai ottaa työpöydälleen liikaa hoidettavia hommia. Tavallaan täytyy kiltteyden suhteen löytää tietynlainen tasapaino, olla sopivasti itsekäs. Siviilissä taas löytyy niitä ihmisiä, jotka voivat käyttää hyväksi toisen kiltteyttä. Noin muuten koen sen kuitenkin ihan hyväksi luonteenpiirteeksi. En itse koe ongelmaksi tehdä muille palveluksia tai auttaa heitä asioiden kanssa.

Olen aina rehellinen ja tarkoitan mitä sanon. Vihaan epärehellisyyttä, valehtelua ja pinnallisuutta. Semmoista, että sanotaan asioita vain muodon vuoksi, ilman että oikeasti tarkoitetaan niitä. Tämä nyt on varmasti melko yleinen piirre suomalaisissa, mehän usein olemme tunnettuja juuri siitä, että ollaan kansana kilttejä, rehellisiä ja sanotaan juuri se mitä tarkoitamme. Eikä muuten usein sanaakaan enempää 😀 Mikä siinä muuten on, että usein tietää ainakin yhden epärehellisen tyypin. Omassa elämässäni niitä on tullut vastaan useitakin ja näiden kohtaamisten jälkeen ”valehtelijatutka” on kyllä melko vahva. En vain kertakaikkiaan ymmärrä, miksi joku valehtelee?

Ennen murehdin ja stressasin paljon enemmän asioita, mutta olen viime vuosina pyrkinyt siitä pois. Enää en vain jaksa kantaa huolta turhanpäiväisistä asioista, sen ajan kun voi käyttää paljon järkevämminkin. Silti myönnän, että herään välillä öisin miettimään jotain asioita, joille en kertakaikkisesti juuri sillä sekunnilla voi yhtikäs mitään. Tuosta tavasta pitäisi päästä lopullisesti eroon.

Nauran paljon. Tosin elämässä on joskus ollut kausia, jolloin en ole nauranut oikeastaan aikoihin. Tajusin joku aika takaperin, että olin ennen äitiyslomaani jotenkin niin tympääntynyt työhöni, että muutuin töissä melkeinpä zombieksi. Aiemmin olen ehkä ollut töissä enemmänkin semmoinen, joka saattaa revetä nauruun ihan joillekin päättömille jutuille, mutta tuolloin pari vuotta taaksepäin havahduin jossain välissä siihen, etten ollut enää tuon suhteen oma itseni. Menin aamulla töihin, hoidin hommani ja istuin lähinnä omissa oloissani kulmauksessani koko päivän, kunnes työpäivä päättyi. Todella ei-tyypillistä itselleni. Hyvä esimerkki siitä, kuinka tylsä tai muuten epämieluisa työ voi oikeesti lamaannuttaa. Hullunkuristinta on se, ettei asiaa vielä silloin tajunnut itse.

Lähiaikoina tulossa postausta mm. ajanhallinnasta. Jos teillä on mielessä mitä tahansa muita postausidiksiä, niin pistäkää tähän kommenttiboksiin 🙂

Loistavaa tiistaita!

12 Replies to “Millainen olen oikeasti?”

  1. Olisi kiinnostavaa kuulla Tommin kommentteja isyydestä, ekasta lapsivuodesta ja siitä miltä tuntui jäädä tenavan kanssa kotiin työelämästä.

  2. Mun mielestä tuo ”mietit ennen kun päästät suustas” näkyy myös blogissa. Siis hyvällä tavalla 😀 Muistan kun joskus aikoinaan (herranjumala oon asunu tässä kämpässä 6v eli voinko tosiaan olla lukenut sun blogia jo yli 6v?!) luin sun tekstejä ja ne oli aika kärkkäitäkin. Ite tykkäsin just siitä ja tykkään kyllä edelleen, mutta selkeästi on jokin suodatin vahvistunut 😀 Voi toki johtua vaan iästäkin, on tässä iteki ihan eri ihminen nyt 29 -vuotiaana kun reilu parikymppisenä. Voi järkytys. Tää kommentti sai mut menee itteeni iha liikaa 😀

    1. Hahah!! 😀 Siis olet kyllä ihan oikeassa, olen siis tietoisestikin lisännyt täällä suodatinta ja tajunnut noiden nuoruusvuosien jälkeen, ettei ihan kaikkea ehkä kannata sanoa ääneen aina 😀 Kyllä se aika hujahtaa vikkelään ohi!!!

  3. Kivaa tiistaita sinne myös! Blogisi on piristys syksyn pimentyvinä ja harmaina päivinä.

    Olisi mukava lukea pitkästä aikaa joku ruokapostaus tai esimerkiksi omasta ruokavaliostasi, jonka myötä sait kropastasi lopulta koko turvotuksen pois ja itsesi mieleiseen kuosiin. Vaikka ilmeisesti siihen vaikutti myös omin sanoin imetyksen lopetus, salin vähennys yms.

    1. Kiitos hurjasti!! Mukava kuulla 🙂 Ja kiitos myös postausideasta! Voisin johonkin väliä kirjoittaa aiheesta, tosin itselläni avaintekijät oli tosiaan se salin + imetyksen lopetus (jonka jälkeen myös alkoi syödä kevyemmin kun pääsi siitä jatkuvasta nälästä :D)

  4. Nää on aina niin kivoja postauksia 🙂 ja aika tuollaisen kuvan susta on saanutkin, ahkera, kiltti ja rehellinen!
    Mistä toi sun nahkatakki on? Ihana! Mä oon ikuisuuden ettiny tollasta biker-takkia, mut en tiedä miks en kelpuuta mitään mallia, kaikissa on joku tasku tai vetoketju väärässä paikassa 😀

    1. Kiva jos tykkäsit! 🙂 Toi nahkatakki on Zarasta viime vuonna, sitä tosin taisi olla taas melkein samanlaisena. OLin itse myös ennen tosi valikoiva noiden kanssa ja tossakin alkuun häiritsi tuo yksi ihme tasku, mutta en ole oikeastaan edes kiinnittänyt siihen mitään huomiota 😀

  5. Olisi kiva kuulla miten arki on sujunut nyt kun olet töissä ja on pieni lapsi. Tuntuuko, että aika ei riitä mihinkään vai onko se vain järjestelykysymys? Ilmeisesti vielä ei ole tarha alkanut? Meillä kohta tämä kaikki edessä ja kuulisin mielellään ajatuksia ja vinkkejä. 🙂

    1. Kiitos postausideasta! 🙂 Päikkäri alkaa parin viikon päästä, eli sitten on tulossa postausta siitä. Samoin tuo ajanhallinta-postaus on juuri työn alla, eli palataan siihen pian 🙂 Kivaa päivää!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *