Eilen tuli vietettyä kyllä melkoista köllöttelypäivää. Käytännössä en tehnyt muuta kun hengailin kotona pyjamassa, söin herkkuja ja chillailin. Eihän siinä, joskus kyllä todellakin kaipaa tuommoisia päiviä. T oli koko lauantain poissa surffaamassa ja muilla menoilla. Teimme pojan kanssa koko päivän omia juttujamme kotona, ulkona oli niin kurja sadesää, joten ei kovin kiinnostanut silloinkaan lähteä kotoa kauemmas. Sunnuntaille olikin suunnitelmissa HopLop, kauppakeskus ja dinner, mutta sitten jotenkin oli niin laiska olo, ettei sittenkään jaksanut tehdä mitään. Toisinaan kyllä rakastan niitä päiviä kun ei ole oikeastaan mitään velvollisuuksia. Arki menee usein niin hektisissä merkeissä sitä sun tätä tehden, että välillä on sallittua vetäytyä kotisohvalle ilman sen kummempia suunnitelmia. Vaikka viikonloput onkin lepoa varten, on meillä yleensä kuitenkin jotain ohjelmaa aina niillekin. Tällä kertaa ei onneksi ollut!
Tottakai lastenhoito, leikit ja pojan kanssa ajanvietto kuuluvat aina päiviin, mutta se nyt on täysin itsestäänselvyys. Taaperon kanssa on muutenkin enemmän omaa aikaa sen suhteen, että ollaan viikonloppuisin paljon köllötelty yhdessä sohvalla ja välillä toinen viihtyy hyvin omissa leikeissään minun istuessa vieressä esimerkiksi telkkaria katsoen. Yleisesti tuon tyyppistä, jossa ollaan lähekkäin ja ”yhdessä”, mutta molemmat tekevät tyytyväisinä hetken omia juttujaan. Joskus kun on ollut niitä vaiheita kun lapsi ei viihdy minuuttiakaan yksin ja esimerkiksi kokkaus tai siivous ovat ihan mahdottomia asioita kun ollaan kaksin. Voi sitä huutoa ja itkua jossei pääse syliin joka hetki. Toki se sylihoidon kaipuukin aina kertoo jostain tarpeesta, joten sitä ei missään nimessä pitäisi vähätellä ja pyrinkin pitämään poikaa sylissä ja vierellä niin paljon kun mahdollista. Juju onkin kuunnella lasta ja tämän viestejä, jos halutaan syliin, niin sitten halutaan syliin. Jos taas ennemmin puuhastellaan hetkisen omillaan, halutaan ehkä viettää hetki itsenäisemmin.
Nuo kovin intensiiviset jaksot ovat toki pidemmän päälle ajoittain hieman raskaita, mutta vaiheita nekin. Jos jotain on tässä puolentoista vuoden aikana tullut opittua niin se, että vaiheita tulee ja menee. Niistä tuskin pääsee koskaan eroon niin kauan kun lapsi on aikuinen. Onhan tilanne nyt niin erilainen kun vertaa niihin pikkuvauva-kuukausiin, jolloin napero oli iholla ja rinnalla käytännössä 99% ajasta. Välillä toki kaipaa niitä rauhallisia köllöttelyhetkiä vauvan kanssa, mutta noin muuten pidän kyllä enemmän tästä taaperovaiheesta kun lapsesta on jo eri tavalla seuraa ja tämän kanssa voi tehdä asioita.
Jutustellaan, leikitään piilosta, riehutaan, katsotaan hauskoja juttuja tai sitten ihan vaan istuskellaan illalla vierekkäin sohvalla napero äidin kainalossa. Toki nautin myös niitä vauvavuoden hetkistä, mutta kommunikointi lapsen kanssa on niin erilaista silloin kun se ei ole enää vain pelkästään sitä väsymykseen, nälkään tai märkään vaippaan perustuvaa pakollisiin tarpeisiin vastaamista, vaan arjen kommunikointia. Toki nyt 1,5v kanssa kommunikointi on varsin erilaista kun sitten taas 3-4-vuotiaan, mutta tiedätte varmasti mitä ajan takaa.
Tähän mennessä tämä on ehkä paras ikä (ja ehkä jopa helpoin) jos minulta kysytään. Toki jokaisessa iässä on ne hyvät ja huonot puolensa. Tuntuu kurjalta sanoa, että pitäisi jostain ajasta enemmän kun toisesta, mutta itse olen kovasti juuri odottanut niitä aikoja kun pääsen oikeasti puuhailemaan pienokaisen kanssa omia juttuja. En malta odottaa niitä aikoja kun päästään metsäretkille, museoihin, opettelemaan ekoja kertoja surffausta, Disneylandiin ja kaikkia muita jännittäviä asioita, kuten esimerkiksi tulevia reissuja, jotka tarjoavat pienelle hurjasti kivoja kokemuksia. Lapsille kun ihan perusjututkin ovat maailman suurimpia elämyksiä.
Sitten asiasta ihan kukkaruukkuun! Nämä ovat nimittäin ehkä maailman revityimmät farkut, jotka kaivoin viime viikolla jalkaani ekaa kertaa sitten vuoden 2014 tai 2015. Ostin nuo joskus H&M:ltä, mutta jotenkin olivat jopa omaan makuuni liikaa reikien suhteen. Tommi meinasi saada slaagin perjantaina kun tulin töistä nuo jalassa. Ehheh, eiväthän nuo nyt niin pahat ole!? 😀 (Enkä edes palellut!) Ehkäpä menevät taas hetkeksi kaappiin jemmaan. Täytyy taas keväällä kaivaa esiin.
Farkut / H&M
Villapaita / Vintage (äidin vanha)
Pipo / H&M
Kengät / Isabel Marant
Kävin muuten viime viikolla ostoksilla UFF:illa! Ekaa kertaa ikinä löysin sieltä jotain ostettavaa ja olen ihmeen innoissani. Kuluneen vuoden aikana olen ihan eri tavalla innostunut 2nd hand-jutuista. Yritän saada lähiviikkoina UFF:in jutut esittelyyn. Näillä reikäfarkku-meiningeillä kuitenkin kuittaan viikon käyntiin ja yritän saada näitä aivoja käynnistettyä 😀
Mikä on teidän mielestänne ”paras ikä” lapsen kanssa? Nautitteko enemmän leppoisista vauvakuukausista vai nopeatempoisemmasta taaperoelämästä?
Ps. Black Friday on jo startannut joissain verkkokaupoissa! Esimerkiksi Zalandolla alkoi tänään 24h Designer-ale, joka tarjoaa vuorokauden ajan designermuotia jopa -70%. Todella kiva valikoima löytyy täältä.
Myös Elloksella on koko viikon vaihtuvia tarjouksia, esimerkiksi tämän päivän erikoisdiileinä on paljon naisten ja miesten vaatetusta. Lisäksi paljon treenivaatteita -50%! Tarjoukset voimassa 24h tai niin kauan kun tuotteita riittää. Valikoima löytyy täältä.
Kuvat Jutta. Sisältää kaupallisia linkkejä.
Just hyvät! Mua ärsyttää, kun oon niin lyhyt, et farkkujen ”polvireiät” on aina mulla keskellä sääriluuta! 😀
No siis sama ongelma, mutta jotenkin onnistun vetämään noi reiät oikeille paikoilleen. Haha! ;D
Haha mua ärsyttää jos farkuis on reikiä ?
No taaperoarjestahan tässä ei oo vielä kokemusta mutta mun mielestä tää 6 kk -> on ollu ihan kivaa ja tuntuu että kivemmaksi menee. Ekat kuukaudet meni jotenkin sumussa ja syöttäessä ja nukkuessa ja kattoessa Netflixii 😀 mutta nyt syksyllä on ollu kiva ”harrastaa” kaikenlaista pojan kanssa ja uskoisin että siis just lapsen kasvaessa tulee enemmän sellaista kivaa tekemistä.
Niinpä! Siinä vaiheessa ehdottomasti helpotti, kun oli ne pahimmat pikkuvauva-hulinat takana. Juuri se harrastaminen on ihan parasta pienen kanssa <3
Vauva-aika ihanaa, taaperoarki blaah taaperoiän loopupuolella siinä n.4-6 veenä alkaa se kulta-aika joka kestänee vähintää kymmenen vuotiaaks ehkä murrosikään asti.
Haha, mahtaakohan käydä aika tylsäksi sen vaiheen aikana! ;D
Ei se käy 🙂 Tää on ihanaa ❤ terkuin 8v pojan äiti (teini-iän kauhuja odotellessa)
Siis mulla on vielä selkeästi pieni lapsi joka on jo omatoiminen hoitaa tarvittaessa ruokailunkin itse kunhan ruoka on jääkaapis mikrovalmiina, aamu- välipalat yms hoituu hienosti itse mutta mieluusti haluaa äidin apua näihin, eikä hölmöile heti jos jää hetkeksi yksin kotiin. Haluaa yhä haleja ja hellyyttä mutta voimme myös keskustella järkevästi, tiedonhalu on valtava ja google on äidin paras apu.