Uskontoko tuputusta vai jokaisen oma asia?

En ole tainnut täällä kertaakaan edes nostaa aiheena esille uskontoa. Itse suhtaudun melko neutraalisti uskontoon ja yleisesti eri uskontoihin. Koulussa mentiin tietysti luterilaisuus edellä ja opetettiin siihen, että pääpaino on kristinuskolla. Isoisäni oli kirkkoherra ja voitte kuvitella, että uskonnollisuus on sen myötä ollut osana elämääni syntymästä saakka. Oma pappani kastoi minut Jordanvirran vedellä olohuoneessamme ja moniin lapsuusmuistoihin liittyy sukulaisten häät, myöskin isoisäni vihkitoimituksella. Silti olen ehkä aina jollain tapaa kapinoinut uskonnollisuutta vastaan tai enemmänkin sitä ajattelutapaa, että yksi ja ainut jumala olisi se ainoa vaihtoehto. Lapsesta saakka olen silloin tällöin lausunut mielessäni iltarukouksia, mutta oikeastaan en tiedä olenko uskonnollinen? Hengellinen ehkäpä jossain määrin. Uskon johonkin ylempään voimaan, hyvään ja siihen, että kaikella on tarkoitus. Kyse ei ehkä niinkään ole jumalasta, vaan ajattelutavasta ja siitä kuinka katsoo maailmaa.

Sen voin kuitenkin sanoa suoraan, että olen suurissa määrin kuitenkin tieteen kannattaja, varsinkin mitä tulee aiheeseen luomisteoria vs evoluutioteoria ja muutenkin suuremman mittakaavan aiheisiin. Tietysti jokainen saa uskoa tässäkin tapauksessa mihin tahtoo, mutta jos toinen on tieteellisesti todistettu, on toki hieman vaikea ajatella luomisteoriaa todeksi, vaikka tietysti tarinana kiehtova onkin. Tiede ei kuitenkaan sulje pois muita asioita, vaikka useimmat seikat ovatkin todistettavissa sen avulla joko oikeiksi tai vääriksi. Jos hetken miettii koko maailmankaikkeuden ihmeellisyyttä (asia siis jota itse en edes pysty käsittämään), alkaa miettimään, että mikä todennäköisyys meidän universumimme synnylle on ollut ja mitä muuta kaikkea ihmeellistä tuolla jossain voikaan olla? Asioita, joita ei edes voi kuvitella.

Nyt päätin myös paljastaa teille erään jutun, joka tapahtui joskus melkein 20 vuotta sitten. Nuorena tyttönä olin eräästä asiasta todella surullinen tai pois tolaltani ja jostain syystä hakeudun talvella metsään istuskelemaan itkien lumikinosten keskelle kun en muutakaan paikkaa keksinyt. Olo oli jotenkin jopa epätoivoinen, melko tyhmän asian vuoksi vielä ja siinä hetkessä koin, että ainut keino oli rukoilla. Pyysin Jumalalta jotain merkkiä siitä, että tämä on olemassa ja samassa tippui viereisestä puusta aivan viereeni iso kasa lunta. No, sattumaa tai ei, pisti tuo juttu kyllä tuolloin miettimään asiaa, vaikken tuolloinkaan mitenkään uskonnollinen ollutkaan. Siihen kuitenkin ehdottomasti uskon, että kohtalon lisäksi on jotain meitä korkeampia voimia. Oli se nyt sitten Jumala tai mikä tahansa.

Yhteenkuuluvuus ja yhteisöllisyys on myös asia, joka uskonnossa yhdistää. Tietysti jokainen ihminen haluaa kuulua johonkin porukkaan, jakaa jotain muiden kanssa, oli se sitten työyhteisö, ystäväporukka tai sählyjoukkue. Näen ainakin itse itseni ihmisenä, joka suvaitsee erilaisia ajattelutapoja. En halua tuomita toisia heidän ajattelutapojensa tai uskomustensa vuoksi. Itse en usko asioiden tai omien ajattelutapojen tuputtamiseen, mitä tulee esimerkiksi uskontoon tai muihin ihan muihin juttuihin, kuten nyt vaikkapa elintavat, turkisvastaisuus tai mikä tahansa muu seikka, mihin kokee tietynlaista vahvaa ”yhteyttä” tai muuten vaan vahvaa mielipidettä. Tuputtaminen on suorastaan raivostuttavaa, oli sitten kyseessä mikä tahansa asia. Mielestäni kaikilla tulisi olla vapaus valinta mihin uskoo tai olla uskomatta mihinkään, ilman toisen ihmisen tuomitsemista tai halveksuntaa. Oli se sitten oma unikiveni, toisen ihmisen uskonto, ruokavalio tai mikä tahansa muu. Itseäni ei oikeastaan edes kiinnosta, mitä muut tekevät ja pyrin elämässäni keskittymään juuri niihin omiin juttuihin. En koe, että itse saavuttaisin mitään tuomitsemalla muita tai kritisoimalla toisen valintoja.

Toisaalta olen itse tietynlainen vaikuttaja, voisihan ajatella, että itsekin jollain tapaa tuputan täällä uskomuksiani ja juttuja, joihin itse uskon. Netissä on kuitenkin se hyvä puoli, että kukin voi suodattaa pois ne jutut, jotka eivät itseään kiinnosta. En halua tietenkään itsekään tuoda omia kantojani sillä näkökulmalla, että se olisi ainoa oikea tapa toimia ja mikäli teet toisin, olet huono ihminen. Ja joo, kyllä itseäni on menneinä vuosina ottanut päähän oven takana kukkuvat jehovantodistajat, mielestäni minkään uskonnon ei pitäisi olla sitä, että hakeudut väkisin kenenkään luokse kertomaan, miksi sinun pitäisi uskoa juuri tähän juttuun. Vaikka heidän tai kenenkään muunkaan uskonto ei sinänsä millään tapaa häiritse, on se ”tyrkyttäminen” kuitenkin seikka, joka saa ennemmin vain allergiaa kyseistä asiaa kohtaan, kuin sitä aitoa kiinnostusta. Itselleni ei tulisi mieleenkään yrittää tuputtaa kenellekään omia uskomuksiani, koska ainakin minulle ne ovat kovin yksityisiä, enkä koe olevan itseltäni pois vaikkein jakaisikaan samoja ajatuksia jonkun toisen kanssa.

Voisin ehkä kiteyttää, että oma uskontoni on se, että uskon hyville ihmisille tapahtuvan hyvää ja sitä, että tekemällä hyvää, tapahtuu hyviä asioita. Loppupeleissä melko moni asia on kiinni sinusta itsestäs, miten katsot maailmaa ja mitä valintoja teet. Rakastatko itseäsi? Ajatteletko, että muut ihmiset automaattisesti tarkoittavat sinulle pahaa tai että sinulle tapahtuu vain huonoja asioita? Joskus on hyvä myös katsoa maailmaa oman toiminnan kautta ja nimenomaan uskoa itseensä. Uskon ideahan on luoda toivoa siitä, että on taho, joka auttaa ja johdattaa sinut oikealle polulle. Oli se sitten minkä tahansa uskonnon hahmo tai Jumala. Että sinulla on joku voimaa antava elementti, joku asia joka antaa toivoa tulevasta, jotain mihin luottaa heikolla hetkellä. Toisaalta, millainen tämä maailma olisikaan jos kukaan ei uskoisi mihinkään ja jokaisen omaa motiivia ajaisi vain se oma näppituntuma? Olisiko meillä enemmän vai vähemmän sotia, olisivatko arvomme erilaisia?

Olen myös törmännyt siihen, että uskonnollinen ihminen suhtautuu jopa vihamielisesti muihin uskontoihin tai vaihtoehtoisiin uskomuksiin, kuten nyt vaikka energioihin. Itse ainakin näkisin asian siltä kannalta, että maailmassa voi olla useita voimia ja energioita, joista yksikään ei ole sen parempi tai ”oikeampi”. Keneltä se oikeasti on pois jos toinen uskoo energioihin tai puhuttelee henkiä, eikä siihen perinteiseen kristilliseen Jumalaan? Oma näkökulmani on, että toisen valintojen kritisoiminen tai jopa halveksuminen on lapsellisinta mitä voi tehdä. En ole vieläkään keksinyt selitystä, että miksi jonkun jumala olisi enemmän ”oikea” valinta kun mikä tahansa toisen ihmisen löytämä oma juttu? Tai miksi juuri uskonto on se, joka saa ihmisiä tekemään ääritekoja uskon nimiin? Miksi se on niin tulenarka puheenaihe huolimatta siitä, että sitä omaa mielipidettä tuodaan kuitenkin esiin. Ihan kuin monen seikan kohdalla vallitsisi ”usko tähän tai joudu unholaan”-mentaliteetti, vaikka homman nimenomaan (omasta mielestäni) pitäisi mennä niin, että jokaisella on se oma juttunsa, eikä toisen ajatukset ole itseltään pois. Voihan joku suhtautua luontoon ja kotikatunsa vanhaa puuta omana voimapesänään ja vaihtoehtoisena jumalanaan, vaikkei kyse olisikaan varsinaisesta uskonnosta. Onko se nyt sitten joltakulta toiselta pois? En itse sano toiselle, että hei, olet huono ihminen kun tupakoit / et liiku / syöt einesruokia, siksi en koe kenenkään muunkaan oikeudeksi tuomita minua ja valintojani siitä, että joskus syön punaista lihaa, ostan nahkatakin tai ilmeisesti joudun ikuiseen kadotukseen, koska en käy kirkossa.

 En edelleenkään ole varsinaisesti uskonnollinen, mutta aikuisiällä olen saanut hahmotettua ne asiat, joihin itse uskon elämässä. Kuulun itse edelleen kirkkoon lähinnä siksi, että olen aina kuulunut ja mielelläni maksan kirkollisveroa jo senkin vuoksi, mitä hyvää kirkko tekee esimerkiksi lasten ja nuorten hyväksi. Myös lapsemme on kastettu seurakuntaan. Silti en koe sillä edes olevan merkitystä tai mitään tekemistä uskonnon kanssa, kuulunko kirkkoon vai en. Uskot sitten mihin tahansa, onko sen oltava sidoksissa johonkin instituutioon? Loppupeleissä kaikki on kuitenkin kiinni siitä, mitä itse tunnet ja mihin haluat uskoa.

Mitä ajatuksia uskonto teissä herättää? Mihin sinä uskot vai uskotko ”mihinkään”?

 

Kuvat Jutta.

7 Replies to “Uskontoko tuputusta vai jokaisen oma asia?”

  1. Vitsi miten hyvin kirjoitettu, niin hyvin että jopa minäkin pääsin kommentointiin asti!

    Mun suhtautuminen uskoon on hyvin ristiriitaista. En usko Jumalaan, enkä luomiskertomukseen, mutta joskus todella vaikeina hetkinä oonkin huomannut rukoilevani.

    Eka sana mikä uskosta tulee mulle mieleen, on sota. Kun miettii kuinka paljon usko aiheuttaa sotia esim. Lähi-idässä, ja muualla, alan väkisin miettiä olisiko maailma loppujen lopuksi parempi paikka ilman uskontoja. Moni saa siitä paljon voimaa, mutta toisaalta puoli maailmaa on taistelukenttä.

    1. No kiva jos tykkäsit! 😀 Ja tunnistan sinänsä itseni tuosta kommentistasi! Ja joo, uskonto on varmasti eniten maailmassa sotia aiheuttanut asia. Sinänsä harmi, että toisten ihmisten usko on asia, joka niin kiihkeästi ajaa ääritekoihin vain sen vuoksi, ettei voida ymmärtää, että muitakin ajattelutapoja on :/

  2. Olen agnostikko; en siis usko mihinkään ”korkeampaan voimaan”. Ateistiksi en silti itseäni luokittelisi. Kuulun ev.lut. kirkkoon, mutta toissa päivänä tein päätöksen, että eroan kesän aikana kirkosta. Minulle on silti ok, jos joku uskoo Jumalaan, kuuluu kirkkoon jne. Kunhan ei tule tuputtumaan uskontoaan minulle!
    En hyväksy sitä, että terroristin, joka varmasti pääosin tulee Lähi-idästä, takia tuomitaan koko muslimiväestö tai islam uskontona. Jos yksi irakilainen tekee terroriteon, se ei tarkoita, että kaikki irakilaiset olisivat terroristeja.

    1. En itsekään suvaitse tuota koko uskonnon tuomitsemista missään määrin.. Ja tosiaan, kukin uskoo mihin tahtoo ja jokaisella on siihen oikeus 🙂

  3. Haluaisitko täydentää, miten evoluutioteoria on tieteellisesti todistettu? Evoluutioteoriassa on niin paljon aukkoja, että se vaatii yhtä paljon uskoa, kuin uskominen luomiskertomukseenkin. Se on helppo heittää, että evoluutioteoria on totta, mutta kun asiaan alkaa perehtymään, niin yhtä todistettuja ovat ne aukot, mitä sieltä löytyy.. Näin ollen alkaa olla Jopa ”helpompi” uskoa johonkin yliluonnolliseen alkuun ? Mutta kaikilla oikeus uskoa mihin haluaa ?

    1. No siis jos aloitetaan Darwinin evoluutioteoriasta ja yleisesti löydöksistä, mitä on tehty tukemaan teoriaa. Dinosaurusten olemassaolo on hieman vaikeaa kiistää, ovat kuitenkin asuttaneet maapalloa ennen ihmisiä. Mutta en halua väitellä asiasta, koska tämä on vain oma mielipiteeni, eikä ole tosiaan itseltäni pois vaikka joku toinen uskoisikin päinvastaiseen. Kiitos kun herätit keskustelua ja toisen kannan! 🙂

  4. Hieno teksti. Perustin viime vuoden loppupuolella blogin, joka tukee vanhoillislestadiolaisia nuoria, jotka haluavat erota. Minulla on itsellänikin sellainen tausta, joten asiasta tuntuu luontevalta kirjoittaa neuvoja muille. Olen agnostikko ja evankelisluterilainen, en varsinaisesti usko Jumalaan enää. Pidän sen sijaan valtavan tärkeänä henkistä tasapainoa ja tarkoituksen löytämistä omaan elämään, oli uskonto sitten mikä tahansa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *