Tarvitsevatko äiditkin omaa aikaa?

Hello! Kuinkas ystävänpäivä sujui teillä? Heräsimme eilen poitsun kanssa puoli seitsemän, puuhailtiin aamujuttuja ja sitten pulkalla tarhaan. On muuten kivoin juttu ikinä! Työpäivän päätteeksi pidimme töissä helmikuun yritysjoogan, joka oli ihan parhautta työpäivän keskelle. Siitä sitten joogapökkyrässä kotiin perheen luokse. Sain Tommilta ystislahjana erään mielenkiintoisen kirjan, johon ajattelin tänään uppoutua!

Loman jälkeen oli pieniä haasteita tarhaan palaamisen suhteen, itkuhan siinä tuli kun yritin heippojen jälkeen lähteä töihin. Nyt onneksi jo taas paremmalla tolalla ja tarhaan meno on aina kuitenkin kivaa, kunnes sitten muistaakin, että ainiin, eikö äiti jääkään tänne leikkimään. Poikamme on tosiaan melkoisen temperamenttinen ja on kuulemma sen vuoksi saanut nyt hullunkurisen lempinimen myös tarhassa. Hauska kyllä kuinka lapsen temperamentti synnynnäisenä ominaisuutena antaa jo vauvaiässä tietynlaisen persoonan lapselle. Meidän naperolla tuo oma temperamentti on tullut vahvasti esiin jo ihan sylivauvasta asti. Kun jotain halutaan, sitä myös halutaan ja kun ei haluta, niin ei sitten todella haluta.

Vieraisiin asioihin taas suhtaudutaan ensin varovaisen tutkivasti, eikä todella lähdetä suinpäin rymyämään uusia haasteita kohti. Nämä ovat tulleet arjessamme esille esimerkiksi juuri haasteina yrittää pulloruokintaa, tuttia tai kiinteitä aikoinaan. Kun ei halua niin ei halua, meillä ei pakottamisen kautta-periaate olisi tosiaankaan ollut se varteenotettava vaihtoehto. Ja sitten kun niistä lempparijutuista nautitaan, niin se tehdään kyllä ihan täysin siemauksin. Jokaisella äidillä on varmasti ne omat haasteensa arjessa, kuten olen aikaisemmin todennutkin, on äitiys ajoittain melkoista tunteiden vuoristorataa. Vaihetta toisensa perään, uuden oppimista ja joskus myös niitä unettomia öitä.

Kerroin ennen lomaani aloittavani taas helmikuussa joogan ja tässä onkin pysytty. Olen lomani jälkeen käynyt neljästi joogatunnilla, sekä tehnyt myös etäpäivien aamuina lyhyitä joogasessioita kotona. Ihan parasta! Voisin jossain vaiheessa yrittää tehdä aiheesta ihan postauksen, olen nimittäin myös aloittanut meditoimaan 😀 Eilisen työpaikkajoogan ystävänpäivän aiheena oli muuten aiheeseen sopiva ”ole itsellesi hellä ja itsesi ystävä”-teema, josta itseasiassa juuri maanantaina kirjoitin postauksen. Oma hyvnvointi on itselläni ollut tänä vuonna muutenkin suuremmassa fokuksessa. Omasta mielestäni on aivan käsittämätön ajattelumalli, ettet saisi panostaa itseesi ja pitää itsestäsi huolta vain sen tähden, että olet äiti. Eihän siinä nyt ole mitään järkeä.

Ei ole itsekästä panostaa omaan hyvinvointiin ja terveyteen, jotka loppupeleissä ovat asioita, joita ei rahalla saa ostettua. Näihin juttuihin pitäisi nimenomaan panostaa ennaltaehkäisevästi. Itse ainakin huomasin vauvavuoden aikana, että kaiken vauvanhoidon, imetysrumban ja nukutushommien keskellä ajoittain unohti kokonaan huolehtia myös itsestään. Kuinka voit jaksaa arjessa ja pitää huolta pienestä ihmisestä, josset itse voi kokonaisvaltaisesti hyvin? Itselläni arjen hurjia irtiottoja olivat ne tunnin vaunulenkit pojan nukkuessa. Viimeistään silloin huomasi, että jokainen tarvitsee välillä omaa aikaa, oli se sitten edes 10 minuuttia päivästä tai tunnin vaunulenkki. Pieni paussi kasailla omia ajatuksiaan. Olen itse nimittäin todennut, että äitinä aivot kuormittuvat jo helposti ihan niistä arjen muistettavista perusasioista. Milloin lapsi on syönyt, millaiset päiväunet nukkui, milloin vaihdoimme viimeksi vaipan ja miljoona muuta asiaa, jotka pyörivät mielessä vuorokauden ympäri. Jokainen äiti tietää varmasti 😀 Oma mielipiteeni on, että vaikka olet äiti, olet myös se vanha sinä, joka olit jo ennen äitiyttä. Tietysti identiteetti kokee äitiyden myötä mullistuksen, mutta olet edelleen sisimmissäsi se sama sinä, joka myös tarvitsee huolenpitoa ja omaa aikaa.

Tästä ei edes pitänyt tulla mikään mammapostaus, mutta näköjään ajatus hieman karkasi. Nyt kun kerta lörpöttelin niitä näitä, niin täytyy sanoa, että olen viihtynyt yllättävän hyvin tässä lyhyemmässä tukassa. Uskokaa tai älkää, mutta seuraavalla kampaajakäynnillä ajattelin leikata latvoja jopa vielä lisää! Elämä on jotenkin niin paljon helpompaa lyhyemmällä tukalla. Varsinkin nuo helpot muotoilurauta-laineet toimivat tässä pituudessa tosi hyvin!

Kuvissa muuten mokkahame, jonka löysin kuukausi-pari takaperin UFF:in 3 euron päiviltä. Sittemmin löysin myös mustan nahkahameen, jollaista olen etsinyt jo vuosia. Olen etsinyt mokkaistakin hametta jo todella kauan ja usein on ollut se ongelma, että hyvä hame on a) joko maksanut ihan liikaa, jopa satoja euroja tai b) malli ei ole istunut minulle ollenkaan. No, joskus käy näköjään tuuri ja löytää kirppikseltä sen täydellisen pikkurahalla. Kierrätys ehdottomasti kunniaan! Jos nykyään tarvitsen jotain uutta, menen aina ensin kiertämään UFF:in jos vaikka löytyisi sieltä, haha! Viime vuosina olen käyttänyt muutenkin todella vähän hameita, mutta yritän kevään mittaan totutella taas uudelleen hamelaiffiin. Hieman vaihtelua niihin ainaisiin farkkuasuihin.

Trikoopaita (ikivanha) / H&M

Hame mokkaa / 2nd hand

Nilkkurit / Isabel Marant

Korvarenkaat / Glitter

Kivaa torstain jatkoa teille! Mitäs tuumaatte hameasusta?

Ja te kaikki mammat, miten te toteutatte omaa aikaanne?

 

Kuvat Jutta.

8 vastausta artikkeliin “Tarvitsevatko äiditkin omaa aikaa?”

  1. Hameita ja mekkoja olis kyllä kiva käyttää nyt enemmän mutta mä en vaan osaa enää ja varsinkaan tälleen hoitovapaillessa en yhtään osaa laittaa mekkoa esim. muskariin tms. Outoa! No ehkä sitten kun palaa työelämään niin osaa taas käyttää 😀
    Yleensä otan oman ajan kun käyn juoksemassa yksin.

    1. Siinä olet kyllä ihan oikeassa, nyt kun mietin, niin ehkä sen vuoksi en itsekään ole niitä aikoihin käyttänyt kun oli niin pitkään kotona 😀 haha!

  2. Todellakin äidit tarvitsevat omaa aikaa. Ädin jaksaminen vaikuttaa (meillä ainakin) koko perheeseen. Suurin osa päiväkoti, eskari ja neuvolat yms. on minun muistin eli kalentereiden varassa. Vielä kun nimittäin muistaisi katsoa niitä kalentereita. 😀 Joo mutta vietän omaa useimmiten treenaamalla. Pari tuntia metsässä juosten on ihan luksusta. Kahvihetket kavereiden kanssa koen myös tuulettumiseksi kun pääsee pois arjen kiireiden keskeltä. 🙂

    1. Ooh, metsälenkit ovat ihan ehdotonta parhautta <3 Itse en ole saanut aikaiseksi viime syksyn jälkeen 🙁 Mutta olet kyllä aivan oikeassa, että neuvola-aikojen ja kaiken muun hallinnointi kalenterissa on jo itsessään melkoinen homma!! 😀

  3. Vitsi näytät ruskettuneelta ja hyvältä! Tosi kiva tukka 🙂 mulla ei kyllä ole mitään omaa elämää ollut aikoihin, mikä on ihan kauheaa koska oon aika erakko ja nautin yksinolosta. En nyt vaan just muista milloin oon ihan oikeasti saanut olla ihan yksin ja rauhassa, en varmaan muutamaan vuoteen 😀

Vastaa käyttäjälle Piia Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.