Blogini täyttää ensi vuoden alussa 9 vuotta. Kävin urkkimassa salaisista arkistoistani, että olen julkaissut Bloggeriin ihkaensimmäisen blogipostaukseni 16.2.2009. Helmikuussa pyörähtääkin käyntiin kymmenes vuosi bloggaajana! Kylläpä vuodet vierivät nopeasti.

Ihkaensimmäisen blogikirjoitukseni olen aloittanut aikoinaan näillä sanoilla:

”Blogin perustaminen on ollut jo kauan mielessä, mutta hakusessa on ollut lähinnä se oleellisin, eli mistä kirjoittaa? Päätin, että alan kirjoittaa ainakin aluksi anonyymisti elämästäni ja ns. jokapäiväisistä asioista, kuten opiskelusta, töistä, ajoittaisista stressi-kausista ja yleisestä panikoinnista. (:D) Ehkä vaikeinta oli yrittää keksiä blogilleni nimi, jonka nyt päätin saavan nimen ikuisen lempikappaleeni, Nas:in ’It ain’t hard to tell’:in mukaan..”

Noh, melko samalla polulla ollaan edelleen, vaikken anonyyminä olekaan kirjoitellut enää vuosikausiin. Opiskelut ovat vaihtuneet päivätöihin, arjen kommellukset perhe-elämään ja sitä rataa. On päivänselvää, että jos teet jotain asiaa päivästä ja vuodesta toiseen, opettaa se sinulle pakostikin ajan kuluessa asioita. Kuten bloginikin on opettanut minulle. Mutta mitä? Listasin muutamia asioita, joita olen blogin kautta oppinut.

Kirjoitustaitoa. Sanoisinko, että olen aina kyllä osannut kirjoittaa tarinoita ja asiatekstejä, mutta bloggaaminen on kyllä hionut tehokkaasti tätä taitoa. Aiheesta kun aiheesta on useimmiten helppo saada sisältöä aikaan ja tarinoiden rakenteet tulevat automaattisesti. Se ei ole itsestäänselvä asia ja ellet ole eläessäsi kirjoittanut pohtivia tekstejä tai tarinoita, ei niiden luominen alkuun ole ihan helpoimmasta päästä.

Itseilmaisua. Kirjoittaminen on tavallaan kuin terapiaa. Kun asiat tai ajatukset saa julki kirjoitettuun muotoon, saa niihin tietynlaista selkeyttä. Jos joku asia on pääsi sisällä solmussa, saat sen kurottua auki kirjoittamalla tekstimuotoon. Bloggaaminen on itseilmaisua ja mielipidevaikuttamista parhaimmillaan. Saat tuoda ilmi ajatuksia ja asioita, jotka itseäsi kiinnostavat ja tavoitat samalla muita, jotka ovat kiinnostuneita samoista aiheista. Vuorovaikutus lukijoiden kanssa on myös kaiken perusta! Blogi on kuollut ilman ainuttakaan kommenttia. Olen siis todella iloinen jokaisesta kommentista, jonka teiltä saan ja pyrin aina vastaamaan niihin 🙂

Tietynlaista sensuuria, varsinkin mitä tulee omiin asioihini. Vaikka oma persoonani onkin blogin perusta, olen myös vetänyt tietyn rajan sen suhteen, mitä täällä jaan ja mitä taas en. Esimerkiksi perheemme kovin henkilökohtaiset asiat tai yksityiskohdat arjestamme eivät kuulu julkiseen blogiin, vaikka päällisin puolin täällä elämästämme kertoisinkin. En halua yksityistä elämääni ruodittavan netissä, sen vuoksi jätänkin tietyt asiat blogin ulkopuolelle. Ennen kerroin blogissa todella paljon elämästäni, enkä sinänsä kadu mitään, mutta nuorempana olisi ehkä voinut ajatella kahdesti ennenkö julkaisee jonkun kärkkään, kieli poskella kirjoitetun tekstin. Noh, elämä opettaa.

Valokuvaustaitoja. En koe, että olisin kovin hyvä kuvaamaan, mutta ihan ehdottomasti kyllä paljon parempi kuin vuosia sitten! Kuluneen vuoden aikana olen innostunut kuvaamaan kunnollisella järkkärillä ja eron vanhaan kameraan kyllä huomaa. Harjaantuneista kuvaustaidoista on ollut hyötyä myös ihan omissa ”jutuissani”, kuten kotiarkistojen lomakuvissa tai pikkuista kuvaillessa.

Markkinointia. Ja yleisesti melkein kaiken somemarkkinoinnista. Kuinka blogilla voi tienata, millaista on seuraajia kiinnostava sisältö, kuinka toteutetaan yhteistöitä tai kaupallisia kampanjoita sosiaalisessa mediassa ja niin edespäin. Enpä jotenkin jaksa uskoa, että olisin tällä urapolulla ilman blogia. Luin hetken kauppiksen pääsykokeisiin juuri blogin perustamisen aikoihin kun opiskelin vielä restonomiksi ja nyt kun muistelen, niin olinpa melko pihalla jo ihan jostain markkinoinnin perusteista! Hassua, kuinka eri asemassa ollaan nyt lähes 10v myöhemmin.

 

Loistavaa torstaita teille!