Tavoitteena turvallinen kiintymyssuhde?

Ihanaa sunnuntaita! Kirjoittelen tässä postausta samalla kun hörpin aamukahvia ja ihmettelen aamumeininkiä samalla kun poika leikkii tuossa ympäriinsä. Ja wuhuu, nyt viikonloppuna olen järjestellyt yläkertaa ja lähipäivinä tulossa ekat kuvat tyttönurkastani. Viimeiset kaksi päivää olen  jauhanut Tommille sitä kuinka innoissani olen ”uudesta” yläkerrastamme. Myös pojan huone on harpannut ison askeleen ja eilen yritimme harjoitella ihkaensimmäisiä päiväunia omassa huoneessa. Viikonlopun aikana olen muutenkin tuumaillut paljon äitiyteen liittyviä juttuja ja miettinyt, sitä mistä tiesin esimerkiksi pojan olevan syksyllä valmis päivähoitoon? Itsekään en oikein osaa kunnolla vastata kysymykseen, jotenkin sen vain tiesi. Vielä 1v-synttäreinä hoidon aloittaminen tuntui todella kaukaiselta ajatukselta, mutta seuraavina kuukausina sen jotenkin aisti, että tämä on valmis. Keskustelimme joku aika sitten ystäväni kanssa kiintymyssuhteista ja niiden muodostumisesta, Jutta itseasiassa kirjoitti aiheesta postauksenkin. Sen myötä olen itsekin pohtinut tarkemmin, että kuinka otin kiintymyssuhteen luomisen itse huomioon vauvavuoden aikana?

Kiintymyssuhteen perusta kehittyy vauvavuoden aikana ja tapa, jolla vauvan tarpeisiin ja viesteihin vastataan, luo perustan myös tulevalle kiintymyskäyttäytymiselle. Jos kiintymyssuhde on turvaton, voi lapsella myöhemmin olla vaikeuksia luottaa ihmisiin ja solmia ihmissuhteita. Siksi onkin merkitystä, miten vastaat vauvan tarpeisiin, ilmaiset omia tunteitasi ja viestit lapselle, että tämä on tärkeä ja rakastettu. Vietimme koko vauvavuoden pienokaisen kanssa käytännössä ihan kokoajan yhdessä. Imetin reilun vuoden useita kertoja päivässä, nukuimme perhepedissä ja tavoitteeni oli (ja on tietysti edelleen) luoda mahdollisimman turvallinen kiintymyssuhde. Olla se äiti, joka oli siinä koko vauvavuoden, lähellä ja saatavilla ihan jatkuvasti. Myönnän, että välillä koin pientä identiteettikriisiä, koska tuon 12 kuukauden aikana oli todella vähän aikaa panostaa omaan itseensä, sehän on selvää, että vauvavuosi menee enemmän tai vähemmän lapsen ehdoilla ja usein silloin on äiti se läheisin kiintymyskohde. Välillä jopa mietin, että imetänkö liikaa? Voiko vauva saada liikaa läheisyttä ja hankimmeko perhepedissä nukkumalla vain ongelmia? Noh, eihän vauva voi saada liikaa läheisyyttä ja unikoulut sun muut sujuivat loppupeleissä varsin hienosti, vaikka alkuun ajattelin, ettei rintaruokinnasta päästä ikinä eroon!

Toisaalta olemme myös pyrkineet olemaan tasavertaisia vanhempia, jolloin poika kokisi molemmat vanhemmat yhtä läheisiksi, vaikka vauvavuosi vierähtikin suuremmaksi osaksi äidin kainalossa. Tämä on ollut meille itseasiassa todella tärkeä juttu. Siihen mennessä kun poika täytti vuoden, oli tämä ollut noin kahdesti hoidossa muualla kun jomman kumman meistä kanssa. Yhteensä siis ehkä 4 tunnin ajan koko vuoden aikana. Vaikka luotto tarhahenkilökuntaan onkin täysi sata, myönnän olleeni vauvavuoden ajan todella arka jättämään lasta hoitoon kenellekään. Eikä kyse varmasti ollut siitä, etten luottaisi muiden pitävän tästä kunnolla huolta, vaan yleisesti varmasti siitä, että kun olimme ihan kokoajan perheen kesken, olisi tuntunut jopa oudolta saada hoitoapua muualta. Toisaalta, moni äiti jopa ehkä sinnittelee ”turhaan” yksin ja kieltäytyy avusta, vaikka sitä olisikin saatavilla. Tietyissä määrin pitää kuitenkin osata pitää myös omia puoliaan äitinä ja ottaa aikaa myös itselleen, jos siihen vain on mahdollisuus. Silti tarhan aloitus 1v 4kk iässä sujui varsin kivuitta ja olen nyt itsekin ihmetellyt, että kuinkas se niin kävikään? Minä, joka olin vauvan kanssa vuoden käytännössä 24/7, selvisinkin hoidon aloittamisesta varsin kivuitta.

 Uskon, että joltain osin on turvallinen kiintymyssuhde tuonut pojalle myös rohkeutta. Kun lapsi tietää, että äiti on lähellä ja tarvittaessa siinä, ei uusia juttuja tarvitse jännittää ja uusien ihmisten kanssa oleminen ei ujostuta. Aistin, että poika luottaa meihin, eikä pelkää meidän hylkäävän tai jättävän tätä yksin. Vaikka teenkin töitä päivisin pääasiassa muualla, haluan vapaa-aikana olla läsnä. Kun lapsi herää, haluan olla siinä, kun tämä nukahtaa illalla, haluan olla siinä. Ottaa aina pieni syliin kun tämä sitä haluaa, halia ja pusutella paljon (on muuten aika kova halailemaan tämä herra!). Viikonloput olen ennemmin kotona perheen kesken kuin omilla menoillani. Haluan, että olemme yhdessä perheenä. Siitä syystä myös matkustelu on yhdistänyt meitä enemmän, hitsannut yhteen ja antanut hurjasti ihanaa aikaa, jolloin olemme yhdessä suurinpiirtein vuorokauden jokainen sekunti.

Semmoisia ajatuksia sunnuntain ratoksi. Enkä nyt tietenkään tarkoita, että jos toinen äiti ei imetä viidesti päivässä vuotta tai ole vuotta kotona, et voi saavuttaa turvallista kiintymyssuhdetta. Ei ole oikeaa tai väärää tapa toimia, kunhan se palvelee omaa perhettä. Kyllä äiti aina ensisijassa tietää, että oma lapsi on onnellinen ja löytää ne juuri omalla kohdalla parhaimmat tavat toimia. Viime viikollahan muuten kirjoitin mindulfnessista ja pitikin esitellä nämä kaksi mindfulness-aiheista kirjaa, jotka sain Tommilta ystävänpäivänä. Toista olen päässyt etenemään tasan yhden sivun, mutta täytyy raapustaa näistä ajatuksia kunhan saan kirjat luettua.

Meillä on ollut takan kanssa jo hetken pieni probleema.. Napero nimittäin niin mielellään käy availemassa takan ovea ja välillä tunkemassa sinne jotain lelujakin. Tästä syystä ei ihan kamalasti olla takkaa poltettu tänä talvena, vaan ihan suosiolla pidetty sitä tyhjillään. Noh, joku aika taaksepäin todettiin, että poika vähän pelkää tuota Chewbaccaa, joka on siitä saakka toiminut takan vartijana. Välillä osoittelee ja naureskelee chewbaccalle, mutta melko tehokkaasti on pitänyt erossa takasta 😀 Nyt on ystävyys kylläkin jo sillä tasolla, että uskaltaa käydä huitasemassa chewbaccan ovesta pois, haha.

Juuri valmistuvan mustan neuleen olen tehnyt Dropsin Brushed Alpaca Silkistä, joka on todella kevyt (ja edullinen!) lanka alpakkaa ja silkkiä. Koko tähän neuleeseen on mennyt lankakulujen osalta noin 20€, kun yksi kerä maksaa pari euroa. Neuleena on tämä nimenomaan kevyt ja ilmavampi, varmasti siis oivallinen juuri kevääksi. Esittelyä on tulossa, kunhan saan hihat valmiiksi.

Juuri viime viikolla tilasin taas ison lankasatsin ja yksi uusi projekti lähtikin taas käyntiin! En malta odottaa, että saan sen valmiiksi, vaikka tässä varmasti hieman kestääkin.. Siitä puheenollen on Adlibriksellä juuri (koko maaliskuun) kaikki langat -20%, sain tällä viikolla esimerkiksi tilaamiani Viking of Norwayn Kid Mohair-langat, oli muuten täydellinen löytö! Lisäksi on hintaa alle vitosen kerältä 🙂

Mitä ajatuksia kiintymyssuhde herättää teissä?

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

2 Replies to “Tavoitteena turvallinen kiintymyssuhde?”

  1. Oi että, kun oot noin ahkera neuleiden kanssa 😀 Millasta tuo Dropsin lanka oli neuloa; millä puikoilla? Odottelen kuumeisesti kun saat valmiiksi ja pääset esittelemään 😀

    1. Haha!Seuraavalla kerralla tekisin ehkä tuplalangalla, koska on melko hentoa. Tulisi silti melko edulliseksi, vaikka tekisi kaksinkertaisella. Tuo on tulossa 6mm puikoilla 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *